Jotkut on meikäläiselle sanonut, että emme ole tosissaan avomieheni kanssa, kun emme ole kihloissa. Emme uskalla sitoutua jne. Ei kai kaikkien tarvitse paukauttaa viimeistään vuoden yhdessäolon jälkeen kihloihin... ja luulisi sen olevan oma asia?
Työkaverinikin hehkutti onnessaan olevansa kihloissa, mutta heille se ei kuitenkaan merkinnyt edes avioliittolupausta. Tai hän ainakin kosi miesystäväänsä kahden kuukauden päästä siitä "kihlauksesta". Mies ei kuulemma vastannut myöntävästi. Vaikka olivat jo kihloissa...? Molemmat siis olivat kertoneet menneensä kihloihin silloin pari kuukautta sitten ja heillä on sormukset...
En halua itse olla "kihloissa" vaan olen kihloissa vasta sitten, kun minä tai mies kosii ja toinen suostuu. Mieluummin sitä ennen olemme vaikka ilman sormuksia ja "sitoutumattomia"!
Työkaverinikin hehkutti onnessaan olevansa kihloissa, mutta heille se ei kuitenkaan merkinnyt edes avioliittolupausta. Tai hän ainakin kosi miesystäväänsä kahden kuukauden päästä siitä "kihlauksesta". Mies ei kuulemma vastannut myöntävästi. Vaikka olivat jo kihloissa...? Molemmat siis olivat kertoneet menneensä kihloihin silloin pari kuukautta sitten ja heillä on sormukset...
En halua itse olla "kihloissa" vaan olen kihloissa vasta sitten, kun minä tai mies kosii ja toinen suostuu. Mieluummin sitä ennen olemme vaikka ilman sormuksia ja "sitoutumattomia"!
Vastaukset 8
Vanhimmat
mun miehen kanssa on sama juttu mä en halua kihloihin jos mies ei kosi tosissaan mä haluan että se merkitsee suhteen kehittymistä seuraavalle tasolle.
Kuulostaapa jotenkin tutulta.. Me ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa 2.5 vuotta (minusta kuitenkin aika lyhyt aika) ja tällä hetkellä emme edes asu yhdessä työ- ja koulukuvioiden takia. Joskus ei oikeasti tiedä, että itkisikö vai nauraisiko, kun (jo onnellisesti?) kihloissa olevat kaverimme kyselevät, että milloinkas niitä teidän kihloja julkistellaan/juhlistetaan.. Kummallista, että asiata kyselevät ovat lähes pääasiallisesti itse jo kihloissa..
Omasta suvustani löytyy lähes kaikenlaisia kihlaus-hää -tapoja. Jotkut ovat kihlautuneet heti seurustelun alkuhuumassa ja avioituneet vasta vuosien jälkeen. Toiset taas ovat menneet naimisiin ilman että ovat edes asuneet yhdessä. Jotkut taas ovat seurustelleet vuosia (siis huomattavasti pidempään kuin me) eikä kihloja näy eikä kuulu. Siksi olenkin todella onnellinen, että suku ei ole ottanut elämäntehtäväkseen kysellä ja ahdistella meitä kihlauksella ja häillä. Tietenkin joku mummo muistaa aina kysyä, että jokos sormessa kiiltää, mutta muut ovat toistaiseksi olleet ihan rauhassa.
En toki tuomitse ketään, jos on mennyt heti seurustelun alkumetreillä kihloihin (tai milloin on mennytkään), mutta oikeasti.. ei me kaikki käyttäydytä tässäkään asiassa samanlailla. Olisihan tuo ihan kiva, jos ystävät eivät niin innoissaan esittäisi omia arvelujaan meidän parisuhteen laadusta sen perusteella jos me emme vielä ole kihlaantuneet. Onhan tässä kuitenkin loppuelämä aikaa.. ;)
Annetaan kaikkien kukkien kukkia *klishee*
En voisi oikeastaan enempää olla asiasta samaa mieltä, vaikka itse olen ollut viikon päästä puoli vuotta kihloissa. Onneksi oma lähipiirini ei niin innokkaasti sitä udellut vaikka pari kaveriani onkin kihloissa.
