On hienoa, että on olemassa foorumi jossa voidaan avoimesti keskustella luontaistuotteista ja vaihtoehtohoidoista. Monet niistä eivät enää edes ole vaihtoehtohoitoja, kun ns. koululääketiedekin niistä joitakin on todennut hyvinkin kokeilemisen arvoisiksi.
Kuitenkin näillä foorumeilla on havaittavissa avoimen, uteliaan, tiedonhaluisen ja objektiivisen keskustelun sijaan eräänlainen lääketiedevastainen kultti, jonka alkuperää ihmettelen.
Suuri osa ihmisistä on sitä mieltä, että lääkäreiden tulisi ammattikuntansa edustajina olla täydellisiä. Sitä emme ole, vaan inhimillisiä. Arvokkaimman lääkärin työnohjeen (ja realistisimman sellaisen) antoi eräs kuuluisa antiikin kreikkalainen: Aina lohduttaa, usein lievittää, joskus parantaa. On asioita, joille ei nykylääketiede voi mitään joko johtuen siitä, että sairaus on niin raju ja nopeasti etenevä, vammat niin vakavia tai tauti niin uusi tai tuntematon, ettei hoitoa vielä ole. Emme voi herättää aivokuolleita tai taikoa syöpää pois.
Ihmiselimistö on niin satumaisen monimutkainen systeemi että on uskomatonta, että terveitä ihmisiä edes syntyy koska niin paljon voi mennä pieleen. Ihmisruumiin toimintojen ymmärtämiseen kuluu monta opiskeluvuotta koska kyse on useista elinjärjestelmistä ja lukemattomista niissä toimivista syklisistä prosesseista jotka lääkärin on tunnettava solutasolle asti. Venetsian teriakki- ajattelusta, eli kaikkiin sairauksiin tepsivän hoidon etsimisestä on siksi luovuttu jo kauan sitten. Lääkäri ei saa edetä mututuntumalla tai arvailemalla vaan nojata todennettuun tietoon elimistön toiminnasta. Sairauksille on yleensä olemassa selkeä biolääketieteellinen selitys, ja kun selitys tunnetaan, voidaan usein kehitellä lääke. Vain, kun taudin syntymekanismi tunnetaan voidaan auttaa.
Esimerkkejä:
Syanidimyrkytyksen uhri haukkoo henkeään eikä saa happea. Lääkäri ei sitä hänelle anna. Miksi? Koska lääkäri tietää, että syanidi blokkaa soluissa elektroninsiirtojärjestelmän jolloin hapen hyväksikäyttö on mahdotonta. Potilas saa happea mutta ei pysty sitä hyödyntämään. Eli on hoidettava muulla tavoin.
Potilaalla on diabetes. Hoidetaan yrttilitkuilla tai sähkövirralla? Ei, koska diabetes tarkoittaa että potilaan elimistö ei tuota insuliini-hormonia. Hoito: annetaan potilaalle puuttuvaa hormonia.
Kaikki sairaudet, joita luontaistuotteilla yritetään usein hoitaa, ovat lääketieteen alunperin määrittelemiä. Ei lääketiede ole salatiede, vaan yhteisnimitys kaikelle todeenetulle tiedolla ihmiselimistön toiminnasta. Esimerkiksi syöpä: sanana se tarkoittaa elimistön solujen muuttumista ominaisuuksiltaan isännälleen epäedulliseksi (liiallinen kasvu, invasiivisuus jne.). Tätä sana tarkoittaa, joten on turha väittää syövän johtuvan loismadoista. Loismatotartunta on oma sairautensa.
Suurin osa silkoista huijauksista joita luontaistuote- ja vaihtoehtohoitopalstoilla kehutaan, perustuvat nimenomaan siihen, ettei tavallinen ihminen tunne omaa elimistöään ja sen toimintaa eikä osaa hakea oikeaa lääketieteellistä tietoa. Väärää tietoa ei perustella, vaan se koristellaan uskomattomin lupauksin ihmeparantumisesta. Kyllä lääkäritkin toivoisivat että kaikenkattava rohto löytyisi. Zapperin tapaista yleisrohtoa ei vain voida luoda johtuen myös siitä, että jokainen ihminen on erilainen. Siksi eri hoidot tepsivät eri ihmisillä eri tavoin.
