Tässä kun ikävä kääntyi periksiantamiseen rakkauden suhteen koska en häntä tule omakseni saamaan heräsin tunneunestani todellisuuteen. Että mitä helkuttia elämälläni on enää väliä tai mikä on tehtäväni maailmassa? Älkää nyt käsittäkö väärin, en halua kuolla, mies ei ole elämäni mitta, en elä kenenkään vuoksi enkä ketään varten, viihdyn yksinkin, elämässäni on muitakin rakkaita ym. Mutta, mutta.. Kullakin on elämälle jokin syy, jokin polku joka on tarkoitettu jotta elämällä olisi merkitys (lapset, pari, elämäntyö...). Luulin kohdanneeni sen oikean. En usein (kerran-kaks ja elämä puolivälissä) ihastu näin, että olen varma kahden puoliskon kohtaamisesta. Ja se on selittämätön, elämän sekoittava ja kemiallinen reaktio jonka vain tuntuu lähes heti tai sitten ei lainkaan. Tunne että kaksi on tarkoitettu yhteen ilman loogista syytä. En usko parisuhteeseen "kelvollisen" ihmisen kanssa - se on kaikki tai ei mitään!
Kun sellainen "elämän salainen tarkoitus", kohtalo, nyt pitää jättää käyttämättä, en koe syytä, iloa tai motiivia jatkaa elämää. Jatkan, mutta ilman rakkautta elämä tulee luultavasti olemaan puolitehoista, harmaata, vähän kuin kuori vain oikeasta. Kuitenkin rakkaus on tärkeä syy elää. En vain ole varma, suoko kohtalo enää kolmatta sattumaa minulle. Taidan vähän ymmärtää miltä tuntuu kun ei pysty saamaan lapsia vaikka haluaisi- että meneehän se näinkin mutta surra voi myös sitä mitä ei ikinä ollutkaan mutta mikä tuntuisi tärkeältä olla..
Kun sellainen "elämän salainen tarkoitus", kohtalo, nyt pitää jättää käyttämättä, en koe syytä, iloa tai motiivia jatkaa elämää. Jatkan, mutta ilman rakkautta elämä tulee luultavasti olemaan puolitehoista, harmaata, vähän kuin kuori vain oikeasta. Kuitenkin rakkaus on tärkeä syy elää. En vain ole varma, suoko kohtalo enää kolmatta sattumaa minulle. Taidan vähän ymmärtää miltä tuntuu kun ei pysty saamaan lapsia vaikka haluaisi- että meneehän se näinkin mutta surra voi myös sitä mitä ei ikinä ollutkaan mutta mikä tuntuisi tärkeältä olla..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Saanko kysyä että miksi pitää jättää käyttämättä, onko se jotain peruuttamatonta?
veitpähän sanat suustani, vaikken iha nui synkkäsävytteisenä asioita ihan näekään .. rakastaa voi vaikkei vastarakkautta saakaan ...ja pitäähän sekin motivaatioita yllä ettei tiedä mitä huominen tuo...ja tiedän taatusti tunteen kun tietää , että parisuhteellisesti ei enää kykene samoihin asioihin kuin vuosia sitten ja samalla on tyytyväinen ettei tarvitsekaan ... siltikin kuitenkin yhtä vain ... sitä ei multa kukaan voi kieltää :)
Nyt Hassu! Minkä takia olet antamassa periksi? En halua tähän kaikkea laittaa, mutta laittaa minutkin vain miettimään tahdotko sinä oikeasti. Olen yrittänyt laittaa tunnisteita. En ole ehtinyt lukea kaikkia viestejä mitä täällä on, en millään. Pahoittelut, jos jokin tärkeä viesti on jäänyt kommentoimatta. En halua kärsimystäsi vaan pelastaa. Mitä sinä tahdot? Laitan sinulle s-postia. Jos et saa sitä tänään, saat sen huomenna.
Et sä tunne mua. Luulet ehkä vain niin. Luuletko etten tunnusta tosiasioita siinä pisteessä kun siirryn ikävöinnistä periksiantamiseen ja mietin tällaisia. En odota häneltä yhtään viestiä enää ikinä, joten et ole hän.
https://www.youtube.com/watch?v=xVYKGN3aot4
Olisin voinut kirjoittaa ihan saman..Tällä hetkellä "suoritan" elämää, koen kyllä iloakin, mutta tietynlainen tyhjyys jäytää. Yritänkin keksiä itselleni tekemistä ettei tarvitsisi pyöritellä niitä vaikeita ajatuksia ja tunteita. Tunteet kyllä kuolevat ajan kanssa, mutta surullistahan se on, että ne joutuu (taas)kuolettamaan..