Kuka on stana?

Raamattu ei tarkoin kerro, mistä Saatana, Jumalan vastustaja, on saanut alkunsa. Kaikki näkyväinen ja näkymätön on joka tapauksessa Jumalan luomaa. Saatanalla ei siis ole omaa olemassaoloa eikä valtapiiriä mitenkään muuten kuin Jumalan sallimuksesta. Perinteinen ja käypä selitys on, että Saatana on langennut enkeli (ks. 1. Moos. 6:1-6)

Vanha testamentti kertoo, miten Saatana syyttää ihmisiä Jumalan edessä. Jobin kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa hän pyrkii saattamaan Jobin huonoon valoon. Sakarjan kirjassa (3:1-7) Saatana on taivaallinen syyttäjä, joka syyttää ylimmäistä pappia Joosuaa ja samalla koko Israelia. Näin Saatana haluaa Raamatussa kuten myös myöhemmässä juutalaisessa opetuksessa sekoittaa ihmisen ja Jumalan välit. Tämä tapahtuu viettelemällä ihmisiä syntiin ja syyttämällä heitä Jumalan edessä.

Uusi testamentti kertoo Jumalan ja Saatanan lopullisesta välienselvittelystä. Jeesus tuli maailmaan murtautuakseen väkevän miehen taloon ja ryöstääkseen hänen omaisuutensa (Mark. 3:27). Hänen toimintansa vuoksi Saatana heitettiin ulos taivaasta (Luuk. 10:18; Joh. 12:31). Ilmestyskirjassa tämän näkeminen johtaa Kristuksen omien ilonpurkaukseen: Syntisten syyttäjä on heitetty ulos Jumalan istuimen edestä (Ilm. 12:10-12). Syntien anteeksiantamus Golgatan ristillä murskasi Saatanan vallan.

Tappion kärsinyt Saatana on nyt ajettu pois maailmasta, mutta vaikuttaa maailmassa. Siksi Ilmestyskirja kohdistaa voi-huutonsa nimenomaan maailmaan, joka tulee kärsimään paljon ennen kuin Saatana kohtaa lopullisen tuomionsa. Jumalan sallimuksesta hänellä on valtaa tässä maailmassa ja lopunaikana se valta näyttää kasvavan rajattomaksi. Lopulta tulee kuitenkin viimeinen taistelu ja viimeinen tuomio, jossa Kristus voittaa Saatanan – vain puhaltamalla, kuten 2. Tess. 2:8 sanoo.

Uudessa testamentissa Saatana ei esiinny välttämättä hirvittävänä tuhovoimana, vaan huomattavasti kauniimmassa muodossa. Ilm. 2:13 (”Saatanan valtaistuin”) tarkoittaa joko Zeun temppeliä tai keisarikultin pesäpaikkaa. Joka tapauksessa toisen uskonnon jumalanpalvelus sanotaan nikottelematta Saatanan palvomiseksi. Tämän kanssa on sopusoinnussa, että suomalaisen nimen ”Perkele” takana on balttilainen ylijumala. Toisen uskonnon jumala on tunnistettu Raamatun Saatanaksi. Näin ajatellen Saatanan palvontaa on nykyäänkin kaikenlainen shamanismi ja vieraiden voimien etsiminen.

Sivistyneen maailman piirissä on ollut vaikea uskoa Raamatun todistukseen Saatanasta. Raivoava persoonallinen pahan valta on ollut liian raju tekijä myös kirkollisessa uskonnollisuudessa. Ehkä yksi merkki tästä on nimenmuutos: Suomalaisille hyvin tutusta Perkeleestä tehtiin raamatunkäännöksen loppumetreillä harmiton kansansatujen Paholainen. Viime vuosina persoonallisen Pahan varjo on häilähtänyt tavalla, johon Kirkko voi vastata vain avaamalla Raamatun.
http://sley.fi/mediakirjasto/2691/kuka-saatana