Ei oikea ja objektiivinen lääketieteellinen tieto ole minkään rahanahneen salaseuran tuottamaa propagandaa. Ainoa ero lääketieteen ja huuhaan välillä on se, että lääketieteeksi saa kutsua vain sellaisia faktoja jotka pystytään aukotta oikeiksi todistamaan.
Ainut ero lääkkeen ja luontaistuotteen välillä on Suomen lakiin kirjatut vaatimukset em. termeillä kutsuttaviin tuotteisiin kohdistuen. Lääkkeeksi saa kutsua mitä vain tuotetta (oli se synteettistä molekyyliä, vitamiinia tai vaikka yrttiä) kunhan sen teho ja turvallisuus on aukotta osoitettu. Luontaistuotteelle ei tällaisia vaatimuksia aseteta kunhan se ei ketään suoraan vahingoita. Monilla luontaistuotteille on vahvojakin vaikutuksia, ongelmana on vain se ettei niiden ominaisuuksia tarkoin tunneta. Monesta luontaistuotteesta on tullut lääkkeitä kun niitä on tutkittu.
Käsi sydämelle: luuletteko lääketieteellisen asiantuntemuksenne olevan lääkärin tasoa? Onko asiantuntemuksenne niin vankkaa että erotatte humpuukin toimivasta ja turvallisesta? Eikö lääkärikoulutuksella mielestänne ole mitään arvoa? Jos joudutte auto-onnettomuuteen haluatteko leikkaussaliin homeopaatin vai kirurgin?
Kuitenkin näillä foorumeilla on havaittavissa avoimen, uteliaan, tiedonhaluisen ja objektiivisen keskustelun sijaan eräänlainen lääketiedevastainen kultti, jonka alkuperää ihmettelen.
Suuri osa ihmisistä on sitä mieltä, että lääkäreiden tulisi ammattikuntansa edustajina olla täydellisiä. Sitä emme ole, vaan inhimillisiä. Arvokkaimman lääkärin työnohjeen (ja realistisimman sellaisen) antoi eräs kuuluisa antiikin kreikkalainen: Aina lohduttaa, usein lievittää, joskus parantaa. On asioita, joille ei nykylääketiede voi mitään joko johtuen siitä, että sairaus on niin raju ja nopeasti etenevä, vammat niin vakavia tai tauti niin uusi tai tuntematon, ettei hoitoa vielä ole. Emme voi herättää aivokuolleita tai taikoa syöpää pois.
Ihmiselimistö on niin satumaisen monimutkainen systeemi että on uskomatonta, että terveitä ihmisiä edes syntyy koska niin paljon voi mennä pieleen. Ihmisruumiin toimintojen ymmärtämiseen kuluu monta opiskeluvuotta koska kyse on useista elinjärjestelmistä ja lukemattomista niissä toimivista syklisistä prosesseista jotka lääkärin on tunnettava solutasolle asti. Venetsian teriakki- ajattelusta, eli kaikkiin sairauksiin tepsivän hoidon etsimisestä on siksi luovuttu jo kauan sitten. Lääkäri ei saa edetä mututuntumalla tai arvailemalla vaan nojata todennettuun tietoon elimistön toiminnasta. Sairauksille on yleensä olemassa selkeä biolääketieteellinen selitys, ja kun selitys tunnetaan, voidaan usein kehitellä lääke. Vain, kun taudin syntymekanismi tunnetaan voidaan auttaa.
Esimerkkejä:
Syanidimyrkytyksen uhri haukkoo henkeään eikä saa happea. Lääkäri ei sitä hänelle anna. Miksi? Koska lääkäri tietää, että syanidi blokkaa soluissa elektroninsiirtojärjestelmän jolloin hapen hyväksikäyttö on mahdotonta. Potilas saa happea mutta ei pysty sitä hyödyntämään. Eli on hoidettava muulla tavoin.
