Moi haluan nyt kirjoittaa tänne tästä aiheesta koska tää on ihan kamalaa. Eli mulla on narsisti äiti jonka kanssa oon taistellut 22 vuotta eli koko ikäni. Elikkäs mä muutin omaan asuntoon tässä viikko sitten. Niin olin hakemassa viimeisiä tavaroitani kotoo, kun äitini saa raivarin haukkuu mut pystyyn, kaikilla haukkuma sanoilla/nimityksillä mitä on vaan olemassa esim mielenvikaiseksi, hulluksi, idiootiksi jne. Hän syytti minua että olen ollut hänelle ilkeä ja kamala aina, ja kiusannut ja haukkunut häntä ja miksi minusta tuli sairas huono ja paska ihminen sitten tietenkin puolustin itseäni ja sanoin että en ole paska jne. Eli hän kääntää omat tekonsa minkälainen hän on aina ollut minulle niin minun syykseni niin kuin narsistiseen persoonallisuus häiriöön kuuluu, vaikka hän on aina ollut minulle tuollainen mistä hän syyllisti minua eli haukkunut,koittanut lytätä alas, kiusannut, nauranu mulle, pilkannut,valittanut aina kaikesta, pomottanut, sekaantui kerran mun suhteeseenkin, vittuillut, ylistänyt mua hetken ja miellyttänyt kunnes pudotti taas pommin niskaan.. hän vihaa minua ja minä häntä, hän sanoi että on ollut aina pettynyt minuun siksi koska en saatana mennyt yliopistoon enkä opiskellut kuin laitoshuoltajaksi pelkästään, eli kun en tehnyt miten hän olisi halunnut. ja sitten kun hän ei saa tahtoaan läpi niin helvetti on irti! Hän on aivan kamala ihminen, suorastaan hirviö jota ei äidiksi voi kutsua! Sanonut ja hokenut aina mulle että sä et koskaan tuu menestymään elämässä, sulle tulee aina olemaan todella vaikea elämä. kukaan ei tykkää susta, kaikki pitää minusta muttei sinusta ja muka mun ystävätkin pitäis vaan hänestä. sanoin et mun ystävät ei susta tykkää niin se raivostui. Ja väitti toista. mun ystävät tietää minkälainen hullu se on. Ja oon monesti nähny painajaisia et se nirhaa mut unessa, lyö mua. ja sit näin unta et se oli demoni joka roikkui katossa, kauhee irvistys naamallaan. ja sit ku kerron painajaisista sille tai kerroin niin se vaan nauraa niille :s o_o ja yhesti näin unta et se ois halunnut murtaa mun leuan siin unessa. ja viime öinä näin unta et se haukku mun kämpän mut jne. Ja se on aina arvostellut mua vähätellyt mua ei oo kunnioittanut mua mut vaatinut aina multa kunnioitusta mitä se ei todellakaan ansaitse eikä hän oo multa kunnioitusta saanut koska hänkään ei oo ikinä mua kunnioittanut . ja hänen mielestään en tee elämässä mitään oikein, vaan teen kaiken päin helvettii. Ja kerran hän löi mua nenään että se vuosi. Mun äitini on pahimman luokan narsisti ja sillon ku lähdin viimeistä kertaa mun kotoa niin se sanoi että saat yksinäs kantaa huonekalut hän ei sua auta eikä mun isä puolikaan auta mua koska se on manibuloinut sen puolelleen. Ja sit sano et anna tän kämpän avain tänne et sä et sitä tartte. sit olin vihainen ja sanoin et tässä on sun paska avaimes. ja sait tyhjän huoneen. Siitä se ihme kyllä kiitti mua o_o ja sit sanoi et ku olin ennen sanonut sil et haluun eroon susta. niin sanoi et nytpä pääset sit musta eroon ku oot niin halunnut. Ja sanoin siihen huonekalu juttuun et mul on ystäviä jotka auttaa eli saan huonekalut tuotua sit se sano et sehän on hyvä et sullon ystävii. Mut oikeesti vihaa sitä asiaa ku mul on paljo ystävii jotka on mun puolella ja tykkää musta. niin sit se huusi mulle et hyvästi ja mä löin sit oven kiinni. Enkä oo ny viikkoon sitä nähny. Ja lisään vielä että hän oletti etten saa kämppää enkä osaa paperiasioitani hoitaa ja sit ku sain hommattuu kämpän ja paperi asiat kuntoon niin se raivostu siitä. Niin kertokaa hyvät ihmiset mitä ihmettä mä teen o_o Oon nyt ainakin ottanu siihen kunnol etäisyyttä.
Uskomatonta...
