Aika jännä tämä luulotautisuus. Kovin monella tuntuu olevan sitä. Ihan täyttä helvettiähän tämä on mutta olen silti iloinen etten ole yksin.
Samoista asioista kärsinyt, mistä moni muukin hypokondrikko tällä palstalla. Itselläni tosin vain vajaat 2 vuotta tätä ollut. Kaikki epämääräiset oireet heti mukamas merkki jostain vakavasta. Hyvänä esimerkkinä yhden yön unettomuus heti fataalia insomniaa, pääkipu tai mahakipu sisäistä verenvuotoa, ja voi Jeesus niitä pelkotiloja mitä jännitysniskan oireet aiheutti. Psyykkisiä sekä fyysisiä. Ei tarvitse varmaan enempää selittää, kyllä te tiedätte.
Tajusin tässä pari viikkoa sitten jotakin. Ihan selväähän tämä oli muutenkin mutta jotenkin vasta silloin sisäistin sen. Pelosta tulee kierre, oikeastaan pakkomielle jos suoraan sanotaan. Se vääristää koko helvetin todellisuuden siitä kuka on, mitä haluaa, miten eletään... En sitä itsekkään tajunnut, että pelko oli saamassa minutkin siihen kierteeseen (taino oikeastaan oli saanut jo) ja yritin viimeisillä selväjärkisyyden rippeillä porskuttaa eteenpäin. Yhtä äkkiä se vaan jotenkin kolahti. Selailin monesti näitä palstoja ja ruikutin kuinka paska minulla oli olla mutta nyt tajuan että teen sen kaiken itse itselleni. Se ei riitä että tiedostaa ja myöntää sen. Se pitää ihan oikeasti tajuta. Ja lopettaa sellainen, vaikeaa siitä teet ainoastaan sinä itse. Itse olet itsesi esteenä. Ei ne lääkkeet mitään auta, saavat vain pöllyyn ja samalla lailla kun et reagoi pelkoon et reagoi enään mihinkään muuhunkaan. Siis voin sanoa että olen niin helvetin loppu näiden paranoidisten pelkotilojeni kanssa, kuten varmaan kaikki samasta kärsivät. Syvissä pelon syövereistä on mahdollista ponnistaa takaisin päivänvaloon jos vain antaa itsensä tehdä sen.
En oikein osaa selittää tätä. Kaikki me hypokondrikot etsimme helpotusta netistä ja yritämme sulkea pois pahimmat sairaudet lukemalla oirekuvaukset tarkasti ja tarkkailemalla kehoamme alituiseen. Tiedättekö mitä minä päätin, päätin että jos jotakin tulee niin sitten tulee sillä ei se pelkääminen sitä sairautta pois vie. Sama tilanne silti, pelkää tai ei.
Ikinähän tämä ei pois lähde, normaalitkin ihmiset pelkäävät välillä terveydensä puolesta. Mutta pahinta mitä voi tehdä on pelätä. Se pahentaa, pahentaa ja vielä kerran pahentaa kaikkia oireita. Älä luule, niin sitä ei ole. Tiedän että tähän tullaan vastaamaan että "ei se ole niin yksinkertaista" tms. Ei niin, eihän se olekaan. Ihmisen mielellä on niin perkeleen iso voima. Mutta se pitää vain tajuta, pitää herättää oma mieli ja vetäistä se pois sieltä pelon merestä missä se velloo alituiseen. Se on yksinkertaista jos annatte sen olla yksinkertaista.
Jos pelottaa juoda olutta, kun alkoholi sitä ja tätä... Vedä perset olalle, sellaiset kännit missä et ole vielä ikinä ollut. Voin sanoa että tällainen ns. siedätyshoito helpottaa. Aamulla kun pääset eroon krapulasta, tulee niin helvetin hyvä mieli kun huomaa ettei kuollutkaan. Itselläni pelotti ottaa melatoniinia ja diapamia kun niistä tuli "outo olo". Vitusti melatoniinia naamaan ja päivystyksessä (luulotautisuutta taasen, löytyy unihäiriö-ketjusta nimim. Syvääuntakiitos, minä kirjoitin) 10 mg diapamia. Ja kappas, aamulla silti hengissä ilman psykooseja.