Potilaalla on diabetes. Hoidetaan yrttilitkuilla tai sähkövirralla? Ei, koska diabetes tarkoittaa että potilaan elimistö ei tuota insuliini-hormonia. Hoito: annetaan potilaalle puuttuvaa hormonia.
Kaikki sairaudet, joita luontaistuotteilla yritetään usein hoitaa, ovat lääketieteen alunperin määrittelemiä. Ei lääketiede ole salatiede, vaan yhteisnimitys kaikelle todeenetulle tiedolla ihmiselimistön toiminnasta. Esimerkiksi syöpä: sanana se tarkoittaa elimistön solujen muuttumista ominaisuuksiltaan isännälleen epäedulliseksi (liiallinen kasvu, invasiivisuus jne.). Tätä sana tarkoittaa, joten on turha väittää syövän johtuvan loismadoista. Loismatotartunta on oma sairautensa.
Suurin osa silkoista huijauksista joita luontaistuote- ja vaihtoehtohoitopalstoilla kehutaan, perustuvat nimenomaan siihen, ettei tavallinen ihminen tunne omaa elimistöään ja sen toimintaa eikä osaa hakea oikeaa lääketieteellistä tietoa. Väärää tietoa ei perustella, vaan se koristellaan uskomattomin lupauksin ihmeparantumisesta. Kyllä lääkäritkin toivoisivat että kaikenkattava rohto löytyisi. Zapperin tapaista yleisrohtoa ei vain voida luoda johtuen myös siitä, että jokainen ihminen on erilainen. Siksi eri hoidot tepsivät eri ihmisillä eri tavoin.
Ei oikea ja objektiivinen lääketieteellinen tieto ole minkään rahanahneen salaseuran tuottamaa propagandaa. Ainoa ero lääketieteen ja huuhaan välillä on se, että lääketieteeksi saa kutsua vain sellaisia faktoja jotka pystytään aukotta oikeiksi todistamaan.
Ainut ero lääkkeen ja luontaistuotteen välillä on Suomen lakiin kirjatut vaatimukset em. termeillä kutsuttaviin tuotteisiin kohdistuen. Lääkkeeksi saa kutsua mitä vain tuotetta (oli se synteettistä molekyyliä, vitamiinia tai vaikka yrttiä) kunhan sen teho ja turvallisuus on aukotta osoitettu. Luontaistuotteelle ei tällaisia vaatimuksia aseteta kunhan se ei ketään suoraan vahingoita. Monilla luontaistuotteille on vahvojakin vaikutuksia, ongelmana on vain se ettei niiden ominaisuuksia tarkoin tunneta. Monesta luontaistuotteesta on tullut lääkkeitä kun niitä on tutkittu.
Käsi sydämelle: luuletteko lääketieteellisen asiantuntemuksenne olevan lääkärin tasoa? Onko asiantuntemuksenne niin vankkaa että erotatte humpuukin toimivasta ja turvallisesta? Eikö lääkärikoulutuksella mielestänne ole mitään arvoa? Jos joudutte auto-onnettomuuteen haluatteko leikkaussaliin homeopaatin vai kirurgin?
Vastaukset 27
Vanhimmat
"Todistaminen" on mielenkiintoinen käsite.Etenkin kolesterolilääkkeitä syödään valtavasti,vaikka väestötutkimusen perusteella kolesterolin merkitys riskiin on epäselvä.Väitätkö ettei statiinien määräämiseen vaikuta lääketeollisuuden jättibusinekset.Professori Mustajoki vetosi kolesterolilääkityksen laajaan tutkimukseen,mutta kukas niitä tutkii? Käsittääkseni lähinnä lääkeyhtiöt joilla on lievästi sanottuna oma lehmä ojassa.Mitä jos hoitokeino on halpa esim. statiineihin verrattuna,tällaisia lupaavia menetelmiä ei nimittäin ole koskaan tutkittu laajoilla potilasaineistoilla.Dosentti Thomas Tallberg teki jo 1970-luvulla erittäin hyviä tuloksia syövänhoidossa,mutta kukas järkkäisi tutkimusrahoituksen kun niillä aineksilla ei pääsisi lääkefirmat rahastamaan?