Uupunut
39132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Sitten hän esittää muille niin kivaa ja mukavaa, vaikka asia on ihan toisin. Antaa hyvän kuvan itsestään. Ettei kukaan huomaisi minkälainen hän oikeasti on.
No, sä olet vielä nuori tyttö. Ja tämä on oikeastaan vasta se eka askel itsenäiseen maailmaan. Meille narsistivanhempien lapsille tuo kokemasi on varsin tuttua. Olet tavallaan elänyt koko ikäsi ilman vanhempien kannustusta. Näin aikuisena voin sanoa, että on siinä hieman jotain *hyvääkin*. Olet oppinut itsenäiseksi ja työteliääksi. Koska narsistivanhempien lapsi on yleensä *palkaton palkollinen* vanhemmilleen koko elämänsä ajan.
Työnjälki on moitteetonta, koska lapsuudessa sinua koulittiin ja teetettiin samat *työt*useampaan kertaan. Kun niitä ei oltu tehty koskaan riittävän hyvin. Täydellisyyskään ei riittänyt.
Anna asian olla nyt jonkin aikaa. Jonkin ajan kuluttua äitisi ottaa yhteyttä sinuun. Ja on ikään kuin, koskaan ei olisi tapahtunut mitään kuvaamasi laista. Tai sitten suoranaisesti hän syyttää sinua siitä. Kuinka huonosti käyttääntyvä olet TAAS ollut. Eihän hän koskaan itse.... aiheuttaisi mitään vastaavaa. Muut on aina syyllisiä.
Nyt kun olet omillasi. Vedä *rajat* tähän omaan uuteen maailmaan. Älä anna vanhempiesi kävellä ylitsesi. He vierailevat ainoastaan sinun omasta kutsusta luonasi. Älä anna avainta heille. Ja yritä olla heistä taloudellisesti riippumaton.
Ja käyt entisessä kodissa silloin ainoastaan, kun sinusta tuntuu siltä. Älä *syyllisty* vanhemman syytöksistä ja moitteista. Sillä syytön sinä olet vanhemman pahaan oloon. Kun saat elämääsi selvät rajat, joiden yli ei kuljeta miten sattuu. Välimatkan takia, voit ikään kuin, hengittää vapaasti.
Jotakin melko samantapaista on ollut minulla.
Mutta olen noin puolet vanhempi.
Sinun ikäisenä minustakin tykättiin,
mutta äitini onnistui sitten vielä alle 30-vuotiaana ottamaan minusta uudelleen otteen,
sai menettämään kaikki ystäväni jne.
Ja olen tässä alkutekijöissään räpiköimässä äidistä irti.
Syyllistäminen on tietyllä tapaa yhä rajumpaa.
Äitini aina sanoo, että elämäni on aivan kauheaa ja vielä kauheampaa on tulossa...
Minäkin näen äidistä hirviöpainajaisia yms.
Ulospäin hän vaikuttaa aivan kaikin puolin asialliselle ihmiselle kodin ulkopuolella.
Kiitos vastauksestasi. Kiva keskustella toistenkin narsisti äitien uhrien kanssa. Ja tosiaan tuollaista se on ollut. Kannoin kaikki tavarat mitkä itse pystyin kantamaan kämppääni, koska äitini tuli ihan hulluksi. Ja ihan ku se syyttäis mua siitä et mä irtauduin hänestä, siis muutin omaan asuntoon. Ja sit sanoin hänelle lähtiessäni samana päivänä et ootko sä katkera omalle elämälles ja sillon se meni hiljaiseksi. Eikä vastannut mitään kunnes tuli hulluksi niin kuin kerroin, ku hain viimeisiä tavaroitani. Ja nyt hän puhuu minusta pahaa/paskaa isä puolelleni, sukulaisille ja ihan kaikille. Minkälainen minä olen, ja miten olen ollut niin kauhea aina häntä kohtaan. Ja kerran hän haukkui mua että sä et oo viisas ihminen, sulla on mielenterveys ongelmia, sä oot psykopaatti, ja oon vieläpä hänen mielestään hullu ja vajaaälyinen. Ja sitten hän on myös haukkunut minut surkeaksi huonoksi ihmiseksi ja sitten olen hänen mielestään säälittävä raukka joka ei onnistu missään jne.. Ja sit oon puolustanut itseäni raivokkaasti 22 v koska muukaan ei ole auttanut, tai siis mikään ei edes tuo itseään raivokkaasti puolustaminen ole häneen tepsinyt. Ja hän vain jatkaa touhujaan ja samanlaista käytöstään. ja luulen että häntä suoraan sanoen raivostuttaa sekin, kun hän ei voi nyt haukkua, arvostella, vähätellä,huutaa, eikä raivota mul ym päin naamaa. Kun en enään asu hänen nurkissaan. Ja se on myös vihainen siitäkin ku mul on nyt oma elämä! Josta minä olen hänet pois sulkenut. Koska sanoin sille et mä kerään ympärilleni ihania ihmisiä ja kilttejä mukavia ihmisiä en mitään tuollaisia mulle pahaa toivovia huonoa elämää manaavia idiootteja. Ja oon suoraan sanonut myös hänelle että vihaan häntä, ja hän ei merkitse mulle mitään ja siitähän se raivostu ja oli ns surullinen.
