Etsii ruohoa syödäkseen, mutta vehreälle tasangolle pääsy on estetty, kun aitaa vartioi kokonainen legioona. Mitä tehdä? Intohimona olisi vain pala vehteää ruohoa...
mongolian myskihärkä
tundrallatuulee
57137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Kuules, eikö sellainen myskihärkä ole aika voimakas otus? Läpi vaan aitojen jne
Kyllä myskihärkä on voimakas, mutta passissa on jatkuvasti jonkinlainen vartiotorni. Myskihärkä tunnistaa kuitenkin vain ruohon, jota himoitsee. Läpimeno on lähes ainoa vaihtoehto mutta myskihärkä empii kun vartijat kalistelevat sapeleitaan. Tulisiko härän vain heittäytyä sapeleiden kiilteestä huolimatta? Se voi olla härälle kohtalokasta, mutta samalla ainoa tie päästä himoitsemansa ruohon luokse. Härkö empii
Pahan pistit kyllä. Kun ei se ruoho voi tossa auttaa osaltaan mitenkään ja tulla härän luo, paitsi kuukausien saatossa levittäytymällä pikku hiljaa aidan ali. Hevoset nojaa muuten tossa tilanteessa kaulansa ja lapansa aitaan ja kurkottaa ylähuulellaan uutta ruohoa kunnes lopulta yleensä aita kenoontuu ja karkaaminen helpottuu. Ne tekee sen kun vartijat ei näe.
Onko sitten härkä odottanut kuukausia ruohon kasvua vai onko ruoho odottanut kuukausia kasvavansa aidan ali? Härkä joka empii tietää kyllä kohteensa hyvinkin palavasti, mutta pelkää joko ruohon korventuvan tai syttyvänsä itse. Itse asiassa härkä kokee syttyvänsä ruohon kohdatessaan itse, joten kääntää monesti katseensa pois ruohosta vain jottei syttyisi ilmiliekkeihin. Härkä ei halua päätyä paistiksi lautaselle. Samaan aikaan hölmönä ruohoa mussuttava hevonen taasen ei ymmärrä olevansa aarreaitassa, jolloin härkä saattaa suunnitella jotain pästäksern kurkottavan hepan ja vartioiden ohi. Härkä saattaa olla fiksumpi kuin miltä niityllä ollessaan näyttää
On se ruohokin varmaan yrittänyt tavoittaa kärjillään kaikki sadepisarat ja auringonsäteet jotta kasvaisi nopeammin kohti härkää;)
Tundran tuuli tuivertaa avomaastosta suuntaa vaihdellen, mutta härkä pysyy tiukasti paikallaan. Se on tehty kestämään haastavimmatkin sääolot ja se pärjää tarvittaessa missä vain. Kuitenkin nyt härkää mietityttää, että oliskohan siellä aidan toisella puolen lämpimämpää. Niin härkä taitaa ajatella :)
Aurinko paistaa ja lämpöiset
tuulet tuivertavat myskihärkään
hymyjä ja lämpöä ja aitaan syntyy
aukkoja legioonalaisten nukkuessa
ja tie myskihärälle on auki.
Syttyy hallitsematon roihuava palo joka lopulta polttaa ruohon, aidan, vartijat ja myskihärän... Saavat kaksi olla yhdessä edes toisessa ajassa.
Ellei..tuli säikäytä ensin vartijoita karkuun, polta esteenä toimivaa aitaa. Tällöin myskihärkä voi kaapata suunsa täyteen sitä tavoittelevaa vihreää ja paeta aarteensa kanssa muille maille vierahille jossa tuuletkin puhaltavat suotuisammin.
Melkoinen suunnitelma! Jos myskihärkä sytyttää palon ruohoa tiiraillessaan, on ruoho pelastettava nopealla toiminnalla. Hyväksi onnekseen myskihärkä on nopealiikkeinen ja pystyy ottamaan himoitsemansa ruohokaistaleen ja sitten kipittää takaisin tundralle.