Tätä kirjoittaessa rupeaa jotenkin niin raivostuttamaan oma mieli ja miten se voikaan puukottaa käyttäjäänsä selkään tällä tavalla. Mutta se on tosiaan OMA mieli ja vain sinulla itselläsi on valta siihen. Älä anna sen hallita sinua, hallitse sinä sitä.
Pointtina tässä oli että jos yksikään ihminen saa helpotusta vaivaansa tämän avulla, niin en kirjoittanut tätä turhaan. 3 pelkäämätöntä päivää takana. Tiedän että tulen vielä pelkäämään, mutta ensikerralla se on vain häivähdys siitä psykoosinomaisesta tilasta, joka minua vainosi. Olemme kaikki juuri niin vahvoja kun päätämme olla, miksi siis olla heikko.
Voimia kaikille kohtalontovereille! Emme ole kuolemassa, me vain luulemme niin. Olen puhunut.
Kiitos jos jaksoit lukea!(:
Luulotautisuus, hypokondria, vaiko oma mieli?
5
243
Vastaukset
- eikä.ne.lopu
Iän myötä hypokondria on henk. koht. lisääntynyt. Olen kuitenkin ikävälle ilmiölle armollinen kun uskon että kysymys on yleisesti ikään liittyvää.
Vanhempi veljeni suivaantui viinaan ja katsoi ettei siitä enää hänelle ole vastaavaa hyötyä. Jouduin tunnustamaan saman.
Olen jättänyt viinan humaltumismielessä, mutta tosi taudin varalta pidän aina vahvaa viinaa varalla.
Mt-oireeni ovat masennusta ja ahdistustiloja. Luovuin lääkkeiden käytöstä. Rimpuilen läpi pahojenkin depressiokuilujen ja masennusrimpien yli toivoen että ne tälläkin kertaa loppuisivat. - eihätäätänjälkeen
On muuten olemassa kirjasarja tähän, nimittäin ruotsalainen Richard Fuchs:n Vad sa doktorn?
Siellä on myös kirja hypokondrikoista.
En tiedä, jos on käännetty suomeksi, voithan kysyä kirjastosta.
Tai ehkä ruotsiksi luistaa?
On muuten niin hauskoja kirjoja, että kuule kyllä auttaa joka ikiseen ongelmaan!
Kun minä suomalaisena annan kunniapointsit ruotsalaiselle kirjailijalle, niin silloin voit uskoa että ovat hyvät kirjat.
Sinne vaan googlailemaan: Richard Fuchs ! - AinaPaniikissa
Täällä kohtalotoveri. Olen ollut pienestä saakka herkkä, pelokas ja ahdistukseen taipuvainen. En oikein tiedä milloin tämä varsinaisesti alkoi, mutta koko aikuisikä on mennyt aaltoillen peläten milloin mitäkin. Aiemmin uskoin, kun lääkäri sanoi, että hätää ei ole, nykyisin edes erikoislääkäri ei saa mieltäni rauhoittumaan.
Sain kolmannen lapseni syksyllä ja sen jälkeen homma lähti käsistä. Olen pelännyt tuon jälkeen munuaissyöpää (2-5 punasolua pissanäytteessä, koska minulla on munuaiskivi), melanoomaa (4 luomea poistettu), aivokasvainta, suolistosyöpää, maksa- ja haimasyöpää, mahalaukun syöpää, imusolmukesyöpää. Minulla on ollut ihan oikeitakin oireita, joiden vuoksi on tutkittu ja paljon onkin! Tällä hetkellä kyttään ruumiintoimintojani ja kehitän erilaisia teorioita, vaikka minulle tehty lukuisa joukko tutkimuksia, joissa mitään hälyyttävää ei ilmenny. Olen ravannut lääkärissä ja viiden (!!!) tk-lääkärin, sekä kahden erikoislääkärin mielestä tilanne ei ole huolestuttava ja sitä voidaan seurata. Minun teoriani on se, että kaikki he ovat väärässä ja kohta todetaan jotain peruuttamatonta ja sitten itken sitä lehtien palstoilla.