Ja sit hän on monesti sanonu mulle että mee hoitoon. Ja vastasin siihen et en mene koska mulla ei oo siihen tarvetta, eikä mulla ole mielisairautta. Se kysyi useasti kotona ollessani et miks oot vihainen. Niin vastasin että siksi koska mul menee hermot suhun. Ja oon sille suoraan sanonut että sä olet narsisti helvetin paha narsisti. Et mene tekemään diagnoosi itsestäs sulla on persoonallisuushäiriö ja paha sellainen. Ja sit se vaan nauroi ja sano et enhän minä mikään narsisti ole että ei mun diagnoosia tarvi mennä tekemään. Ja juu aina aamuisin mä heräsin siihen että se ja mun isä puoli puhuivat must paskaa aamu kahvilla ja naureskelivat. Mut eipä tartte enään sitä kuunella. Sitä helvetinmoista paskanjauhamista. Mitä ne tälläkin hetkellä tekee. ja sillon ku lähdin pois sieltä, niin huusin et mä en enään tänne paskapaikkaan tuu iki päivänä. Ja se ei pysty enään mua kontrolloimaan ei määräilemään eikä yhtikäs mitään :) Monesti sanoin et sä tuut mut menettämään ja se sai mitä tilasikin. Eli sitä saa mitä tilaa. Se menetti mut. Mä en tommosen idiootin anna mun elämääni pilata. Ja voitteko kertoa ku yks mun kaveri on tulossa mulle enskuussa viikoksi käymään niin miten saan pidettyä äitini erossa sen ajan musta. Et saan kaverin kans olla rauhassa.
Ja kyl se ihmettelee et miten oon saanut tänne huonekaluja. Kun hän olettaa et mul ei oo ketään ystäviä auttamas, vaikka sanoin et mullon ystävii jotka auttaa. Niin heti se alkaa utelemaan mult et mites oot nää saanu tänne. Ja ei kai mun tartte muuta sanoa kuin sen, että mulla on ystävii jotka auttaa. Jos et sattunut tietämään. Ja sil on aina kasvoilla kauhean pelottava ilme. Se on kammottava ihminen :s Pelottaa oikeen se ku se tulee tääl sit väkisinkin käymään. Ku haluaa asuntoa nähdä. Ja sit oon huutanut sille kurkku suorana että saatana sä et mua onnettomaksi tee etkä pilaa mun onnellisuuttani ja iloisuuttani et siinä sä et tuu onnistumaan IKINÄ! Ja sanoin et mä oon hyvä ihminen ja upea ihminen. Kehuin itseeni. Että mua ei mikään lannista koskaan. Et sinä eikä ketkään muutkaan. Eikä mikään. Ja tosiaan se aina valitti mul kaikesta. Haukkui mun siivoamisen et siivoon paskasti et en ottais sua siivoamaan asuntoani. Ja sanoin et saatana en tuliskaan sun kämppääs siivoon. Ja oon 3 vuotta laitoshuoltaja koulua käynyt, et enköhän mä kuule osaa siivota. Ja se sanoi et et osaa ja mä raivona taas puolustin itteeni ja sit se haukkui mun siivous tekniikat. Siis ihan kaiken. Se on 22 v haukkunut kaikki mitä teen ja mitä en tee. Eli hänen mielestään olen aina ollut epäonnistuja kaikessa. Vaikka se on helvetti päinvastoin.