Puhut kyllä totta siinä, että lääketeollisuuden tutkimustuloksiin tai ainakaan niiden esittämistapaan ei aina ole luottamista. Tilastollisilla kikoilla saa minkä tahansa näyttämään hyvältä jos haluaa.
Tarkoitukseni ei ollut ylistää lääketeollisuutta, vaan tehdä selkeä pesäero lääketieteen harjoittamisen ja kaupallisen vasalliuden välillä.
Lääketiede on joskus ollut nihkeä tunnustamaan virheensä mutta enää näin ei ole. Kysehän on aina potilaasta; siitä mikä potilasta auttaa ja potilaalle on edullista. Eivät samat lääkkeet auta kaikkia potilaita; olemmehan erilaisia.
Toisaalta huuhaahoitoja kannattavat lähenevät usein fanatismia pitäessään kiinni omista uskomuksistaan sen sijaan, että vastatodisteita esitettäessä tarkkailisivat objektiivisesti menetelmiään. Suomessa on olemassa Käypä hoito-suositukset, joita päivitetään ja korjaillaan jatkuvasti ja suuriakin muutoksia tehdään jos huomataan että eihän tämä nyt näin mene.
Katsoin juuri Duodecimin käypä hoito-suositusta masennukseen.Ihmettelen ettei siinä puhuta ravinnosta mitään vaikka etenkin Omega-3 rasvojen hyödyistä on paljon päteviä tutkimuksia.Tässäkin asiassa Duodecimin Hyvä terveys-lehti on vedonnut tieteellissti pätevän näytön puuttumiseen,tämä on yksi hyvä esimerkki siitä että se "näyttö" on usein lähinnä saivartelua.Lääkkeet eivät kuitenkaan tehoa(liian)suureen osaan käyttäjistä.
"On hienoa, että on olemassa foorumi jossa voidaan avoimesti keskustella luontaistuotteista ja VAIHOEHTOHOIDOISTA. Monet niistä eivät enää edes ole vaihtoehtohoitoja, kun ns. koululääketiedekin niistä joitakin on todennut hyvinkin kokeilemisen arvoisiksi."
Sittemmin:
"Toisaalta HUUHAAHOITOJA kannattavat lähenevät usein fanatismia pitäessään kiinni omista uskomuksistaan sen sijaan, että vastatodisteita esitettäessä tarkkailisivat objektiivisesti menetelmiään."
Olihan tossa paljon hyvää asiaa, mutta zapperit sun muut sähköhoidot ei _ehkä_ kuulu ihan tälle alueelle. Samoin toi auto-onnettomuus/homeopatia-juttu ei ole ihan älyllisesti rehellinen, oikeasti :P
Ehkä se kertoo kandien asenteista jotain että vitamiinialueelle tullaan puhumaan (jälleen kerran) homeopatioista ja "yrttilitkuista". Että ei se taida suhtautuminen koululääketieteen ulkopuolisiin asioihin ihan rehellisen kiinnostunutta ja ennakkoasenteista vapaata olla sittenkään... ;)
Lääketiedettä sinänsä ei kai vastusteta, ehkä ainoastaan ylimedikalisoitumista ja sitä myöten "pehmeämpien" hoitovaihtoehtojen sivuun sysäämistä. Tällainen "pehmeämpään päin suuntautuminen" on minun nähdäkseni ollut käynnissä laajemminkin jo jonkin aikaa - sanoisin että onneksi. Lääketehtaiden ja "kovan tieteen" mielipidemonopoli ei sentään ole saanut aivan kaikkia vakuuttuneeksi. Toisaalta kysymys on kai paljolti ennaltaehkäisevästä työstä oman hyvinvoinnin eteen - tätä ihmiset haluavat itselleen suoda moninaisin keinoin nykypäivänä. Länsimainen lääketiede keskittyy sitten muuhun - se hoitaa sairautta, ei terveyttä - näin kuulee usein sanottavan. Eli se tulee kuvaan mukaan siinä vaiheessa kun kroppa leikkaa kiinni. Ja tätä ihmiset yrittävät _välttää_ itsehoidollisin keinoin.