Mutta mitä sitten? Myskihärkä miettii minne vie ruohokaistaleen ja voisikohan sen asettaa tundralle siten, että mutustaa ruohoaan hitaasti nauttien ja viljelee pienistä jyväsistä uuden niityn? Ehkä myskihärkä huolehtiikin ruohon kasvattamisesta ja rupeaa hortonomiksi tietämättään :D
[Myskihärkä (Ovibos moschatus) on erittäin kylmällä tundralla elävä biisonia muistuttava vuohieläin. Se syö lähinnä ruohomaisia kasveja, mutta myös monenlaisia muita tundran kasveja, kuten puiden lehtiä ja jäkälää.] --Wikipedia
Myskihärkä syö sitten kiltisti vuoden niitä puiden lehtiä ja jäkälää ja vain napostelee makupaloiksi rakasta ruohoaan, antaen sen kasvaa uuteen kukoistukseensa. Näin voi ´syödä ja säästää´ samaan aikaan:)
..Ihan kiva satu, ja kaivattuni vähän muistuttaa ulkoisesti tuota ko otusta, mutta aika kauas nyt karkasi "tositarinasta". Siinä se härkä oikeasti vain unohtaisi järjen ja karauttaisi heti just nyt, aivottomasti, vaaroja kaihtamatta kaikkien todellisten ja kuvitteellisten esteiden läpi ruohonsa luo. Ja he eläisivät onnellisena elämänsä loppuun rehottavan tundransa suojissa lämmittäen toisiaan kylmiä tuulia vastaan. Hyvää viikonlopun jatkoa satuhenkilölle.
Tosiversiosi vei voiton! Toivottavasti myskiä muistuttava henkilösi löytää edestään tuon ruohotupon ja toimii esittämälläsi tavalla!:)
Tjaa, kyynisyydellä on usein ilonpilaajan maine. Mielikuvitus on mielikuvitusta. Eihän tarinoissakaan kerrota kaikkea, se on sen tarinan juju, että lukijan oma mielikuvitus ja luovuus aktivoituisi. Päivän jatkoa.
Myskihärkiä voi olla monenlaisia. Kuvauksessasi ei mainita mitään mongoliasta, joten kysymys lienee eri härästä.
Mongolialainen rotu tunnetaan harvinaisena yksilönä, jonka elo tundralla ei ole nopean helpotuksen etsintää, vaan pikemminkin oikeanlaisen ruohon etsintää. Mongolialainen rotu voisi halutessaan syödä lehtiä, jäkäliä ja muita mutusteltavia mielin määrin, mutta se ei halua. Se etsii juuri haluamaansa ruohoa tai kuolee etsiessään, se on yksi syy siihen miksi sitä ei voi rinnastaa tavallisiin mutustajiin. Niitähän tällä planeetalla riittää joka lähtöön muutenkin.
Superihana:) Ehkä se saisikin vain mahanpuruja muusta ravinnosta. Mistähän tuollaisia mh löytää paitsi Mongoliasta
Niitä ei löydetä, mutta ne saattavat aistia etsimänsä kaistaleen pitkienkin etäisyyksien päästä. Tällöin ne kulkevat kohtaloaan uhmaten läpi tundran ohittaen muut houkutukset, vain löytääkseen kohteensa. Niistä on lähes mahdoton lukea päältä mitä ajattelevat, jolloin muut mutustajat eivät saa vihiä siitä mistä himoittu kaistale voisi löytyä.
Hassu tarina mutta moinen laji ei talven kylmillä kevättä näkisi..kaikkien on parempi syödä ravinnokseen kesät talvet sitä mitä on syötäväksi tarkoitettu!
Simpanssitko sitä aitaa vartioi vai minkälaiset kädelliset lienee?
Kannattaisiko härän kusta omalle puolelle aitaa jotta sielläkin alkaisi ruoho vihertämään, silloin ei tarvisi himoita aidan toisen puolen ruohoa?
Joskus omalla puolella voi olla pelkkää asfalttia. Mitä sitten pitäis tehdä?
Tuskin olisi muuttanut alueelle jossa vain asfalttia.
Eihän se legioona pystynyt
vartioimaan hautakiveäänkään
kun hauta oli tyhjä ja myskihärkä
kadonnut vapaille laitumille.....
joten kaikki on mahdollista
Ymmärtää aarreaitan
ja tajuaa teurasuhrin(myskihärän)
merkityksen......mutta tajuaako
myskihärkä minkä aarteen on löytänyt?
Rapu, rapu rallaa.... Haluatko maistaa mua ruohon kera ;D
Mitäs ihmettä sinulle käy, jos kiehut ruohojen kera?
Liemihän se on porissut jo hyvän aikaa odottaen oikeiden aineksien lisäämistä;)...
Toivoisitko tulevasi maistetuksi? Ruohossa vai ilman? :)
Riippuu myskihärästä???....