Ja niimpä :) Nyt saan ite määrätä näänkö sitä vai en. Voitko kertoa miksi narsisti kiukuttelee ? Siis ku lähdin sielt viikko sitten. Ja ei oo vieläkään tänne omatahtoisesti tullut :D Mitä se sun mielestä siel saattaa sit itekseen aatella o_o Pelkään et se tiputtaa mun niskaan pommin, ja raivoaa ku mielipuoli sit ku se tänne tulee. Ainoastaan se on vaan siin et se mun äitini hoitaa mun metsä asioitani siis paperiasioita ku en ite niitä osaa hoitaa. Niin se on ainoa juttu. Miks häntä joudun joskus näkemään. Ja se ihminen ei koskaan naura. Ja jos se nauraa niin se on teennäistä naurua. Mut ehkäpä hän nyt huomaa, että mä pärjään, ilman häntä enemmän kuin hyvin. Ja oon huonekalujakin tänne saanu :) Mut nyt sille tulee taas mielistely vaihe sit päälle et se sais taas mut vähäks aikaa puolelleen. Mut ei saa! Ja sit se sano joskus, että sä et tuu koskaan tulemaan kenenkään kans toimeen. Ja sanoin että tuun kaikkien muiden kans toimeen enemmän kuin hyvin. Paitsi sun. Ja sit se sillon ku lähin niin sanoi että hän on hommannut mulle omaisuutta et miksi hän hommasi tommoselle sairaalle ihmiselle joskus omaisuutta. Sairaalle ? Mä en oo mikään sairas huusin sit sil. Et huh huh. Ja se on kauheen ilkeä vittumainen ihminen. Ja nauttii/nautti sillon siit et sai aiheuttaa mul masennuksen.
Todella mahtavaa... Hän on nyt tulossa tänään tänne mun kämpälle. Tuomaan jonkun kirjeen. Saapa nyt nähdä raivoaako vai koittaako mielistellä mua puolelleen taas...
Narsisti äitinä on julmimmista julmin ihminen mitä voi olla. Ja TYHMÄ. Narsistiäiti on kuin mielisairas joka kaivaa silmät sinun päästäsi tuntematta itse mitään. Itselläni on narsistiäiti nyt jo yli 80 vuotias. Minulla on vuosikymmenten kokemus narsistisesta äidistä. Heiltä puuttuu mielestä täysin se mekanismi, joka heille sanoisi mikä on toista(=uhri) kohtaan on oikein tai väärin. Mitä epäreilumpia asiat ovat sinulle sen oikeudenmukaisempia ne ovat narsistiäidille. Tarkoitus onkin heillä kostaa 100 kertaisesti omalle lapselleen se mitä itse ovat(ja ovatko edes?) joutuneet kokemaan. Narsistiäidin oma kärsimys saattaa olla vain sairastuneen mielensä sairaita tulkintoja täysin aiheellisesti hänelle sanotuista asioista. Narsistiäiti on kuin natsi joka tekee lapselleen oman yksityisen tuhoamisleirin ja sen jälkeen "arbeit macht frei" eli työtä hänelle tekemällä ja palvelemalla häntä saisit elämässä joitakin vapauksia, hänen normiensa mukaisia tietenkin.
Hyvä Luoja, millainen äiti!! Älä ikinä ole hänen kanssaan missään tekemisissä, - ei kerta kaikkiaan. Älä päästä häntä uuteen asuntoosi, olet urhoollinen nainen ja pärjäät ihan hyvin omin päinkin. Jos ja kun Sinulla on joskus mies ja lapsia, äläpä edes silloin ota yhteyttä.- Ei tuollainen hirviö tarvitse lapsenlapsiakaan. Ei vihkiäisiin, ei ristiäisiin, muuten saatte perheeseenne ikuisen ristin. Sinun lisäksesi joutuu kärsimään vielä miehesikin. Olet uupunut, mutta piristyt kyllä, Sinulla on ystäviä, olet ihan hyvä ihminen. Pää pystyyn ja rinta rottingille, näin sanoi entinen kuollut miesystäväni, minun isäni kun oli narsisti. Ei kyllä noin pahaa lajia, mutta aikoinaan meni nuoruus pilalle. Miesystäväni " kaatoi" sellaisen säkillisen itseluottamusta minuun, että ihan kelvolliseksi tunnen itseni vielä vanhanakin. VOIMIA SINULLE.
Hui kamala, kirjoitus kuin 50-70-luvun Suomesta, kun itse olin nuori ja samanlaisen kotikasvatuksen alaisena. Luulin, ettei tuollaista enää ole olemassakaan nykyaikana tässä sivistysvaltiossa, kun olotkin ovat parantuneet kaikilla alueilla, mutta näyttää tosiaan siltä, ettei mikään ole muuttunut 50 vuodessa miksikään. Otan osaa.
Juu ei ole muuttunut ei ://
Hmph. 50-70-lukujen aikan minäkin olen ollut lapsi. Sen sanon, että lasten on olot pahentuneet todella paljon. Nyt on niin täyttä välinpitämättömyyttä lapsista ja naisten eli äitien alkoholisoituminen on lapsille ongelma. Työttömyys syö perheiden vakautta ja vanhempien mielenterveyttä.
Ei mielestäni kannata aikakautta syyttää jos on kotona ongelmia.
