Olen kaksitoistavuotias, mielestäni hyvin kasvatettu tyttö. Minulla on viidennelle luokalle menevä serkku, joka on täysin pilalle lellitty. Hän ei ikinä tule sukulaisten kanssa syömään, ja kun muut lapset eivät myöskään haluaisi, heidän pitää mennä. Sovitaan vaikka serkun nimeksi Anna. Anna saa aivan hirveitä itkupotkuraivareita. Ja ne johtuvat aivan käsittämättömästä syystä. Ja sen jälkeen hänelle ostetaan uusi Barbie-nukke. Hän ei koskaan vie perheen yhteistä koiraa ulos, koska ei huvita. Ja se on täyttä kärsimystä kun hän vierailee meillä. Tämä tapahtui noin vuosi sitten. Äitinikään ei oikein tykkää että hän tulee meille, muttei kehtaa sanoa mitään. Anna sanoi minulle: "Mä tuun teille tänään yöks" Ja tätini sanoi vaan, "Mikä ettei" . Minulta tai äidiltäni ei kysytty mitään. Ei äiti sitten kehdannut sanoa, "Ettei varmasti tule" . Hän rupesi ottamaan vaatteitani ilman lupaa, eikä suostunut antamaan niitä takaisin, vaikka sanoin "Sul on omat vaatteet ni voitko käyttää niitä?" Sitten hän karkasi ulos juoksemaan vaatteet päälläni, ja huusi "Mä saan käyttää näitä jos mä haluun, sä et sitä päätä" Kun sanoin hieman vihaisesti, että "Anna ne tänne" hän vain juoksi poispäin. Äitini vain sanoi, että anna olla. Tunsin, että minua kohdeltiin hyvin epäreilusti. Kun hän viimein tuli, vaatteet olivat aivan likaiset. Noin kello 22, olimme menossa nukkumaan, ja sitten alkoi itkupotkuraivari. Ja siitä syystä, etten antanut hänelle yöpukua jonka minä otin, vaikka hänellä oli omakin. Huutoa ja kiljuntaa jatkui kolmeen asti, vaikka olisin kyllä halunnut nukkuakin. Viimein äiti sai hänet aloilleen. Ja aloimme nukkua. Aamulla tuli taas parin tunnin raivari, kun tätini tuli hakemaan Annaa. Ei suostunut ovesta ulos. Loppujen lopuksi, hänet saatiin autoon, päällänsä minun vaatteet. Tätini sanoi vain "Ei tämä varmaan sua haittaa", eikä minulta kysytty mitään. Tämä tapahtui keväällä, kun olimme Annan ja tätini kanssa risteilyllä. Hän näki siellä erään vlogaajan (videobloggaaja) ja olisi halunnut mennä halailemaan ja moikkaamaan. Kyseinen vlogaaja oli juuri syömässä isänsä kanssa, joten tätini kielsi häntä. Hänelle se ei sopinut, vaan hän alkoi raivoamaan hytissä. Aikansa raivoamisen jälkeen, he menivät Tax Freehen, ja ostivat sieltä raivarin "kunniaksi" uuden Victoria's Secretin hajuveden. Minun 10-vuotis synttäreillä olisin halunnut istua pyörivässä ja pehmeässä tuolissa, mutta kun Anna halusi sen niin äitini sanoi vaan "Anna se Annalle ettei tuu raivaria" Ja niin hän sai taas kerran tahtonsa läpi... Ja kun aloimme syömään, hän oli koko sen ajan tietokoneella pöydän ääressä. Muutenkin hän pomottelee aikuisia, minun vanhempiani, hänen vanhempiaan, mummia ja vaaria. Hän suostuu syömään vain sohvalla, ja silloinkin hän ottaa jääkaapista einenshampurilaisen tai nugetteja. Ja sekin ruoka pitää hänelle tuoda. Ja jos karkkipussi on keittiössä, hän ei itse hae sitä, vaan käskee jonkun muun. Hän varastaa meiltä tavaroita, ja kun ne lojuvat heidän pöydillään, äitini kysyy "Eikös noi oo meiän?" Ja sanon "Anna varmaan otti ne" Mutta hänen äitinsä sanoo vain "Ota ne nyt mukaan" Eli hänelle on OK, että hän varastaa meiltä? Voisin kertoa tässä paljon enemmänkin mutten jaksa enää kirjoittaa. Mitä mieltä olette tästä? Onko oikein, että joudun aina antamaan periksi, ja kestämään kaikkea hän tuomaansa harmia?
Pilalle lellitty serkku
Kyllästynyt1
2128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oho! Ei kyllä ole oikein. Sua kohdellaan todella epäreilusti ja hyvä, kun olet asian huomannut. Olet kuitenkin lapsi, etkä oikein voi aikuisten käytökselle mitään. Oletko kokeillut kertoa vaikka äidillesi tai mummollesi miten paljon tilanne harmittaa? Kannattaa puhua asiasta mieluiten kun on joku rauhallinen hetki, eikä mikään riita menossa.
Harmittaa puolestasi! Tsemppiä!
Olen kyllä sanonut äidille, mutta se vaan sanoi, että "Ne on meidän sukulaisia ei me voida niitä estää käymästä meillä"...