Henkilö selkää_kutittaa on kuollut

Viime kuun lopulla. Löysin hänet kotoaan kuolleena.
Poisti silloin aiemmin viestejään, koska ärsyyntyi aspalstaan, mutta katsoin asialliseksi kuitenkin tiedottaa asperger-piirille tapahtuneesta.
Hänellä oli kovia ja jatkuvia kipuja, josta johtuen päätti poistua täältä.

Kaipaan häntä erittäin paljon.

Kiitos osanotosta.

(Levittänette sanaa hänet aspalstalla mahdollisesti tunteneille)

ps. toivottavasti olette saaneet läheisinä käsitellä asiaa jonkun ammattilaisen kanssa

Kiitos osanotosta.
Sukulaiset ovat käyneet parissa ja minäkin yhdessä kriisiterapiaistunnossa.
Hän poistui niin äkkiä ja yllättäen, etten oikeastaan edes tajua hänen olevan lopullisesti poissa, vaikka tietysti tiedän mikä todellinen tilanne on.
Hän oli monilla aloilla äärimmäisen lahjakas ja gradukin olisi kohta ollut valmis.

Oma elämäni on jatkossa aika heikossa mallissa.
Olimme siis kihloissa.

Hän oli kahdessa leikkauksessa ja kolmas olisi ollut tulossa, mutta hän vain väsyi kesken. Hänellä oli myös toinen diagnosoitu juttu aspergerin lisäksi. Paljon myös sekalaisia vaivoja.
Hän sai apua, mutta sopivaa terapiaa hän ei oikein saanut. Keskittyivät lähinnä siihen kivun syyhyn. Ne terapeutitkin olivat yleensä aika typeriä (hän matki heidän maneereitaan minulle usein).
Paljon myös lääkkeitä ja joista luultavasti tuli haitallisia yhteisvaikutuksia.

Hänellä oli ongelmana se, että avun vastaanotto oli hänelle hankalaa. Siis lähipiirin hänelle esittämät elämää helpottavat jutut hän yleensä torjui heti ja vasta joskus paljon myöhemmin ne ehkä kelpasivat. Yritin saada häntä muuttamaan meille maalle, jossa olisi ollut vähemmän rasitteita, mutta se oli selvästi liian suuri muutos äkillisenä ja se jäi nyt sitten kesken.

Joku terveydenhuollon systeemi olisi ollut hyvä olla, mutta nyt ei oikein ollut. Varsinkin Helsingin alueella se toimi aika huonosti. No, sitä selkäongelmaa hoidettiin, mutta muu puoli oli heikosti järjestetty.

Kiitos
Hän oli äärimmäisen lahjakas kirjoittaja, tanssi balettia (kivuistakin huolimatta), soitti selloa ja olisi kyennyt elättämään itsensä taidemaalarina.
Hänellä oli valmistumassa käytännön elämään suoraan vaikuttava gradu ja hän oli aloittelemassa romaania.
Kaikki jäi kesken.

Itse en nyt tiedä miten tästä jatkaa, sillä olimme erittäin tiiviisti yhdessä viisi vuotta.

Hän sanoi, että "kyllä ihmiset toipuvat", mutta joistakin menetyksistä on äärimmäisen vaikea toipua. Hän ei itse tajunnut miten suuri merkitys hänellä oli meille läheisille ja jopa satunnaiset tuttavuudet saivat häneltä paljon.

Nyt itkettää vielä enemmän.
Onko varmaa, ettei tähän tapahtumaan liity lääkeaineiden haittavaikutukset ?
Muistelen, että hän olisi palstalla kirjoittanut jostakin lääkeaineherkkyyksistä aikoinaan.
Kuulostaa nimittäin varsin omituiselle, että kuvatunlainen ihminen ei olisi halunnut
toteuttaa sieluaan tässä maailmassa.

Siis en ole varma muistanko oikein. Korjatkaa, jos erehdyn.

Voimia läheisille.
Varmasti rankkaa,
kun on näin vieraanakin.
Paljon paljon paljon paljon kukkasia selkää_kutittaan sielulle

osanottoni kirjoitti:

Nyt itkettää vielä enemmän.
Onko varmaa, ettei tähän tapahtumaan liity lääkeaineiden haittavaikutukset ?
Muistelen, että hän olisi palstalla kirjoittanut jostakin lääkeaineherkkyyksistä aikoinaan.
Kuulostaa nimittäin varsin omituiselle, että kuvatunlainen ihminen ei olisi halunnut
toteuttaa sieluaan tässä maailmassa.