50-luvulla naisten alkoholismi oli kyllä erittäin marginaalista ja avioerot harvinaisia, joka perheiden säilyminen kokonaisina ja vakaat olot ovat lapsille tärkeä asia.
50-, 60- ja 70-luvut eivät olleet yhteiskunnallisestikaan narsistista aikakautta, vaan sodan jälkeen elettiin aikaa, jolloin yhteisöllisyys oli vielä suurta. Toisten huomioonottaminen ja hyvä käytös oli kunniassa ja sitä arvostettiin. Se, ettei loukannut toisia, oli taito jota arvostettiin.
Paljon tuosta asiasta voisi kirjoittaa ja keskustella, mutta ehkä nyt en enempää ainakaan näillä kellonlyömillä.
No kaikki näkee asiat omalla tavallaan. Oli sit kyse vuosiluvusta tai mistä vaan.
"50-, 60- ja 70-luvut eivät olleet yhteiskunnallisestikaan narsistista aikakautta, vaan sodan jälkeen elettiin aikaa, jolloin yhteisöllisyys oli vielä suurta."
Niin omasta lapsuudestani muistan kyllä lämmöllä moniakin naapuruston/kavereideni äitejä, jotka eivät udelleet ja taivastelleet kotiolojani ainakaan minun kuulteni vaan auttoivat käytännönläheisesti, kutsuivat ruokapöytään ja kutoivat pipot ja lapaset siinä kuin omilleen ja isätkin pistivät joskus markan taskuun samalla kuin omilleenkin...
Nykyään tuntuu olevan enemmänkin trendinä, että lasten oloja vain kauhistellaan, puhutaan paljon siitä aikuisesta joka kaltoinkohtelee ja sen tekemisistä ilman että kukaan huomaa/tuntee tarvetta millään tavalla auttaa niitä avuntarpeessa olevia lapsia.
Muistin tuon kasvatusmetodin, jota käytettiin, josta kerroit, joka oli tuo asioiden teettäminen useita kertoja peräkkäin ja koskaan ei ollut asiat tehty riittävän hyvin, että kelpaisi, ja ei kelvannut sittenkään. Esim. lattiat piti pestä 4-5 kertaa peräkkäin ym. ja aina oli kelvoton ja paha ja tottelematon. Tämä patalaiska äiti teetätti kaikki työt tyttölapsella ja haukkui vielä päälle ja lisäksi ulkopuolisille laiskaksi, saamattomaksi, tyhmäksi ja itsepäiseksi ja nöyrtyä olisi vaan pitänyt.
Ja koskaan ei sinusta mitään tule, olet ruma, lihava ja tyhmä, mutta toista ovat veljesi, serkkusi ja sen ja sen tyttäret ja pojat.
Ja kun hän ei ole kouluja saanut käydä, niin et saa sinäkään. Sinustahan ei koskaan tule mitään.
Tällaisia muistoja nousi kirjoituksesi lukiessani mieleeni.
Nyt neuvoksi sinulle, että tutustu narsismiin, jos olet tuollaisen äidin kasvattama, sillä sinun pitää työstää niistä jääneitä traumoja siksi, että et omassa elämänssäsi joudu samaan liemeen omissa suhteissasi. Tämä koskee nimenomaan puolison valintaa, ettet vaan lankea samanlaiseen narsistiin. Se riski on ollemassa nasistiperheen kasvateilla, koska sitä toistaa sitä lapsuuden vaillejäämistä aikuisena omissa ihmissuhteissan.
Hanttiin paneminen ja omien mielipiteiden ilmaiseminen on tervettä, ja hyvä että sinulta löytyy omaa tahtoa, ja se osoittaa että pärjäät kyllä elämässä. Äitisi ei ole saanut tahtoasi kokonaan nujerrettua, mikä on hyvä asia.
Ja hyvä, että olet itse päättänyt mikä sinusta isona tulee, etkä ole alistunut äitisi jatkeeksi.
Pääasia on, että pärjäät ja olet onnellinen siinä mitä teet.
Ihan hyvän ammatinkin olet itsellesi hankkinut, ja jatkossa voit opiskella miten paljon tahansa mikäli motivaatiota löytyy. Hyvinhän sinulla on elämä hallussa omilleen muuttaessasi. Työ, asunto ja ystäviä on, joten nyt vain nauti elämästäsi.
En ymmärrä miksi äitisi ei sinunlaistasi tytärtä voi hyväksyä ja rakastaa. Muista siis, sinussa ei ole mitään vikaa.
Onnea itsenäiseen elämääsi tee siitä omannäköisesi ja älä anna kenenkään kohdella itseäsi kaltoin.
