On hienoa, että on olemassa foorumi jossa voidaan avoimesti keskustella luontaistuotteista ja vaihtoehtohoidoista. Monet niistä eivät enää edes ole vaihtoehtohoitoja, kun ns. koululääketiedekin niistä joitakin on todennut hyvinkin kokeilemisen arvoisiksi.
Kuitenkin näillä foorumeilla on havaittavissa avoimen, uteliaan, tiedonhaluisen ja objektiivisen keskustelun sijaan eräänlainen lääketiedevastainen kultti, jonka alkuperää ihmettelen.
Suuri osa ihmisistä on sitä mieltä, että lääkäreiden tulisi ammattikuntansa edustajina olla täydellisiä. Sitä emme ole, vaan inhimillisiä. Arvokkaimman lääkärin työnohjeen (ja realistisimman sellaisen) antoi eräs kuuluisa antiikin kreikkalainen: Aina lohduttaa, usein lievittää, joskus parantaa. On asioita, joille ei nykylääketiede voi mitään joko johtuen siitä, että sairaus on niin raju ja nopeasti etenevä, vammat niin vakavia tai tauti niin uusi tai tuntematon, ettei hoitoa vielä ole. Emme voi herättää aivokuolleita tai taikoa syöpää pois.
Ihmiselimistö on niin satumaisen monimutkainen systeemi että on uskomatonta, että terveitä ihmisiä edes syntyy koska niin paljon voi mennä pieleen. Ihmisruumiin toimintojen ymmärtämiseen kuluu monta opiskeluvuotta koska kyse on useista elinjärjestelmistä ja lukemattomista niissä toimivista syklisistä prosesseista jotka lääkärin on tunnettava solutasolle asti. Venetsian teriakki- ajattelusta, eli kaikkiin sairauksiin tepsivän hoidon etsimisestä on siksi luovuttu jo kauan sitten. Lääkäri ei saa edetä mututuntumalla tai arvailemalla vaan nojata todennettuun tietoon elimistön toiminnasta. Sairauksille on yleensä olemassa selkeä biolääketieteellinen selitys, ja kun selitys tunnetaan, voidaan usein kehitellä lääke. Vain, kun taudin syntymekanismi tunnetaan voidaan auttaa.
Esimerkkejä:
Syanidimyrkytyksen uhri haukkoo henkeään eikä saa happea. Lääkäri ei sitä hänelle anna. Miksi? Koska lääkäri tietää, että syanidi blokkaa soluissa elektroninsiirtojärjestelmän jolloin hapen hyväksikäyttö on mahdotonta. Potilas saa happea mutta ei pysty sitä hyödyntämään. Eli on hoidettava muulla tavoin.
Potilaalla on diabetes. Hoidetaan yrttilitkuilla tai sähkövirralla? Ei, koska diabetes tarkoittaa että potilaan elimistö ei tuota insuliini-hormonia. Hoito: annetaan potilaalle puuttuvaa hormonia.
Kaikki sairaudet, joita luontaistuotteilla yritetään usein hoitaa, ovat lääketieteen alunperin määrittelemiä. Ei lääketiede ole salatiede, vaan yhteisnimitys kaikelle todeenetulle tiedolla ihmiselimistön toiminnasta. Esimerkiksi syöpä: sanana se tarkoittaa elimistön solujen muuttumista ominaisuuksiltaan isännälleen epäedulliseksi (liiallinen kasvu, invasiivisuus jne.). Tätä sana tarkoittaa, joten on turha väittää syövän johtuvan loismadoista. Loismatotartunta on oma sairautensa.
Suurin osa silkoista huijauksista joita luontaistuote- ja vaihtoehtohoitopalstoilla kehutaan, perustuvat nimenomaan siihen, ettei tavallinen ihminen tunne omaa elimistöään ja sen toimintaa eikä osaa hakea oikeaa lääketieteellistä tietoa. Väärää tietoa ei perustella, vaan se koristellaan uskomattomin lupauksin ihmeparantumisesta. Kyllä lääkäritkin toivoisivat että kaikenkattava rohto löytyisi. Zapperin tapaista yleisrohtoa ei vain voida luoda johtuen myös siitä, että jokainen ihminen on erilainen. Siksi eri hoidot tepsivät eri ihmisillä eri tavoin.
