Mitä mieltä olette tästä?
Annoimme lapsellemme etunimeksi melko harvinaisen nimen, joka on myös mieheni veljen vaimon toinen nimi. Ristiäisten jälkeen illalla tuo henkilö ilmoitti minulle olevansa erittäin loukkaantunut siitä, että annoimme lapsellemme saman etunimen kuin hänellä on toisena nimenä. Pahoittelin hämmentyneenä ja sanoin etten olisi ikinä uskonut, että hän loukkaantuisi siitä, enkä todellakaan tiennyt että hän haluaisi laittaa sen mahdolliselle omalle tulevalle lapselleen. Monta päivää on mennyt itkien ja olen todella masentunut asiasta, äitiyshormonitkin vaikuttavat varmasti siihen, että olen todella herkkänä kaikesta, ruokahalukin on mennyt kokonaan ja vauva vain itkee kun vaistoaa ahdistuneisuuteni. Mieheni ja oma perheeni ovat kaikki "minun puolellani" ja vakuuttelevat että en ole tehnyt mitään väärää. Tuntuu kuitenkin niin pahalta! Tuo henkilö kun ilmaisi asiat todella tylysti ja törkeästi. Nyt en jaksa enää edes ajatella elämää eteenpäin, kaikki tuntuu niin järjettömältä. En tiedä ovatko välit nyt kokonaan poikki kyseiseen henkilöön. Mitä minun pitäisi tehdä? Täytyykö minun potea syyllisyyttä antamastamme nimestä? :(((
Annoimme lapsellemme etunimeksi melko harvinaisen nimen, joka on myös mieheni veljen vaimon toinen nimi. Ristiäisten jälkeen illalla tuo henkilö ilmoitti minulle olevansa erittäin loukkaantunut siitä, että annoimme lapsellemme saman etunimen kuin hänellä on toisena nimenä. Pahoittelin hämmentyneenä ja sanoin etten olisi ikinä uskonut, että hän loukkaantuisi siitä, enkä todellakaan tiennyt että hän haluaisi laittaa sen mahdolliselle omalle tulevalle lapselleen. Monta päivää on mennyt itkien ja olen todella masentunut asiasta, äitiyshormonitkin vaikuttavat varmasti siihen, että olen todella herkkänä kaikesta, ruokahalukin on mennyt kokonaan ja vauva vain itkee kun vaistoaa ahdistuneisuuteni. Mieheni ja oma perheeni ovat kaikki "minun puolellani" ja vakuuttelevat että en ole tehnyt mitään väärää. Tuntuu kuitenkin niin pahalta! Tuo henkilö kun ilmaisi asiat todella tylysti ja törkeästi. Nyt en jaksa enää edes ajatella elämää eteenpäin, kaikki tuntuu niin järjettömältä. En tiedä ovatko välit nyt kokonaan poikki kyseiseen henkilöön. Mitä minun pitäisi tehdä? Täytyykö minun potea syyllisyyttä antamastamme nimestä? :(((
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ethän sinä osannut ajatuksia lukea, etkä tiennyt heidän suunnitelmistaan. Itse olimme suunnitelleet tytölle kaunista 70-80 luvun nimeä, ja sitten tietenkin veljeni esitteli uuden tyttöystävänsä, jolla oli tuo nimi. Hirveä miettiminen uudeksi nimeksi. Onneksi valitsimme toisen, koska veljeni suhde kesti. Sinun veljesi joutuu vaan miettimään uuden nimen.