Eihän sillä tosiaankaan ole kiire ja koko loppuelämä on aikaa. Mutta kuten sanoit, niin kukin tavallaan ja muut kunnioittakoot sitä!
Olen aina ollut sitä mieltä, että sitten, kun paukkaan kihloihin, on hääpäivä- tai ainakin vuosi päätetty. Tämän tiesivät kaikki läheiseni jo ennen kuin mulla miestä olikaan :)
Lokakuussa rakkaani sitten kosi ja häitä vietetään ensi syksynä.
Sano kysyjille, että menette kihloihin sitten, kun naimisiinmeno ja perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi. Eiköhän tuon selityksen pitäisi riittää.
Samaa mieltä olen. Ei kihlaus (eikä edes avioliitto) tee suhteesta sen vakavampaa. Sitoutumaan pystyy ilmankin. Ihmettelen, että jotkut tarvitsevat kihlauksen ennen kuin pystyvät sitoutumaan toisiinsa.
Naurettavimpia ovat nämä tapaukset (joita tälläkin palstalla on esiintynyt), että ollaan muka kihloissa, mutta sitten odotetaan kosintaa ja valitetaan, kun mies ei kosi! Miten vaikeaa on ymmärtää, että jos ei kerran ole kosittu (ei ole sovittu, että mennään naimisiin), niin sitten ei olla kihloissakaan?! Tai sitten toisin päin: kosinta on esitetty ja siihen on vastattu, mutta sitten todetaan, että kihloihin mennään tiettynä ajankohtana tulevaisuudessa. Eikä siis tajuta, että ollaan jo kihloissa, kun kerran avioliittolupaus on annettu.
Onneksi sentään löytyy ihmisiä, jotka tajuavat, että kihlaus on avioliittolupaus, joka tapahtuu sillä hetkellä, kun kosinta on esitetty ja siihen vastattu myöntävästi.
Meillä taas on semmonen tilanne, että ollaan oltu yhdessä seitsemän vuotta. Oma talokin on jo, ja kaikki hyvin vakaalla pohjalla. Me ollaan päätetty jo jokunen aika sitten, että mennään parin vuoden sisällä naimisiin (maistraatissa). Mitään "virallista" kihlausta meille koskaan tuskin tulee, koska jotenkin koko kihlaus on menettänyt merkityksensä nykyään. Eli periaatteessahan me olemme kihloissa koska on luvattu mennä naimisiin, mutta ei me koskaan kenellekään sanota, että ollaan kihloissa!
Kyllä tosiaan olette kihloissa, kun olette sopineet menevänne naimisiin parin vuoden sisällä. Kihlaushan on yhtä kuin avioliittolupaus.
Mä tiedän myös muutaman ihmisen, joka on mennyt naimisiin yllättäen. Eli ovat olleet ns. salakihloissa. Heillä ei ole ollut sormusta eivätkä ole kertoneet aikeistaan kellekkään. Kertoivat sitten jälkeenpäin menneensä naimisiin.
Musta se on ihan ok juttu. Itse olen ajatellut kutsua kuitenkin vieraita häihin ja tiedon häistä he saavat kun saavat kutsun postissa. Mutta saa nyt nähdä...
Olaan oltu runsaat viisi vuotta avomihen kanssa yhdessä. kolme vuotta on asuttu yhdessä.
Raivostuttavaa kun ei ymmärretä, notta kihlautuminen ei ole (ainakaan nyt) meidän juttu. Naimisiin voin mennä joskus tulevaisuudessa, mutta kihlautumisesta on muodostunu -ainakin mun mielestä- sellanen teinien "aikuistumisentarverituaali"
naurettavaa sitten keikkua tuolla rumat "kaksi-yhden-hinnalla-kultaiset-ohkaiset-ympyrät-sormissa" YÄK!
jos joskus menisin kihloihin, niin silloin täytyy olla hääpäiväkin tiedossa (ja mahtava käsintehty sormus:) materialisti? -ehei!)
-KIITOS!