Voin sanoa et olen eronnut puolivuotta sitten narsistista jonka kanssa olin se oli nainen koska olen lesbo. Jota äitini ei myöskään hyväksy koska elää 50 luvulla. Se oli hirviö se nainen se oli väkivaltainen niin fyysisesti kuin henkisesti ja en saanut liikkua missään yksin. Ja hänen porukkansa myös vihasivat ja haukkuivat minua samoin se nainen haukku mut jokapäivä lyttyyn huusi , raivosi , arvosteli, vähätteli, pilkkasi, nauro mul, häpesi mun iloisuutta nauramista ja lapsenmielistä luonnettani. Koska en ole vakava ihminen. Vaan eloisa ja iloinen. Ja sen kans oleminen oli yhtä helvettiä. Kerran se potkas mua mahaan ja sattu iha vitusti ja lähti ilmat pihalle. Sit se sylki mun kasvoille ja raapi mun kädet verille. Ja mun käsis on ikuiset arvet sen idiootin takia. Ja kaikenlisäks äitikin on narsisti. Niin koitin monesti erota mut hakkas eikä päästäny lähteen. Ja se omisti iljettävän viljakäärmeen niin aina ku siivosin niin se raivos pöly jutuist ym hysteerisesti sen elukan takia. Ja olin orja tein teetä, kokkasin,siivosin jne mut mikään ei kelvannut. välil halas jne. mut se oli sit siin. Ja ystäviensä ja äitinsä kanssa puhuivat aina must paskaa jne. Ja mä olin koira jota se talutti hinassa kunnes tein pakosuunitelman ja erosin siitä ämmästä riidoissa. Huusin ku porukat tuli hakeen niin ku löin oven kii et moikka!Ainakaan ei tartte enään tapella. Se oli hirviö. pahempi ku kauhuleffan päähenkilö. Ja haukku mussa kaiken jokapäivä hakkas henkisesti ja fyysisesti. Ja kaikki mitä tein oli väärin jne. Niinku narsistin luonteeseen kuuluu. Ja syytti mua omista virheistään ja ihan kaikesta. mut sit porukat haki mut ja oon viimein ollut onnellinen puolivuotta ja 3 kk :) Ja aijonkin pysyy sinkkuna :) Ja tosiaan nauttia elämästä kuten sanoit :) Paitsi et mul ei oo vaan viel työtä :)
Ja hemmottelin aina sitä olin kiltti hoivasin hellin jne. Mut ei arvostanut paskaakaan. Ja ostinkin sille kaikkee eikä sitäkään arvostettu. Ei mul ollut sen kans edes ihmisarvoa eikä se ämmä mua kunnioittanut koskaan. Narsisti on siitä jännä et itse vaatii kunnioitusta vaikkei ite kunnioita toista. Ja sit pakotti mut aina syömään ravintoloissa ja meni kauheena rahaa. No se on pientä siihen verrattuna et pelastin itseni sen kynsistä viimein.
Juu oon lukenut narsismista ihan kauheena netistä jo aikoi sit. Onneks toi on mun menneisyyttä.
Älä kuitenkaan vihaa Äitiäsi. Viha lamaannuttaa sinut ja tuhoaa.
Ajattele sensijaan aikaa joka koittaa kohta. Ei kukaan elä täällä ikuisesti. Niin on Äitisikin asia. Kun "maltat " niin saat viedä kohta hänen kummulleen kukkia. Silloin kun sinulle sopii.
No niin. Toikin on kyl totta. Pitää vaan aatella silleen, et toi ihminen ei koskaan muuks muutu. Mut ei sitä silti tartte sietää. Juu tottahan toikin on et kukaan ei elä ikuisesti.
Olen samaa mieltä siitä, että viha sitoo. Viha, raivo ja tuska on osa surutyötä, joka on kuitenkin hyvä tehdä. Tavoitteeksi kannattaa laittaa itselleen kuitenkin seestynyt tulevaisuus, jossa viha ei puserra sydänalaa...
Jonain päivänä ymmärtää toisen sairauden, sen että kaikelle emme voi itse mitään.
Rajat itselle ja omalle vapaudelle, terve irtaantuminen niiden mittapuiden mukaan kun tuossa tapauksessa on syytä asettaa.
Voimia irtaantumiseen ja omaan selviytymiseen. Vain itseään voi muuttaa.
