Niin itkin. Tein kaikkeni. Olin niin maassa että huusin yksin tuskaani. Sitten vain päätin nousta, etsiä uutta virikettä. Ja nyt minulla on jo aika kivasti surut takana päin.Silloin tällöin, mutta harvoin nyt, hän käy mielessäni ja luen palstaa. Enää kyyneleet ei valu naamalleni kun niin tapahtuu. kaikesta selviää.
Kunhan olen valmis niin pari uutta kosijaa on tiedossa, mutta haluan pitää niin kutsuttua suruvaihetta vielä hetken.
Sitten olen valmis uusiin seikkailuihin.
Kunhan olen valmis niin pari uutta kosijaa on tiedossa, mutta haluan pitää niin kutsuttua suruvaihetta vielä hetken.
Sitten olen valmis uusiin seikkailuihin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jännää kun niin erilaisia erotarinoita voi olla.. Ilmeisesti et eronnut omasta halustasi? Minä olin toooodella tyytyväinen kun sain päätöksen tehtyä ja eropaperit, ostin oman asunnon ja sain oman rauhan. Itse eroa tai ex-puolisoni "menettämistä" en ole surrut tai katunut minuuttiakaan, rehellisesti.
Hyvä silti että olet jo päässyt pahimman yli sinäkin!
Vaikka eroaisi omasta halustaan niin kyllä silti voi itkeä. Itsestäni ainakin tuntuu pahalta niin omasta kuin ehkä jopa toisenkin puolesta, vaikka aikamoisesti olen saanut kärsiä. Ehkä se kun ollaan vielä terapiankin kautta yritetty saada hommaa toimimaan ja toinen ei halua/pysty toimimaan toisella tavalla, vaikka katuvasti ymmärtääkin asioita. Ei kukaan tällaista halunnut ja sitten kun tuntuu, että saa vielä ulkopuoleltakin pelkkää paskaa niskaan niin eipä hyvältä tunnu. Arvostelijoita löytyy aina, mutta eihän elämä aina mene putkeen, kun edes vielä joskus tulevaisuudessa menisi.
Nyt nyt taas muut hommat kutsuu.
Ehkei sit kuitenkaan olis ollut vielä aika erota jos itkettää menetys ja vieläpä välittää toisesta niin että tuntuu senkin puolesta pahalta? Mä tunsin vain vihaa ja toisaalta yhdenttekevyyttä toista kohtaan tuossa pisteessä kun viimein erottiin, rakkaus oli kuollut vuosia aiemmin, ei ainakaan liian helpolla lopetettu mut silti jotkut ihmetteli meidänkin eroa.