Ei oikea ja objektiivinen lääketieteellinen tieto ole minkään rahanahneen salaseuran tuottamaa propagandaa. Ainoa ero lääketieteen ja huuhaan välillä on se, että lääketieteeksi saa kutsua vain sellaisia faktoja jotka pystytään aukotta oikeiksi todistamaan.
Ainut ero lääkkeen ja luontaistuotteen välillä on Suomen lakiin kirjatut vaatimukset em. termeillä kutsuttaviin tuotteisiin kohdistuen. Lääkkeeksi saa kutsua mitä vain tuotetta (oli se synteettistä molekyyliä, vitamiinia tai vaikka yrttiä) kunhan sen teho ja turvallisuus on aukotta osoitettu. Luontaistuotteelle ei tällaisia vaatimuksia aseteta kunhan se ei ketään suoraan vahingoita. Monilla luontaistuotteille on vahvojakin vaikutuksia, ongelmana on vain se ettei niiden ominaisuuksia tarkoin tunneta. Monesta luontaistuotteesta on tullut lääkkeitä kun niitä on tutkittu.
Käsi sydämelle: luuletteko lääketieteellisen asiantuntemuksenne olevan lääkärin tasoa? Onko asiantuntemuksenne niin vankkaa että erotatte humpuukin toimivasta ja turvallisesta? Eikö lääkärikoulutuksella mielestänne ole mitään arvoa? Jos joudutte auto-onnettomuuteen haluatteko leikkaussaliin homeopaatin vai kirurgin?
Kuitenkin näillä foorumeilla on havaittavissa avoimen, uteliaan, tiedonhaluisen ja objektiivisen keskustelun sijaan eräänlainen lääketiedevastainen kultti, jonka alkuperää ihmettelen.
Suuri osa ihmisistä on sitä mieltä, että lääkäreiden tulisi ammattikuntansa edustajina olla täydellisiä. Sitä emme ole, vaan inhimillisiä. Arvokkaimman lääkärin työnohjeen (ja realistisimman sellaisen) antoi eräs kuuluisa antiikin kreikkalainen: Aina lohduttaa, usein lievittää, joskus parantaa. On asioita, joille ei nykylääketiede voi mitään joko johtuen siitä, että sairaus on niin raju ja nopeasti etenevä, vammat niin vakavia tai tauti niin uusi tai tuntematon, ettei hoitoa vielä ole. Emme voi herättää aivokuolleita tai taikoa syöpää pois.
Ihmiselimistö on niin satumaisen monimutkainen systeemi että on uskomatonta, että terveitä ihmisiä edes syntyy koska niin paljon voi mennä pieleen. Ihmisruumiin toimintojen ymmärtämiseen kuluu monta opiskeluvuotta koska kyse on useista elinjärjestelmistä ja lukemattomista niissä toimivista syklisistä prosesseista jotka lääkärin on tunnettava solutasolle asti. Venetsian teriakki- ajattelusta, eli kaikkiin sairauksiin tepsivän hoidon etsimisestä on siksi luovuttu jo kauan sitten. Lääkäri ei saa edetä mututuntumalla tai arvailemalla vaan nojata todennettuun tietoon elimistön toiminnasta. Sairauksille on yleensä olemassa selkeä biolääketieteellinen selitys, ja kun selitys tunnetaan, voidaan usein kehitellä lääke. Vain, kun taudin syntymekanismi tunnetaan voidaan auttaa.
Esimerkkejä:
Syanidimyrkytyksen uhri haukkoo henkeään eikä saa happea. Lääkäri ei sitä hänelle anna. Miksi? Koska lääkäri tietää, että syanidi blokkaa soluissa elektroninsiirtojärjestelmän jolloin hapen hyväksikäyttö on mahdotonta. Potilas saa happea mutta ei pysty sitä hyödyntämään. Eli on hoidettava muulla tavoin.
Potilaalla on diabetes. Hoidetaan yrttilitkuilla tai sähkövirralla? Ei, koska diabetes tarkoittaa että potilaan elimistö ei tuota insuliini-hormonia. Hoito: annetaan potilaalle puuttuvaa hormonia.