Ei kai kukaan täällä usko omaavansa lääkärin lääketieteellistä tietotaitoa. Täällä on kysymys vitamiineista ja muista ravintoaineista - ja uskaltaisin väittää että hyvin asiaan perehtyneellä maallikolla voi hyvin olla ns. "peruslääkäriä" laajemmat tiedot tästä rajatusta aiheesta. Uskotko sinä tähän Kandi? Olisi kiintoisaa kuulla (mikäli tosiaan olet ko. alan edustaja) tarkalleen mitä ja minkä verran lääkiksessä puhutaan vitamiineista,hivenaineista,aminohapoista ja vastaavista? Niiden sairautta ennaltaehkäisevästä ja hoitavasta käytöstä? Tähänhän tuo mainitsemasi "ihmisen solutason prosesseihin asti tunteminen" juuri liittyy. Siellähän ne jyllää, vitskut ja muut.
Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
Kiitos mielenkiintoisesta ja järkevästä kommentoinnista.
Lääkärikoulutuksessa puhutaan ravitsemuksen merkityksestä valitettavan vähän. Sitä korostetaan, että normaalilla, monipuolisella ruokavaliolla toimiva ihminen ei minkäänlaisia lisäravinnepurkkeja kaipaa ellei ole raskaana tai ole pohjoisessa asuva lapsi. Aminohapoista tietysti puhutaan älyttömästi, koostuuuhan elimistömme aika pitkälle proteiineistä, ja aminohapot ovat niiden rakennuspalikoita, eivät siis aivan vitamiineihin verrattavissa olevia. Vitamiininpuutosten oireet on tunnettava, samoin vitamiinien merkitys.
>Länsimainen lääketiede keskittyy sitten muuhun - >se hoitaa sairautta, ei terveyttä - näin kuulee >usein sanottavan. Eli se tulee kuvaan mukaan >siinä vaiheessa kun kroppa leikkaa kiinni. Ja >tätä ihmiset yrittävät _välttää_ itsehoidollisin >keinoin.
Itse asiassa painopiste on koko ajan siirtymässä kohti "pehmeämpää" lähestymistä eli sairauksien ehkäisyä, joka on monin verroin halvempaa kuin sairauksien hoito. Tiettyjen syöpien esiintyminen on romahtanut ravintotottumusten muututtua viime vuosikymmeninä, toisten määrä taas lisääntynyt elintason nousun myötä. Myös seulonnat kuuluvat ehkäisevän lääketieteen piiriin.
>uskaltaisin väittää että hyvin asiaan >perehtyneellä maallikolla voi hyvin olla ns. >"peruslääkäriä" laajemmat tiedot tästä rajatusta >aiheesta. Uskotko sinä tähän Kandi?
Omalla kiinnostuksella pääsee aina pitkälle ;-) Itse vitamiinien toimitaprosessien kanssa voi tulla kuumat paikat jos biokemian opintoja ei ole pohjalla, mutta yleistajuistakin tietoa on paljon saatavilla.
"Lääkärikoulutuksessa puhutaan ravitsemuksen merkityksestä valitettavan vähän. Sitä korostetaan, että normaalilla, monipuolisella ruokavaliolla toimiva ihminen ei minkäänlaisia lisäravinnepurkkeja kaipaa ellei ole raskaana tai ole pohjoisessa asuva lapsi. Aminohapoista tietysti puhutaan älyttömästi, koostuuuhan elimistömme aika pitkälle proteiineistä, ja aminohapot ovat niiden rakennuspalikoita, eivät siis aivan vitamiineihin verrattavissa olevia. Vitamiininpuutosten oireet on tunnettava, samoin vitamiinien merkitys."