Niitäkin taitaa olla moneen lähtöön! :D ... Mutta jos oletetaan, että olet maukas rapu ja mieleisesi myskihärkä pääsisi livahtamaan aittaasi? Myskihärkähän olisi tullut aittaan intohimon johdattelemana.. Nehän ei sattumalta aittoihin eksy:)
Pelkästä intohimosta jääköön väliin.....siis ei....
Mutta jos tietää mitä haluaa ja sydän sanoo....
niin kyllä......mutta vain jos sisin niin sanoo....
Luulenpa että myskihärkä olisi onnellinen kunhan se pääsisi vain viettämään rapunsa kanssa aikaa kahden, mutta sen pitäisi päätyä samaan aarreaittaan. Se voikin olla vaikeampi juttu, mutta hetkellinenkin kohtaaminen sitä varmasti aina ilahduttaa. Paljon. :)
Ja tämä siis myös jos rapu ja härkä vain istuskelisivat tundralla katsellen tuulen tuiverrusta sen pienen hetken jonka yhdessä viettävät. Ne hetket on härälle tärkeitä.
Onhan sekin ilo mutta oikeaa aikaa
yhdessä ei korvaa mikään....eikä kukaan
ymmärrä ...mikä on aidon aarreaitta ja
merkitys....siksi rapu jää jälleen yksin.....
koska myskihärälläkään ei ole aikaa ravulle....
ja se syö vain turvallista ruohoa ja intohimoa.....
Elämä on uskaltaa kokea mitä sisin sanoo
mutta vain harva uskaltaa....
ja sekin on hyväksyttävä ettei kivi poistu
kun vartijat vartioi.....vain usko voi siirtää kiven....
vain usko johonkin on elämää...ainakin usko itseensä
ja siihen mitä on...ja sekin on liikaa vaadittu useimmilta....
rapu löytää paikkansa ja se on toisenlainen aarreaitta...
Härkä varmaankin sanoisi, että ei kannata ottaa asioita liian vakavasti ja että on hyvä nauttia niistä hyvistä asioista mitä sinulla on! Ja lisää tulee varmasti tulevaisuudessa, kunhan siihen vain jaksaa uskoa!
Elämä on polkuja
tuhansia polkuja
ja aina voi valita
mitä polkua kulkee
ja minkälaista reppua kantaa
voi valita ja erehtyä
ja kulkea
havaiten maisemat
Tärkeintä on valita oikein
kenen syliin päänsä kallistaa
ja se onkin tunne
mitä sisin sanoo ja tuntee
Se ruoho kyllä houkuttaa toden teolla, vesi nousee kielelle ja mmmmmmjamskis kun ihan pikkuisen pääsisi maistamaan. Kahmaisisi kunnon tukun ja aaah, sitä makustelisi
pitkään ;)
On pariuskollinen ja laiduntaa uskollisesti alueellaan todeten vaikka ruoho on "mukamas" vehreämpää aidan toisella puolella, maku sen on mitätön. Kauniilla kuorella paska maku ja kitkerät heinät jää kurkkuun kiinni, oksettaa. Oma laidun Se paras, kaunein, rakkain ja maukkain.
VIeraasta ruohostakin tulee "oma laidun" kun aidan paikkaa vähän vaihdetaan...;) Sitten voi olla uudestaan pariuskollinen, eikös.
Miksi kuolla nälkään omalla asfaltoidulla puolellaan kun elämänvoimaa tarjotaan muualla?
Anna tulla vähän myskin tuoksua ja juokse savuverhon läpi...
Tässä todellisuudessa myskihärkä ja ruohotukku pysykööt omilla puolillaan jos haluavat säilyä hengissä ja olla satuttamatta rakkaimpiaan ja hajottamatta itseään. Mutta mutta on muitakin todellisuuksia ja salaisi teitä, salaisia huoneita joissa kohdata jos perille löytää...
Ei vaan tässä todellisuudessa härkä päättäköön kuunnella itseään ja säilyä hengissä ja karata elinvoimansa luo! Ettei mene mystisen härän elämä hukkaan. Kyllä se asfaltti siellä itsekseen selviää, ei paljoa kaipaa härän hoitoa. Aita on vain sopimus joka on rakennettu vallitsevissa olosuhteissa. Ehkä silloin vielä aidan sisällä kasvoi onnellisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Aidan voi siirtää tai purkaa jos tilanne muuttuu eikä härkä muuten säily hengissä.
