En pääse eteenpäin. Itken taas. Miksi toiset tuntuvat pääsevän tunneasioissa helpommalla, kuin toiset? Mä olisin halunut jatkaa matkaa, enkä jäädä surkeena tienposkeen. En pysty oikein olemaan edes ihmisten seurassa, niin kurja olo. Kohta mulla ei varmaan ole enää yhtään ystävää. En itsekään pidä itsestäni tällaisena säälimyttynä. Vaikka yritän keskittyä muuhun, ajatukset karkaa vaan siihen vanhaan. Mitä oikein edes tapahtui? Miten hän teki sen? Sekin tuntuu pahalta, kun toinen elää elämäänsä, niin kuin aina ennenkin, tuskin edes minua muistaa.
Onkohan tälläkin joku tarkoitus?
Kunhanenkatkeroidu
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi toista, pääset sinä eteenpäin, et vain huomaa itse sitä. Kaikki järjestyy ja aurinkokin taas näyttäytyy.
Kiitos, tuntematon lohduttaja!
On varmaan tarkotus.. opettaa ihmisille jotain elämästä ja luonnon olemuksesta.
Mä en elä niinkuin ennenkin, koska olet vaikuttanut mun elämään paljon. Mä osaan kyllä
käyttäytyä ja jos uin omaan suuntaan, mulla on siihen syyni.
Kaipaan sua kuten ennekin, be sure.