Mukavaa että myönnät avoimesti että ravitsemuksesta ei tarpeeksi puhuta lääkärikoulutuksessa. Koulutuksessa siis todella _korostetaan_ että mitään lisäravinteita ei tarvita? Juuri tämä on se kohta johon mm. minä olen aina puuttunut (kuten tätä aluetta lukevat ehkä ovat sattuneet huomaamaan ;)... Eli, kuten tuossa aikaisemmassa viestiketjussa jo lainasin, AMA eli American Medical Association sanoo näin: "Most people do not consume an optimal amount of all vitamins by diet alone. It appears prudent for all adults to take vitamin supplements” - Journal of American Medical Association (JAMA) 287:3116-26, 2002. Mitä ajattelet tästä, Kandi?
Koko idea tässä "vouhotuksessa vitamiineista" on juuri se että _riittävä ei ole sama kuin optimaalinen_. Riittävä saanti on hengissä pysymiseen ja puutostautien poissapysymiseen riittävä määrä. Optimaalinen tarkoittaa terveyttä _edistävää_, sairauksia _ehkäisevää_ ja kaikin puolin yleistä vointia ja kuntoa _parantavaa_ määrää vitamiineja, kivennäisaineita, välttämättömiä rasvahappoja ja sen semmoisia...
Tämä on se epäkohta johon ravintoaineiden hyödyllisestä käytöstä kiinnostuneet ihmiset tarttuvat nk. koululääketieteen vanhankantaisessa suhtautumisessa ko. aineisiin: puhutaan että normaali ruokavalio (miten se muuten määritellään?) riittää - mutta tämähän on truismi, yhtä tyhjän kanssa kun keskustelua pitäisi herätellä ravintoaineiden _optimaalisen_ saannin hyödyistä! Uskotko Kandi, että lisäravinteita nauttimalla ei voi edistää terveyttään eikä vähentää esim. erilaisten kansansairauksien ilmaantumisen todennäköisyyttä, vähentää erilaisiin tiloihin syötävien reseptilääkkeiden tarvetta tai yhdessä kuntoliikunnan kanssa parantaa vaikkapa yleiskuntoa?
Ja noi aminohapot mainitsin siksi että niitä nautitaan lisäravinteina muailmalla suuria määriä - esim. kehonrakentajat tykkää, ja vaikkapa serotoniinin esiastetta otetaan masennukseen, unettomuuteen yms. Eli eivät ole vitamiineja, mutta lähempänä niitä "luonnollisuudessaan" ja itsehoidollisina tuotteina kuin varsinaiset lääkkeet.
Niin,miten määrittelet "lääketieteellisen tietotaidon"? Lääkkeitä en tunne,mutta ravintotekijöiden vaikutuksista terveyteen tiedän kyllä enemmän kuin keskivertolääkäri.Kiinnostaako teitä se mikä aiheuttaa ainakin osittain 85%-90% sairauksista? Ei siltä näytä,se on hapetusstressi jota Suomessa pidettiin "virolaisten höpötyksenä" ilmestyessään sikäläisiin lääketieteen oppikirjoihin ennen Suomea.
"Olkoon ruoka lääkkeesi".Ja se on vielä täyttä totta.Näyttääpä teikäläisiltä unohtuneen...
Nimittäin kun tämä sinunkin tekstisi oli näin täynnä lääketieteen auktoriteettiasemaa pönkittävää kieltä ja asenteita! Sehän siinä juuri onkin, etkö nyt hyvä ihminen ymmärrä. Ei vaihtoehtolääkitsijöistä kukaan kiellä virallisen lääketieteen saavutuksia. Se mitä lähinnä kristisoidaan, on lääketieteen kyvyttömyys nähdä ihminen kokonaisuutena ja käsittää sitä, että tavallinen ihminen voisi tietää tuntuuko omassa kehossa hyvältä vai huonolta! Lääketiede sen sijaan edelleenkin (onneksi poikkeuksiakin löytyy) haluaa jostain kumman syystä kieltää vaihtoehtoisen lääkinnän saavutukset. Kiva olla jumala. Pöh sulle. Toivottavasti en osu sun vastaanotolle.
