Elikkä mistähän sitä alkais?!!
Olen itse käyttänyt huumeita laidasta laitaan.Viimeset 7 vuotta käytin pääasiassa heroiinia.Nyt olen ollut yli 3 vuotta raittiina.Laitoshoitoa kesti silloin 1/2 vuotta josta suurimman osan olin lastem kanssa perhehoidossa.
Tapasin hoidon aikana nykyisen kumppanini ja molemmilla oli silloin raittius päällimmäisenä.Sitä kestikin miehellänikin silloin 1 1/2 vuotta kunnes eka retkahdus tuli.
Olin työ elämässäkin yli 2 1/2 vuotta se oli pakko lopettaa koska vanhin lapsista on adhd tapaus ja arki on niin rankkaaja siihen päälle kaikki omat ja lapsen terapia ja tutkimus kuviot,ettei enää pää kestänyt.Vaan masennuin,en saanut enää nukutuksi,hermot ihan riekaleina ja kaiken tämän päälle mies rupesi retkahtelemaan.Nyt syksyn aikana on retkuiluja ollut n.kk:n välein sai kyllä lääkäristä revia lääkityksen vaan eipä ne tuolta lääkekaapin hyllyltä vaikuta jos suuhun asti päädy.
Nyt sitten itse asiaan.Viime yönä taas lähti(ei tällä hetkellä niin kovin rakas) mieheni kamaa vetämään.Alan olee oikeesti ihan loppu kun koko ajan jostain päästä repeää.Järki sanoo että heitä pihalle koko p***a mutta kun tunne puoli on aivan solmussa.Jos heitän pihalle tulee kaverista taas koko pvä nisti ja vankila kutsuu.Jos taas en heitä niin tää sama pelleily jatkuu kun tietää että muutamän pvän voi viettää hörhöillen ja sit taas palata kotiin.Onko kenelläkään ollut vastaavia probleemeja koska nyt ois hyvät neuvot tarpeen.
Olen itse käyttänyt huumeita laidasta laitaan.Viimeset 7 vuotta käytin pääasiassa heroiinia.Nyt olen ollut yli 3 vuotta raittiina.Laitoshoitoa kesti silloin 1/2 vuotta josta suurimman osan olin lastem kanssa perhehoidossa.
Tapasin hoidon aikana nykyisen kumppanini ja molemmilla oli silloin raittius päällimmäisenä.Sitä kestikin miehellänikin silloin 1 1/2 vuotta kunnes eka retkahdus tuli.
Olin työ elämässäkin yli 2 1/2 vuotta se oli pakko lopettaa koska vanhin lapsista on adhd tapaus ja arki on niin rankkaaja siihen päälle kaikki omat ja lapsen terapia ja tutkimus kuviot,ettei enää pää kestänyt.Vaan masennuin,en saanut enää nukutuksi,hermot ihan riekaleina ja kaiken tämän päälle mies rupesi retkahtelemaan.Nyt syksyn aikana on retkuiluja ollut n.kk:n välein sai kyllä lääkäristä revia lääkityksen vaan eipä ne tuolta lääkekaapin hyllyltä vaikuta jos suuhun asti päädy.
Nyt sitten itse asiaan.Viime yönä taas lähti(ei tällä hetkellä niin kovin rakas) mieheni kamaa vetämään.Alan olee oikeesti ihan loppu kun koko ajan jostain päästä repeää.Järki sanoo että heitä pihalle koko p***a mutta kun tunne puoli on aivan solmussa.Jos heitän pihalle tulee kaverista taas koko pvä nisti ja vankila kutsuu.Jos taas en heitä niin tää sama pelleily jatkuu kun tietää että muutamän pvän voi viettää hörhöillen ja sit taas palata kotiin.Onko kenelläkään ollut vastaavia probleemeja koska nyt ois hyvät neuvot tarpeen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Alkaa menee krooniselle hc-puolelle toi teidän touhu.
Noin pitkä käyttöhistoria ja lapsia ja senki jälkee retkahduksia; kerran kuussa kuten sanoit, ja vielä lapsetki.
MIETI! (en haluu moralisoida, vaan ymmärtää) Mitä todella haluat?
Pitää lapset? Elää? Todella kuntoutua? Vai onks kyseessä vaan jonkinlainen pakkovaihe velvollisuuksien takia, mut alitajusesti haluisit elämältä ennen kaikkea et saisit vaan vetää ja vetää ja vetää ja vetää ja vetää ja vetää vetää vet vet vet hepoa subua hepoa subua oksya....
Vai mitä muuta? Onks mitään muuta, oikeesti? Tunteita, kaipausta, intohimoa johonki muuhun ku kuosaamiseen?
Sul on muutama vaihtoehto: jätät sen rakkaan ukkos koska näköjään se on vetämässä sua ja lapsia yhä syvemmälle kurjuuteen, sä et voi olla raitis narkkarin kanssa, älä unta nää.