Olen ihan loppu. Kaikki ilo elämästä on kadonnut. Pelkään koko ajan. Joka aamu taistelen etten lähde laukkaamaan päivystykseen. - eihätäätänjälkeenoo
Pointtini kun suosittelin kirjaa on se, että otatte huumorin kannalta esimerkiksi.
Minulla oli pienenä tosi karu lapsuus, mutta kun keksin että huumorilla voi auttaa asiaa, niin hyvin on mennyt.
Minusta tuli tosi humoristinen tyyppi.
Esim just tuo sinun kohta: "Kaikki ilo elämästä on kadonnut", voi hyvä ihme!
Sinun pitää itse keksiä sitä iloa elämääsi!
Kukas sen kissan hännän pystyyn nostaa, jos ei itse?
Tässä on yksi kirja, minkä voisitte lukea: O.Carl Simonton, Stephanie Matthews-Simonton, James L. Creighton: "Syövästäkin voi parantua".
On toinen kirja, etsin sen nimen ja laitan sen tänne.
Komoon mimmit!
Tehkääpä jotain ja ottakaa ilo irti elämästä!
Aatelkaa näin kaunis kesä ja ei tartte muuta kuin aatella että: "kyllä se tästä!" - aitooikeevirolaine
Hei taas! Ikävää lukea näitä, koska tiedän paremmin kuin hyvin kuinka inhottavaa tämä on. Nyt heitän kuitenkin tähän jotain positiivista. Suurimmassa osassa tämän palstan viesteistä on vain sitä negatiivista sisältöä, joka on sinänsä ihan ymmärrettävää, sillä eihän terveillä ihmisillä yleensä kovin paljoa asiaa tänne ole. Päätin nyt kuitenkin tulla vilkaisemaan, että minkälaisia vastauksia tekstini on saanut.
En siis väitä olevani terve, mutta voin väittää olevani parantunut. Ihan oikeasti. Tästä selviää, jos vain jaksaa uskoa itseensä. Olen tämän kesän aikana vellonut niin syvillä vesillä tämän ja muunmuuassa paniikkihäiriöni takia. Olen oppinut näkemään elämää ihan uusin silmin. Olen virallisesti lopettanut kehoni tarkkailemisen (toki vielä joskus tulee kokeiltua pussia ja pompittua paikallaan ettei jalat puudu, mutta yritän tarmokkaasti päästä inhottavasta tavasta eroon) ja alkanut keskittymään oleellisiin asioihin elämässäni. En enään välitä, jos huimaa. Sitten huimaa, minkä minä sille mahdan. Jos tuntuu siltä että taju lähtee tai kehossa pistää, niin kyllä se ambulanssi paikalle tulee jos tilanne muuttuu liian pahaksi.
Uskokaa, tästä selviää! Se on asenteesta kiinni. Miten aikaisempi vastaus kehotti, ottakaa ilo irti elämästä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 861494
Toivotko koskaan mies...
Että nähtäis ja aloitettais alusta, puhtaalta pöydältä tutustuminen. Olit oikeassa ei me kunnolla tunnettu. Olin hölmö.1131387Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras501199- 281094
Kyllä näin 45 vuotiaana miehenä pitää sanoo, että 40-50v naiset näyttää vanhoilta
Niin väsynyttä, silmäryppyä, harmaata hiusta jne jne118942Olisin valmis salaisiin tapaamisiin
Juuri sinun kanssasi mies. Olet saanut minun pääni pyörälle ja ajatukseni pyörimään ympärilläsi. Hittoon velvollisuudet46908- 19862
Olisit voinut olla...
....ihan tavallinen ihminen, terve mieleltään ja kropaltaan, hyvä seuraihminen ja luotettava kumppani. Mutta ei, olit n65797YT skoda Transtech
Noin 200 saa potkut. Saksikäsipetturi ajoi suomen konkkaan ja tarkkikselle. Totaalinen Petosjytky..76715- 44715