Mitäköhän "lääkevastaisen kultin" piirteitä siinä on, jos tuodaan esiin ihmisen laaja-alaista hyvinvointia edistävien ravintoaineiden käyttöä ja siitä saatuja hyötyjä? Eivät esim. vitamiinit ja reseptilääkkeet kai sulje toisiaan mitenkään pois? Ensiksi mainittujen järkevä käyttö ehkä vähentää toisten tarvetta, tässä tuskin on kenenkään mielestä mitään pahaa?? Vitamiineja voidaan lähes aina käyttää täydentävänä hoitona lääkkeiden rinnalla ja kyllä, myös joissakin tapauksissa lääkkeet korvaavana hoitona.
Emme mekään kuule usko että se aivokuollut herää ihan ravintoaineiden voimalla! :)
Tuttavani superallerginen lapsi sai syödä tasan kolmea ruoka-ainetta mistä ei allergia-oireita tullut (tuskallista kutinaa, yöt piti nukkua hansikkaat kädessä): mustikkaa, riistalihaa ja riisiä. Tämä oli siis perusta. Poika kävi lastenlääkärin vastaanotolla ja äiti kyseli varovasti mitä lisäravinteiat voisi antaa, sillä onhan se sanomattakin selvää ja maallikkokin sen ymmärtää, että esimerkiksi D-vitamiinin saanti on olematonta talvella. Lääkäri ei kehoittanut antamaan mitään!! Kyseessä pieni, kasvava lapsi... HALOO sanon minä. Asia korjaantui ja lähti paranemaan kun äiti onneksi ymmärsi viedä lapsensa yksityiselle lääkärille jolla oli tajua sekä osaamista niin vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä kuin vitamiineista yms. Tilanne parantui pikkuhiljaa. Minulta karisee luottamus tavalliseen lääkärikuntaa juuri tällaisten esimerkkien takia. Surullista siinä on vaan se, että taloudellisesti kaikilla ei ole mahdollista hakeutua sellaiseen hoitoon mistä apu löytyisi.
>Minulta karisee luottamus tavalliseen lääkärikuntaa >juuri tällaisten esimerkkien takia. Surullista >siinä on vaan se, että taloudellisesti kaikilla ei >ole mahdollista hakeutua sellaiseen hoitoon mistä >apu löytyisi.
Ja taas vedetään johtopäätöksiä yksittäisestä esimerkistä. Kun yksi ei osaa ovat kaikki huonoja.
Ei joka yleislääkäri voi olla kaikkien alojen asiantuntija.
"Ja taas vedetään johtopäätöksiä yksittäisestä esimerkistä. Kun yksi ei osaa ovat kaikki huonoja. Ei joka yleislääkäri voi olla kaikkien alojen asiantuntija."
... mutta jokainen osaa kirjoittaa lähetteen eteenpäin sellaiselle erikoislääkärille, joka osaa.
Myönnän yleistykseni edellisessä viestissä. Mutta se kyllä on totta, että lääkärillä tulisi olla sen verran nöyryyttä, että kykenisi näkemään milloin oma ammattitaito ei riitä. Ja jos minäkin pystyn sanomaan, että ei lapsi sillä ruokavaliolla voi kasvaa ja kehittyä ilman ravintolisiä ja minulla ei ole alan minkäänlaista koulutusta, niin kyllä pahus vie lääkärin tulisi edes sen ostata sanoa, että asiantuntemusta tarvitaan. Siihen sinunkin kandi hyvä on myönnyttävä?