Hyvin sanottu tuo vain itseään voi muuttaa. Kun on sen ymmärtänyt on jo ymmärtänyt paljon. Elämä on matka, jonka tarkoitus on oppia itsestämme ja sitä kautta muuttua ja kasvaa sellaiseksi, jollainen haluaa olla. Sisäinen puhelu on tärkeää, paljon tärkeämpää kuin vikojen etsiminen itsensä ulkopuolelta. Jokainen meistä on tietyn aikakauden kasvatuksen tulos ja heijastaa sitä ulospäin joskus tahtomattaan. Usein tuon näkemiseen tarvitsee kriisin ja valitettavasti siihen tarvitsee myös elettyä elämää. Ajattelinkin, että jos ei ymmärrärystä ja halua muuttumiseen riitä, niin silloin vain joutuu aina uudestaan ja uudestaan hakkaamaan päätään ns. samaan mäntyyn.
Niin ja niimpä, totta kai mä koko ajan järkkään itelle hyvää tulevaisuutta. Ja olen vain hyvien ihanien ihmisten ympäröimä, ja onneks on ystävät olemas, ja silleen niin on tukiverkosto :) Olen myöskin parhaille ystävilleni kertonut minkälainen äitini on... He järkyttyivät siitä todella. Mutta mä oon elämäniloinen, kekseliäs ja luova ihminen. Mä saan kaikkiin ongelma tilanteisiin aina ratkaisut. Siis selviän aina oli hän eli äitini sit minkälainen tahansa. Mutta sairas se on todella todella pahasti. Narsisti sanakin on ihan selkäpiitä karmiva o_o Niimpä. Musta on ihana olla vapaa äidistä, saan itse tehdä elämälläni/elämässäni mitä itse haluun. Oonhan mä aina saanut mut sillon ku asuin siel niin kontrolloidusti, koska hän on ihan hullu kontrolloimaan ihmisiä oman tahtonsa mukaan. Ja juu kaikki mitä mä esim ostan tms. Niin mun hankinnat ja ostokset ovat aina hänen mielestään huonoja. Juu kiitos :) Näinhän se on :)
Niin. Jokainenhan kasvaa elämänsä aikana ja voimistuu myös henkisesti, ja se et tottakai sitä ihminen muuttuu ajan kuluessa. Tottahan tuo on.
Ehkä koen toisin kuin jotkut muut, mutta koen sen aina huonoksi vaikutukseksi itseeni, kun joku alkaa antamaan ohjeita kuinka minun tulisi tuntea, vaikka ihmiset solkenaan tekevät sitä, koska eiväthän he edes voi sitä mitenkään tietää mitä tunnen, niin kuinka he mitenkään voisivat antaa mitään oikeanlaisia ohjeita siihen.
Omasta mielestäni narsistin uhri helposti menettää kosketuksen omiin tunteisiinsa ja vielä vaikeammin menettää, jos paikalle ilmestyy ulkopuolisia niitä ohjailemaan.
Hetken päästä ei todellakaan sitten pysty tunnistamaan mitä ylipäätään tuntee.
Jokaisen ihmisen tunnemaailma on niin omanlaisensa. Koen sen hyvin häiritseväksi kun joku alkaa sanomaan että tunne niin tai näin, mutta en ole siinä aikoinaan pystynyt pitämään puoliani. Tunteet sitä paitsi mielestäni hyvässä tilanteessa virtaavat, eivätkä jökötä yhtenä ja samana edes yhtä kokonaista päivää...
Mutta kaikki ei varmaankaan koe näin, tämä on vain minun kokemustapani...
No niin kyl sä oot siinä oikeessa, että jokainen tuntee itse miten tuntee jne. Ja tottakai jokainen toimii miten toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Kyllähän sitä silleen jokainen voi ohjeita antaa eli miten toimia jne. Mut lopulta itse toimii niin kuin parhaaksi näkee. Ottaen vinkkejä toisten ohjeista :)
Ja haluaisin kuulla teidän muidenkin kokemuksia, narsisti äideistä jne :) Olisi mielenkiintoista lukea mitä muut ovat kokeneet.
Terveintä on katkaista välit.
No niimpä :) Oot todellakin oikeessa.
Tilanteesi kuullostaa melko harvinaiselta. Tai siis onhan vastaavia tilanteita paljonkin olemassa, mutta hyvin harvan kohdalla äiti on tuollainen tapaus.
Eipä tuossa auta muu kuin ottaa vain etäisyyttä. Koska ystäviä itseltäsi löytyy ja tunnut pärjäävän muutenkin hyvin, niin turhaan mietit liikaa asiaa.
Kouluttautua ehdit myöhemminkin, jos niin haluat. Tietysti hyvä juttu jos löytyisi työpaikka nopeasti, niin sitä paremmin menee rahallisesti.
Voihan olla että myöhemmin äitisi muuttuu täysin tai voi pysyä aina samanlaisena. Parempi pyrkiä aluksi pitämään kunnolla etäisyyttä. Tuntuipa se sitten vaikealtakin.