Kaikki sairaudet, joita luontaistuotteilla yritetään usein hoitaa, ovat lääketieteen alunperin määrittelemiä. Ei lääketiede ole salatiede, vaan yhteisnimitys kaikelle todeenetulle tiedolla ihmiselimistön toiminnasta. Esimerkiksi syöpä: sanana se tarkoittaa elimistön solujen muuttumista ominaisuuksiltaan isännälleen epäedulliseksi (liiallinen kasvu, invasiivisuus jne.). Tätä sana tarkoittaa, joten on turha väittää syövän johtuvan loismadoista. Loismatotartunta on oma sairautensa.
Suurin osa silkoista huijauksista joita luontaistuote- ja vaihtoehtohoitopalstoilla kehutaan, perustuvat nimenomaan siihen, ettei tavallinen ihminen tunne omaa elimistöään ja sen toimintaa eikä osaa hakea oikeaa lääketieteellistä tietoa. Väärää tietoa ei perustella, vaan se koristellaan uskomattomin lupauksin ihmeparantumisesta. Kyllä lääkäritkin toivoisivat että kaikenkattava rohto löytyisi. Zapperin tapaista yleisrohtoa ei vain voida luoda johtuen myös siitä, että jokainen ihminen on erilainen. Siksi eri hoidot tepsivät eri ihmisillä eri tavoin.
Ei oikea ja objektiivinen lääketieteellinen tieto ole minkään rahanahneen salaseuran tuottamaa propagandaa. Ainoa ero lääketieteen ja huuhaan välillä on se, että lääketieteeksi saa kutsua vain sellaisia faktoja jotka pystytään aukotta oikeiksi todistamaan.
Ainut ero lääkkeen ja luontaistuotteen välillä on Suomen lakiin kirjatut vaatimukset em. termeillä kutsuttaviin tuotteisiin kohdistuen. Lääkkeeksi saa kutsua mitä vain tuotetta (oli se synteettistä molekyyliä, vitamiinia tai vaikka yrttiä) kunhan sen teho ja turvallisuus on aukotta osoitettu. Luontaistuotteelle ei tällaisia vaatimuksia aseteta kunhan se ei ketään suoraan vahingoita. Monilla luontaistuotteille on vahvojakin vaikutuksia, ongelmana on vain se ettei niiden ominaisuuksia tarkoin tunneta. Monesta luontaistuotteesta on tullut lääkkeitä kun niitä on tutkittu.
Käsi sydämelle: luuletteko lääketieteellisen asiantuntemuksenne olevan lääkärin tasoa? Onko asiantuntemuksenne niin vankkaa että erotatte humpuukin toimivasta ja turvallisesta? Eikö lääkärikoulutuksella mielestänne ole mitään arvoa? Jos joudutte auto-onnettomuuteen haluatteko leikkaussaliin homeopaatin vai kirurgin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Taidat sekoittaa nyt luontaistuotteet homeopatiaan, joka on sitten ihan oma kulttinsa.
Luontaistuotteet ovat elintarvikkeita, eikä niiden pääasiallinen tarkoitus olekaan hoitaa mitään sairauksia. Lähinnä ne toimivat sairauksien ennaltaehkäisijöinä, kuten monipuolinen ruokavalio muutenkin.
Olen samaa mieltä. Luontaistuotteilla ei hoideta sairauksia vaan ennaltaehkäistään vitamiinin puutoksia ja täydennetään ruokavaliota.
Homeopatia on aivan erillinen osaalueensa.
Ja eikös ne lääkäritkin "määrää" potilailleen vitamiinejä ja rasvahappoja. Miksi lääkäri ja luontaistuotemyyjä voi tukea toinen toisiaan ja miksi ihmisen yleensä pitäisi valita "joko tai"-?
Itse hyväksyn molemmat: luontaistuotteet että lääkäritkin. Kumpaakaan en "hylkää". Täydennän molempia.
Ja apteekeissa olen nähnyt samoja tuotteita kuin luontaistuotekaupoissa. Apteekeissa on vaan kalliimpia. Ja kyllähän osa luontaistuotteista on tutkittuja kaksoissokkotutkimuksin.
Itse käytän luontaistuotteita (vitamiiinejä ja rasvahappoja) ja luen niistä aika lailla, joten tiedän niistä jotain. Mieluummin hoidan itseäni ennaltaehkäisevästi kuin odotan sairauden iskevän ja hoidan sen sitten.