Hän oli suunnitellut asiaa jo pitkään (useita vuosia) ja kun hänen koiransa nyt kuoli, niin aiemman kommenttinsa mukaan häntä ei enää tarvittu.
Voi olla että kirjoitti lääkeaineherkkyyksistä.
Nyt hänelle kävi niin, että kiireessä unohti ottaa osan lääkkeistä matkalle ja kärsi sitten pahoista vieroitusoireista. Taisivat olla mielialalääkkeitä, joita käytettiin lähinnä hermosärkyjen vaimentamiseen (tai jotain muuta sen suuntaista). Hankki reissussa päivystyksestä täydennyslääkettä ja se kyllä poisti oireet, mutta epäilen että jokin epätasapaino oli kuitenkin vielä jäänyt ja se on osasyynä tuohon tekoon.

Hänellä oli kyllä varhaisten kokemustensa takia sellainen synkkä pohjavirta sielussaan, joka toisinaan tuli pintaan ja silloin hän oli hyvin huonossa kunnossa.
Piti itseään silloin kelvottomana ja arvottomana. Kipujensa takia ei aina kyennyt töihin ja liikkuminen oli vaikeaa, ja tästä johtuen koki itsensä muille taakaksi.
Ei hän ollut taakka, vaan suuri ilo.

Oli hän yrittänyt tuota jo aiemminkin. Löysin hänet ajoissa muutama vuosi sitten ja silloin ambulanssi pelasti. Pari kertaa lievemmin senkin jälkeen.

On tämä rankkaa.
Kaikki myös miettivät sitä, että mitä tässä olisi vielä voinut tehdä.
Monet kuitenkin tekivät kaiken mitä kykenivät ja siten itsensä syyttely on tarpeetonta. Itse mietin sitä että olisi pitänyt mennä paikalle päivää aiemmin, mutta mitään merkkejä tuohon suuntaan ei ollut, eikä kukaan siis osannut avistaa mitään. Pikemminkin hän oli tavallista tasapainoisempi.

Ei tässä oikein tiedä miten omaa elämäänsä jatkaisi.

osanottoni kirjoitti:

Nyt itkettää vielä enemmän.
Onko varmaa, ettei tähän tapahtumaan liity lääkeaineiden haittavaikutukset ?
Muistelen, että hän olisi palstalla kirjoittanut jostakin lääkeaineherkkyyksistä aikoinaan.
Kuulostaa nimittäin varsin omituiselle, että kuvatunlainen ihminen ei olisi halunnut
toteuttaa sieluaan tässä maailmassa.

että "selkää_kutittaa" olisi aspalstalla koskaan mistään "lääkeaineherkkyyksistä" kertonut kärsivänsä.

Läheinen kirjoitti:

Hän oli suunnitellut asiaa jo pitkään (useita vuosia) ja kun hänen koiransa nyt kuoli, niin aiemman kommenttinsa mukaan häntä ei enää tarvittu.
Voi olla että kirjoitti lääkeaineherkkyyksistä.
Nyt hänelle kävi niin, että kiireessä unohti ottaa osan lääkkeistä matkalle ja kärsi sitten pahoista vieroitusoireista. Taisivat olla mielialalääkkeitä, joita käytettiin lähinnä hermosärkyjen vaimentamiseen (tai jotain muuta sen suuntaista). Hankki reissussa päivystyksestä täydennyslääkettä ja se kyllä poisti oireet, mutta epäilen että jokin epätasapaino oli kuitenkin vielä jäänyt ja se on osasyynä tuohon tekoon.

Hänellä oli kyllä varhaisten kokemustensa takia sellainen synkkä pohjavirta sielussaan, joka toisinaan tuli pintaan ja silloin hän oli hyvin huonossa kunnossa.
Piti itseään silloin kelvottomana ja arvottomana. Kipujensa takia ei aina kyennyt töihin ja liikkuminen oli vaikeaa, ja tästä johtuen koki itsensä muille taakaksi.
Ei hän ollut taakka, vaan suuri ilo.

Oli hän yrittänyt tuota jo aiemminkin. Löysin hänet ajoissa muutama vuosi sitten ja silloin ambulanssi pelasti. Pari kertaa lievemmin senkin jälkeen.

On tämä rankkaa.
Kaikki myös miettivät sitä, että mitä tässä olisi vielä voinut tehdä.
Monet kuitenkin tekivät kaiken mitä kykenivät ja siten itsensä syyttely on tarpeetonta. Itse mietin sitä että olisi pitänyt mennä paikalle päivää aiemmin, mutta mitään merkkejä tuohon suuntaan ei ollut, eikä kukaan siis osannut avistaa mitään. Pikemminkin hän oli tavallista tasapainoisempi.

Ei tässä oikein tiedä miten omaa elämäänsä jatkaisi.