Älkää härät, ravut, ruohot tai ihmiset tuhlatko ainutkertaista elämänne paperinpalan vuoksi ja katkerasti kärdimällä tilanteestanne- kirkkaampaa kruunua ei lopulta ole vaan ainoastaan menetettyjä aarteita, loppujen lopulta rehellisesti myöntäen kaikille osapuolille. Elämää ei ole tehty sopimuksia ja kärsimystä varten, se on annettu elettäväksi sydämen mukaan.
" Elämä ei ole tehty sopimuksia ja kärsimystä varten, se on annettu elettäväksi sydämen mukaan "
Hyvä ohje , mutta väitän että elämä on suurimmalle osalle ihmiskuntaa kärsimystä ja kamppailua hyvä ja pahan taistelua. Kärsimys loppuu vasta tuonpuoleisessa.
Monien ihmisten sydän on sulkeutunut juuri kärsimysten johdosta ja sen toipuminen avautuminen voi viedä vuosikymmeniä jos koskaan toipumatta !
Äiti Amma eli kärsimyksessä saavuttaakseen valaistuksen !
Komppaan pyhän hengen kosketusta ja Äiti Ammaa <3, ja tämä elämä ei ole yhtään sen ainutkertaisempi kuin ne edelliset ja tulevat...Vain sillä on merkitystä miten elät tämän hetkise elämäsi, sillä se on ainoa Avaimesi seuraavaan! Pyhää tulee AINA kunnioittaa ja toisen ihmisen rajoja!
Mongolian myskihärkää ei kiinnosta ns. Vihreämpi ruoho aidan takana, sillä se ei ole kiinnostunut varatuista.
Rapu itse pysyköön omalla puolella aitaa, niin on paras kaikkien osapuolten kannalta.
Eikö se hakenut ruohoa??? Ei kai tässä ihmisistä ollut kyse.
Eikä muuten mistään merenelävistäkään kun vielä jaksoin yrittää auttaa härkä(ruoho)parkaa...
Antoiko härkä siis pakit vai eikö se koskaan saapunutkaan?
Kysyt keneltä? Miten härkä voisi saapua mihinkään kun oli aidattu/saarrettu? Tarinassa. Ehkä joku elää tätä oikeasti sitten ja osaa vastata. Mä vain fantasioin vihreänä kateudesta:)
Rapu pyytää anteeksi koska tyrkytti itseänsä ja loukkasi herkkää myskihärkää.
Siirryn pois aidan läheisyydestä
Härkähän oli tarinan mukaan onnellinen kun se sai istua ravun kanssa preerialla!...mutta oliko siis tarinan taustalla jotain enemmän...
Tarinaan sotkeutuivat muut selittämään ravusta ja myskihärästä, jonnin joutavaa löpinää. Rapu ei osallistunut keskusteluun.
Ravun kannattaisi kyllä siirtyä irl ajatuksiensa kanssa,jos tarinan takana todellisuus elää omaa elämäänsä....miksi et tekisi siten?Keskustelu vaikuttaisi lähteneen fantasiapohjalta...
Tunnustan jakaneeni pitkät pätkät omaakin fantasiaani tässä härän kanssa... Kuitenkaan ei hajuakaan kuka on tuo rapu, ketkä vartioi ja miksi, puhumattakaan härästä. Mun härkäni on olemassa ja tärkeä mulle vaikkakin eri tavalla, siksi osallistuin. En tiedä minne siirtyisin Irl kun tundrat on niin kaukana täältä, aivan kuin toisessa todellisuudessa, eikä tässä todellisuudessa ole muuta kuin sama kylmä tuuli odottamassa. Siispä juurrun vielä hetkeksi tänne sillä pidin tarinasta. Annathan minun elää vielä hetken haavettani, anonyymi.
Tarinan mukaan härkä saapui tornille, mutta koskaan ei selvinnyt miten härkä mahtoi lopulta toimia. Se voi johtua siitä, että härkä on edelleen jossain tornin lähettyvillä miettien seuraavaa liikettän. Kun se on matkannut kärsivällisesti läpi tundran se varmasti malttaa myös mielensä tätä pulmaa pohtiessaan. Näissä mielikuvissa on hyvä nukahtaa...
Sama juttu se on monillakin tuon irl suhteen. Tässä todellisuudessa on hyvä joten ravut ja härät jatkakoon eloaan tällä tundralla myös jatkossa.
Grrrrrrrr
Ei ole mitään myskihärkää, on vain romantiikan kipeän akan kliseinen fantasia. Sori tytöt, helppoon menitte.
Jaa ei kai ne vielä ole sukupuuttoon kuolleet...? Ehkei SULLA ole..