Kyllä luontaistuotteenkin tarjonnassa löytyy monesti "pelastuskeinoa" mihin tahansa.Aika monet ovat sielläkin lääketiedettä vastaan.Homeopatiankin tulisi vaikuttaa eniten ennaltaehkäisevästi.
pitäisi tajuta,että jos tilanne pahenee,niin lääkärille.Jostain syystä ihmiset usein uskoo luonnonyrttien olevan vaarattomia ja puhtaita aineita.Eli hyvä,kun on olemassa palsta missä voi kysellä asiasta.Ilman mainontaa tai fanaattisuutta.
Lääkärien kanssa ongelma on,ettei lääkärit (sori vaan alkuperänen,)pahemmin kuuntele potilasta ja ei ole aikaa selvittää tietoa sairaudesta tai lääkkeistä.Tajuan ettei aina ole aikaa,mutta siltikin.Usein eri mahdollisuuksia ei selitetä.
Petkuttaja on ystävällinen ja lupaa kuun taivaalta.Pelokas ihminen on helppo uhri.
Eikö kannattasi syödä ennalta ehkäisevästi kunnoa ja saada sitä kautta vitamiinit ja rasvahapot, olet varmaan lukenut että sitä kautta ne imeytyy parhaiten.
Olen ihan viimeisen parin vuoden aikan kouluttanut itseäni täydentäviin hoitomuotoihin, enkä ainakaan koulutuksessa ole törmännyt lääketiedevastaisuuteen. Päinvastoin korostetaan sitä, että kyseessä on täydentävä hoito, joka toimii lääketieteen rinnalla - ei sitä vastaan.
Arvelisin, että kyseessä on kuitenkin ihmisten oma pettymys koululääketieteeseen, enkä sitä ihmettele. Lääkärin vastaanotolle mennessäsi sinulla on aikaa noin vartti: ei siinä ehdi kuin oireensa kertoa ja ottaa lääkeresepeti kouraan. Lääkärillä ei juuri ole aikaa pohtia syntyjä syviä: mistä nämä oireet ovat saaneet alkunsa ja mistä ne voivat johtua.
Kun taas lähdet hakemaan apua täydentävistä hoitomuodoista, aikaa hoitajalla on enemmän: ehditään miettiä suvussa ilmenneet sairaudet, kysellään elämäntavat ja elämäntilanne, tarkasti oireet ja huomaamatta jääneetkin oireet... Näin päästään paremmin sairauden alkulähteille ja siinä syntyy myös asiakkaan kiinnostus omasta terveydentilasta ja oireiden aiheuttajasta. Syntyy myös halu itse vaikuttaa omaan terveyteen ja sitä myötä myös saavutetaan tuloksia.
Uskoisin, että tässä se ero. Mutta lääketiedevastaisuudesta ei ole kysymys, vaan halusta auttaa.
"Käsi sydämelle: luuletteko lääketieteellisen asiantuntemuksenne olevan lääkärin tasoa? "
- Ei. Me emme määrää lääkärin määräämiä lääkkeitä, eikä meillä ole siihen oikeuttakaan. Vakavan sairauden tai epäilyksen siitä ollessa kyseessä, kehotamme kääntymään lääkärin puoleen. Mutta jos kyseessä on ns. "ensioire" joka ei ole vaivannut pitkään (ja jos ihmiset ovat viisaita, he lähtevät hakemaan apua nimenomaan ensioireisiin), voimme löytää ehkä avun.
Onko asiantuntemuksenne niin vankkaa että erotatte humpuukin toimivasta ja turvallisesta?
- Tähän auttaa tutkimus ja kokemus. Pitkän kokemuksen omaavilla on paljon tietoa ja kokemusta, he myös kouluttavat.
Eikö lääkärikoulutuksella mielestänne ole mitään arvoa?
- On. Kun kysymyksessä on vakava sairaus, koululääketiedettä tarvitaan. Täydentävät hoitomuodot voivat silti kulkea rinnalla mukana.
Jos joudutte auto-onnettomuuteen haluatteko leikkaussaliin homeopaatin vai kirurgin?
- Jos joudun auto-onnettomuuteen, otan homeopaattisen lääkkeen odotellessani kirurgia.
OK? :=
Kandihenkilö kysyi?
Onko asiantuntemuksenne niin vankkaa että erotatte humpuukin toimivasta ja turvallisesta?