Kuinka tahtoisit elämääsi jatkaa? Elämän on kuitenkin raskaasta menetyksestä huolimatta jatkuttava. Olet rohkea kirjoittaessasi rankasta kokemuksestasi tänne. Toivon sinun saavan kaiken tarvittavan avun, minkä tarvitset pystyäksesi käsittelemään asian siten, että jaksat itse jatkaa elämääsi.

Läheinen kirjoitti:

Hän oli suunnitellut asiaa jo pitkään (useita vuosia) ja kun hänen koiransa nyt kuoli, niin aiemman kommenttinsa mukaan häntä ei enää tarvittu.
Voi olla että kirjoitti lääkeaineherkkyyksistä.
Nyt hänelle kävi niin, että kiireessä unohti ottaa osan lääkkeistä matkalle ja kärsi sitten pahoista vieroitusoireista. Taisivat olla mielialalääkkeitä, joita käytettiin lähinnä hermosärkyjen vaimentamiseen (tai jotain muuta sen suuntaista). Hankki reissussa päivystyksestä täydennyslääkettä ja se kyllä poisti oireet, mutta epäilen että jokin epätasapaino oli kuitenkin vielä jäänyt ja se on osasyynä tuohon tekoon.

Hänellä oli kyllä varhaisten kokemustensa takia sellainen synkkä pohjavirta sielussaan, joka toisinaan tuli pintaan ja silloin hän oli hyvin huonossa kunnossa.
Piti itseään silloin kelvottomana ja arvottomana. Kipujensa takia ei aina kyennyt töihin ja liikkuminen oli vaikeaa, ja tästä johtuen koki itsensä muille taakaksi.
Ei hän ollut taakka, vaan suuri ilo.

Oli hän yrittänyt tuota jo aiemminkin. Löysin hänet ajoissa muutama vuosi sitten ja silloin ambulanssi pelasti. Pari kertaa lievemmin senkin jälkeen.

On tämä rankkaa.
Kaikki myös miettivät sitä, että mitä tässä olisi vielä voinut tehdä.
Monet kuitenkin tekivät kaiken mitä kykenivät ja siten itsensä syyttely on tarpeetonta. Itse mietin sitä että olisi pitänyt mennä paikalle päivää aiemmin, mutta mitään merkkejä tuohon suuntaan ei ollut, eikä kukaan siis osannut avistaa mitään. Pikemminkin hän oli tavallista tasapainoisempi.

Ei tässä oikein tiedä miten omaa elämäänsä jatkaisi.

"Pikemminkin hän oli tavallista tasapainoisempi."

Vaikutti varmasti olevan, muttei todennäköisimmin ollut. Älä kuitenkaan syytä itseäsi missään nimessä; nämä asiat ovat hyvin monimutkaisia ja syyllistäminen, itsensä tai muiden ei edesauta ketään, on omiaan vain pahentamaan asioita sekä jokaisen osapuolen/läheisen vointia. Usein henkilö, joka on kauan miettinyt itsemurhaa, on tehnyt itsensä kanssa sovinnon ollen varma siitä, mitä tulee tapahtumaan (valmistellut olosuhteet suunnitellulle kuolemallensa tarkasti) ja hyväksynyt itse sisäisesti tulevan tekonsa. Epätoivoiselta ihmiseltä ei voi vaatia kovin paljon. Kirje olisi hyvä jättää jälkeensä jos todella on päättänyt lopettaa elämänsä. Sellainen on omiaan luomaan rauhaa ja rauhoittamaan levotonta mieltä suuren päätöksen (itsemurha) edessä.

Toivon, ettei kukaan joutuisi päättämään omaa ainutlaatuista elämäänsä oman käden kautta. Fyysisiä kipuja ON mahdollista saada helpotettua nykylääketieteen keinoin. Tarvittavaa hoitoa tosin saa usein anoa eivätkä kaikki siitäkään huolimatta sitä saa.
Vaikka maamme julkinen terveydenhuolto on kriisitilassa, on mahdollisuus hakea kolmannen sektoria apua, mitä tosin ei aina sekään riitä. Kolmannelta sektorilta ei kuitenkaan voi saada fyysisiin kipuihin (esim. syöpäkipuihin) kovinkaan paljon apua, sillä kolmannen sektoria auttajilla ei välttämättä ole koulutuksestaan riippuen, lupaa kirjottaa mm. kipulääkkeitä.

Suomen terveydenhuoltosysteemi on muutostilassa, josta valitettavasti joutuvat eniten kärsimään ne, jotka eniten tukea/apua/hoitoa oikeasti tervitsisivat, mikä on TODELLA VÄÄRIN.

Edelleen toivotan läheiselle/läheisille voimia jaksaa.