Ilman muuta on myönnyttävä. En tiedä mitä lääkäri tuossa kohti oli ajatellut.
Lääkäri oli todennäköisesti ajatellut sitä mantraa minkä oli lääkiksessä oppinut ravintolisistä: "Niitä ei tarvita".
Kun nyt tähän viestiketjuun näytät vielä osallistuvan, niin et viitsisi jo vastata tuohon minun ylläolevaan viestiini, otsikolla "Hyvä hyvä"...
"Suurin osa silkoista huijauksista joita luontaistuote- ja vaihtoehtohoitopalstoilla kehutaan, perustuvat nimenomaan siihen, ettei tavallinen ihminen tunne omaa elimistöään ja sen toimintaa eikä osaa hakea oikeaa lääketieteellistä tietoa. Väärää tietoa ei perustella, vaan se koristellaan uskomattomin lupauksin ihmeparantumisesta. Kyllä lääkäritkin toivoisivat että kaikenkattava rohto löytyisi."
Meinaat että vuosituhansia käytetyillä menetelmillä (yrtit, akupunktio jne) ei olisi mitään perustaa vrt muutama vuosi sitten kehitelty lääke? Lääke jota on hetki testattu muutamalla opiskelijalla tai rotalla?
"Lääke jota on hetki testattu muutamalla opiskelijalla tai rotalla?"
Et taida tietääkään, että lääkkeiden testaus kestää vuosikausia, joskus yli 10 vuotta, ennen kuin ne tulevat markkinoille.
"Et taida tietääkään, että lääkkeiden testaus kestää vuosikausia, joskus yli 10 vuotta, ennen kuin ne tulevat markkinoille."
Juu. Tiedän kyllä ja tiedän myös että FDA kuulema pystyy tekemään vaikka porkkanasta laitonta jos niin haluaa.
http://www.stevia.net/safety.htm
Lääkkeiden teho ja turvallisuus on kuitenkin käytännössä valmistajan sanan varassa.Mitä hyötyä on esim. verenpaineen laskemisesta jos kuolleisuus ei kuitenkaan laske(Atenololi)? Infarkti voi tulla myös muuta reittiä.
Ei verenpaine ole syynä suoranaisesti infarktiin, vaan nostaa infarktiriskiä lisäämällä sydämen työkuormaa. Kuten verenpainelääkkeitä myös verenohennuslääkkeitä käytetään vähentämään sydämen rasitusta, kun veri on ohuempaa ja paine, jota vastaan sydämen on pumpattava on pienempi.
Infarkti tarkoittaa verisuonen/suonten tukkeutumisesta johtuvaa iskemiaa sydänlihaksessa.
Itsellä putos verenpaineet 185/135:stä normaaliin ja painosta poistui 5kg sen jälkeen kun aloitin mineraalikuurin ja hiivasyndrooman hoidon (jonka olemassaolon suurin osa lääkärikuntaa kiistää).
Lääkäri ei osannut sanoa muuta kuin että lisää liikuntaa ja pan-suolaa. Kumpaakaan en lisännyt.
Että se siitä lääkäreiden neuvojen hyödyllisyydestä.
Lääkäriltä kyselin hiivasyndroomasta niin se totesi vain että tuollaiset höpöhöpöjutut kannattaa unohtaa. :)
Terveydenhoitaja sensijaan olikin aivan eri mieltä.
Verenpaineen lasku ei kuitenkaan välttämättä vähennä riskiä.Beetasalpaajat aiheuttivat ruotsalaistutkimuksessa verensokerin nousua,ja sitä kautta lisäsivät infarkteja.Kuten sanottu,pelkkä paineen laskeminen ei ole itseisarvo.
Lääkärilogiikalla ravinnon ainoa vaikutus on energiansaanti.Muutama vuosi sitten ne pitivät maitohappobakteereita huuhaana,nyt ovat itse muistuttamassa niistä antibioottikuurien yhteydessä.Sääli vain niitä mummoja jotka nielevät kritiikittä kaiken mitä lääkäri sepostaa.