Vastakysymys: Onko lääkärien asiantuntemus niin vankkaa, että he erottavat humpuukin toimivasta? Useimmat lääkärit, jotka ovat saaneet opintonsa päätökseen joskus 10 vuotta sitten, eivätkä ole tutustuneetkaan kattaviin tietokantoihin. Eikä pienissä terveyskeskuksissa ole niihin pääsyäkään, tai jos on, uusien alkuperäistutkimusten haku on usein mahdotonta. Siksi useimmat lääkärit ovat liian paljon lääkeyhtiöiden lobbauksen varassa, jota he itse kutsuvat "uudelleenkouluttamiseksi". Sisältyykö tähän koulutukseen ajanmukainen tieto edullista vaihtoehtomenetelmistä, joilla ei voi tehdä kaupallisia voittoja, mutta hoitotulokset ovat sitäkin parempia?
Kandihenkilö kysyi:
Eikö lääkärikoulutuksella mielestänne ole mitään arvoa?
Vastaus: Ei kysymys ole siitä. Koulutuksella on toki arvonsa. Mutta entäpä jos arvostetun koulutuksen antamaa arvovalta sokaisee käyttäjänsä. Minulla on ystävä, jonka taudista oli tehty eri lääkärien toimesta jo kahdeksan eri diagnoosia. Hänellä oli vakavia luustokipuja, joita epäiltiin milloin suolistopohjaisiksi, milloin joksikin reumaksi. Kaikki lääkärit eivät voineet olla oikeassa, mutta yhdenkään ego ei sallinut sitä, että tunnusti olleensa väärässä. Niimpä he vain määräsivät uusia lääkeitä toinen toisensa perään, jonka seurauksena ystäväni oli kuolla. Lopulta löytyi Saksasta lääkäri (jolla oli pari muutakin tohtorinarvoa) ja hän viimein osasi löytää apua. Hän olikin saanut oppiaan länsimaiden lisäksi myös Kiinassa ja venäjällä, ja hallitsi tiedonhakua erinomaisesti. Häntä - kuten niin monia muitakaan saksalaislääkäreitä - eivät myöskään rasittaneet liiat ennakkoluulot, joiden mukaan luontaistuotteet, kuten kiinalaiset yrtit, olisivat pelkkää humpuukia. Valitettavasti kyseessä oli saksalainen yksityislääkäri, jonka hoitoja KELA ei korvannut. Niimpä ystävälläni ei ole ollut mahdollisuutta käydä niissä riittävästi, mutta selkeää apua hän on jo saanut.
Arvostankin lääkärinkoulutusta, jossa opetetaan tiettyä nöyryyttä ja avointa mieltä myös niitä menetelmiä kohtaan, joista ei opeteta lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Olen iloinen, että kandihenkilöllä tuntuu tätä nöyryyttä olevan siinä määrin, että hän kykenee tunnustamaan lääketieteen rajallisuuden. Toivottavasti kykenet myös perehtymään todisaineistoon perustuvaan vaihtoehtolääketieteeseen. Sellaistakin nimittäin on. Vai mitä mieltä olet esimerkiksi otsoniterapiasta. Ystäväni hoitomenetelmästä, josta Suomessa ei tiedettäisi mitään ilman erään ennakkoluulottoman kemistin puurtamista, joka todellakin on osannut etsiä tietoa. Vierailepa hänen sivullaan: http://www.otsoniterapia.net/ ja kerro perustuvatko ne mielestäsi tieteeseen? Sen jälkeen voit kysyä, miksi tästä aiheesta ei opeteta tiedekunnassasi? Kyllä minäkin olin skeptinen, mutta kun luin hänen kirjansa, saatoin vain ihmetellä, miksi tätä menetelmää ei Suomessa tunneta. Tieteeseen se perustui, mutta oliko kysessä sellainen tiede, joka ei sopinut lääkeyhtiöille?
Kandihenkilö kysyi:
Jos joudutte auto-onnettomuuteen haluatteko leikkaussaliin homeopaatin vai kirurgin?
Tyhmä kysymys!!! (anteeksi epäkorrekti vastaus). Kirurgin tietysti!!! Luuleeko kandihenkilö tosiaan, että edes homeopaatit itse kutsuisivat esim. kallomurtumassa kollegaansa paikalle. Kyllä lääketiede on saanut paljon aikaan varsinkin akuuteissa taudeissa, eikä niitä väheksy kukaan - ei edes homeopaatit. Usein vaihtoehtohoitoihin turvaudutaan vasta silloin, kun koululääketieteestä ei apua löydy.