Kontrollifriikkiys on hyvin yleinen tauti. Se voi johtua menneisyyden traumoista, jotka vaikuttavat nykypäivänäkin. Tai vaihtoehtoisesti jotkut ihmiset ovat aina tuollaisia.
Mutta pahuuden kohdistaminen sinuun ei ole kovin yleistä käytöstä.
Nimenomaan narsistivanhempi kohdistaa pahuuden useinmiten lapseensa. Hän suoranaisesti siirtää omat pahat tekonsa ja sanomiset aina *uhrinsa* tekemiksi. Ja syyllistää uhriaan jatkuvasti omista epäonnistumisista. Narsistihan ei koskaan epäonnistu missään asiassa. Vika on aina muiden, *jos suksi ei luista*.
Sehän tässä on, että vaikka tämän todella hyvin tiedän,
ei tätä vain millään meinaa käsittää,
niin outoa toimintaa on...
mitä omaan aikuiseen lapseen voidaan kohdistaa.
He niinkuin todella elää kuin loiset siitä kiusanteosta lapselleen.
Ja keinolla millä hyvänsä aivan kuin loiset, joiden elämä on siitä kiinni.
Itse en ole ollut omaan äitiini (kai biologista synnyttäjää pitää äidiksi kutsua) missään yhteydessä reiluun pariin vuoteen ja se on tehnyt minulle todella hyvää.
Ei sillä koulutuksella ole oikeasti mitään merkitytä!
Itse sain omat maisterin paperit 2000-luvun alussa kolmekymppisenä (peruskoulu jälkeen menin amikseen, sillä minulle oli äitini tehnyt selväksi, että olen liian tyhmä lukioon). Hänellä on pohjana vain kesken jäänyt oppikoulu (joka ei suinkaan jäänyt kesken lastenhankinnan tai vastaavan takia), jonka ympärille hän kehittää sankaritarinoita selittämään sitä.
Hänen mielestään maailma menetti neron, kun hän ei jatkanut opintoja.
Minä taas olen idiootti, kun en ymmärrä mitään...
Ootte te kyllä melkoisia narsisteja, olisko jo aika alkaa puhua narsistilapsista niistä tyhmistä jotka koskaan vaan eivät osanneet muita kuunnella ja ymmärtää se mitä oikeasti on sanottu,eikä niin, että luullaan ymmärtävämme jotain mitä kukaan ei oikeasti sanonutkaan, kun se oma ego oli niin valtava- joo no tää kuitenkin oli taas niitä feikkialoituksia-vedätyksiä toivon kalastusonnea. Mut voi olla, et ihmiset ei oo niin tyhmiä loputtomiin, et tälläinen mielisairas narsismiteoria kauaa vedättää ihmisiä, hyvin sillä on toki rahastettu.
Aina muuten narsisti on joko A)äiti tai sitten B)ex-mies.
Ainakin 99prosenttisella varmuudella.
Niin minä siis puhun entisenä narsistilapsena kokemuksesta, se oli hyvin helppoa lapsen alkaa narsistiksi, kavereiden luona vierailessa heidän vanhemmat olivat niin hienoja ja mukavia, narsistilapsihan ei tajua, kun sinne kyläpaikkaan oven sulkee, niin sillloin sielä alkaa se todellisuus vasta. Kiitän onneani, ettei koskaan tämä narsistipsykiatria alkanut vainoamaan vanhempiani. Ja tuohon edelliseen lisäisin vielä, että miehen osa narsistipsykiatrian rattaissa on kyllä surullista, sillä hänen äänensähän ei sielä tule koskaan kuuluviin, jos kotona oli yksi kenen kanssa oli ongelmia, niin tässä instanssissa on vastassa taas lisää narsistipsykiatrian ammattilaisia jotka ovat useimiten naispuolisia joten onhan se sitten kivaa kun saadaan vähän isommalla naisporukalla mies laiminlyötyä ja mitätöityä. Vastuuta tämä narsistipsykiatria ei kuitenkaan ota teoistaan ja ihmisten manipuloimisesta selvähän se. Vaikka oikeasti narsisteina he eivät edes oikeasti osaa kuunnella muita, sen vuoksi alaa juuri ovatkin lähteneet lukemaan-henkilökohtaisten ongelmiensa myötä.
Noh, mun äitini ei ainakaan minua narsistiksi väitä,
vaan että olen kaikkea ällöä myötätuntoa ynnä muuta sellaista....
Kirjoitin aikaisemmin omasta äidistäni...
Minun äitini ei ole narsisti vaan todennäköisesti rajatilapersoona (psykologini oli lisäksi sitä mieltä, että hänellä on sadistinen taipumus tai hän on sadisti)
Yhtä kaikki, koko lapsuus oli yhtä helvettiä.