Luontaistuotteillakin tehdään taloudellista voittoa. Ei juuri kukaan pysty tekemään täysiä työpäiviä ansaitsematta toimeentuloaan. Luontaistuotteita valmistavat tehtaat, jotkut niistä valmistavat myös lääkkeitä, toimivat kuten muutkin tehtaat. Voittoa tulee. Raha ei tee toiminnasta arveluttavaa, ellei se nouse tärkeimmäksi arvoksi. Raha itsessään ei ole paha eikä hyvä.
Luontaistuotteista voisi olla apua, mutta siitä on tullut niin vastenmielinen asia, koskapa siinä on ihan selvä rahastuksen maku. Niitä markkinoidaan ihmmisille joilla on varaa ostaa, eikä siinä monestikkaan kysytä, että tarvitsetko sinä todella tätä tuotetta, kauppias myy vain, että tulee rahaa.
Viisas myyjä pitää kyllä huolen, että asiakkaalla on oikeat tuotteet. Silloin asiakas on tyytyväinen ja tulee takaisin.
Etsi viisas ja asiantunteva myyjä, jolla on aikaa selvittää mitä tuotteita ja miksi tarvitset. Jos olet koko ikäsi syönyt vain "puppuruokaa" ja sinulla on paljon kroonisia vaivoja, tarvitset luultavasti ison kasan tuotteita, jotta elimistösi saisi kipeästi kaipaamansa ravinnon.
Ravitsemisestahan nimenomaan on kyse. Kannattaa myös varautua siihen, että tarvitaan yleensä vähintään kahden kuukauden säännöllinen käyttö ennenkuin elimistössä alkaa tapahtua havaittavia muutoksia. Seitsemässä vuodessa suunnilleen kaikki solut ovat uusiutuneet,uudet rakentuvat siitä materiaalista mitä syöt. Ja jos olet ravinnut itseäsi hyvin, saat nauttia vahvasta ja terveestä kehosta.
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/uskomuslaaketiede.html
omasta puolestani voin sanoa että kunniotan lääkäreitä! Varsinkin hätätilanteissa "nykylääketiede" on vertaansa vailla.
Mutta tavallisissa, ei kiireellistä hoitoa vaativissa sairauksissa kyseenalaistan nykyisin usein lääkärin määräämiä lääkkeitä, koska niillä hoidetaan ongelmat usen paikallisesti. esim.ihottumiin melkein järkiän määrätään kortisonia. Eihän taloakaan korjata niin että kosteusvaurion päälle laitetaan uusi pinta ja sillä hyvä. Kohta on uudet ongelmat edessä. Ihminen ei ole enää kokonaisuus vaan on irrallisia kehonosia...
Tässä yksi syy miksi olen kääntynyt vaihtoehtohoitoihin.
Kyllä olikin erinomainen sivu. Toivottavasti kandihenkilökin viitsii lukea sen (ja lähettää eteenpäin muille kandihenkilöille). En minäkään lääkäreitä vastusta, vaan useimpien heidän asenteitaan uusia menetelmiä kohtaa, joista he eivät tiedä yhtään mitään. Tolonen on esimerkki, että heidänkin joukossaan on erinomaisia tyyppejä.
Lääketiede on muuttunut epätieteeksi, sillä se on harhautunut lääketeollisuuden vietäväksi. Tieteen nimissä lääkefirmat tekevät tarpeettomia tutkimuksia ja markkinoivat kalliita lääkkeitään, ja ovat saaneet lääkäritkin uskomaan, että joka vaivaan tarvitaan jokin lääke. Suurin osa sairauksista voidaan hoitaa kuitenkin täysin ilman lääkkeitä ravitsemushoidolla. Ravitsemushoidossa elimistön puutokset korjataan luonnonmukaisilla ravintolisävalmisteilla ja ruokavaliomuutoksilla. Sillä sairaus ei ole lääkkeiden puutetta, vaan elimistöltä puuttuu rakennusaineita, joilla se ylläpitää terveyttä.
Ravitsemushoidolla parantuneita vaikeitakin tapauksia löytyy;
www.luontaisnetti.fi
Artikkelit linkistä.
sairauteni houtuu juuri näin. Vaan on se vaikeaa ollut kun tavislääkärit on kaikin tavoin yrittäneet estää, nauraneet,olleet välinpitämättömiä, tietämättömiä...