Toinen vaihtoehto on pitkäaikanen hoito taas jossain hoitolaitoksessa, teille molemmille. Mihin lapset sillävälin joutuu, sitä mä en tie. Ehkä tilapäisesti jonnekki ja sit taas teille/sulle. Kysele,ota selvää, erilaisissa hoitomenetelmissä lopulta saattaa onnistua, lopulta saattaa lopullisesti kyllästyä käyttämään huumausaineita suomeks sanottuna.
Myös korvaushoitomahdollisuus on olemassa, jos mikään muu ei lopulta auta, sekin on elämää eikä välttämättä niin kurjaakaan.
Sit on neljäs mahdollisuus, antaa mennä vaan, käyttää vaan, kattoo mitä jokainen päivä tuo eteen, mitä aineita sattuu saamaan, pari päivää hienoo ja sit taas syvä masennus ja huono olo. SItä rataa kestää varmaan teidän tai sun tapauksessa enää pari vuotta kunnes on täysin loppuunpalanu.
Mut positiiviset vaihtoehdot ON olemassa, ne on tarjolla.
Toi otsikko kertoo kaiken.Mun pää on yhtä suurta kysymysmerkkiä tällä hetkellä.Kun se mies nyt näyttäis naamansa täällä et vois puhua.Se mikä täs tilantees syö mua eniten on se et lähetään yön hämäris ja ollaan kateis pvä,kax,kolme...Ei vastata puhelimeen,ilmoteta duuniin.Tää epätietosuus on v:mäisintä.Nyt täs ei kai auta muuta kuin olla vahva ja antaa vaihtoehdot hoitoon tai ulkoruokintaan.
Aivan ihana tyyppi silloin kun on mut sit taas tosi p***a silloin kun alkaa vääntää.Silloin ei kunnioteta mitään eikä ketään.Ei perheen jäsenten tunteita.Tosin nyt tietää miltä omista läheisistä on tuntunu kolme/neljä vuotta sitten ei oo voinu kun kattoo kun olen ollu ihan romuna.Lasten hyvin voinnista puhumattakaan.Tää kyseinen henkilö ei siis ole lasteni isä vaan lapset on jo aikanaan kattonu sitä elämää ihan tarpeeksi.
Itse en ole nyt retkahtanut kertaakaan.Vähän reilu vuosi sitten oli yx retkahdus(subu).Oli silloin onni onnettomuudes et tuli ve´dettyä liikaa ja 2 pvää yrjösin ja kärsin armottomasta pääkivusta.Ei ole sen jälkeen tullu himoja todellakaan.Sit kun vielä on tuoreessa muistissa kolmen vuoden takaset reflat ni ei kiitos se elämä ennen sitä hoitoa.
Täytyy nyt kattella mihin ratkasuun täs päätyy jos/kun se sieltä kotiutuu.Jotain täs on nyt kuitenkin tehtävä.
Rakkauttakin tässä suhteessa on mutta mutta tämä epäluotettavuus on tosi iso miinus.
Kai oot kyselly näiltäki saiteilta tai kattonu näiltä jotain osotteita, puhelinnumeroja tai jotain muuta tietoo?
www.hppry.org
www.a-klinikka.fi
www.paihdelinkki.fi
vaan ei nyt pysty ajattelee pelkällä järjellä,tunteet kun on myös mukana.
Olen itse käyny koko ajan avohoidos a-klinikalla tai ensin olin kurvin asiakkaana.Tällä viikol viimex kävin heti ma purkamas siellä sydäntäni ja huomen on aika onnex omalle terapeutille.
Päässä velloo kaikki maailman mahdollisuudet.kaikista helpointa olis sanoa et takas ei o tulemista ennenkun on ollu hoidos tai sit voi vetää itsensä taas ihan pohjalle ja startata sitä kautta,ehkä jossain vaihees sit tulis taas kaverille seinä vastaan kun olis tarpeex vetäny.Ja ehkä se olis järjellä ajateltuna oikein ratkasu ja ainoo mikä auttaa.Nyt jos se on saanu duunist kenkää ni sit täs ei o mitään ongelmaa silloin sitä ei sido enää mikään.
Olen silloin aikoinani kun itse käytin kamppaillu vastaavan asian kanssa.Lasten isä oli yx oikeen tosi hirvitys.Rakkaus siitä suhteesta oli kadonnut jo ajat sitten ainoo mikä meitä silloin sito oli vetäminen.Sit kun menin hoitoon ni vaihdoin lukot ja hain lähestymiskiellon se kun oli niin pirun väkivaltanen.Tässä suhtees ei taas ole sitä kamaa yhdistävänä tekijänä silti tää on niin pirun vaikee päätös.Tuntuu et pää hajoo kun ei tiedä mihin suuntaan pitäs päätös tehdä.Jos se duuni nyt on tosiaan menny ni ei ongelmaa.Silloin se ei pilaa kun oman elämänsä tai sit ryhdistäytyy menemäl hoitoon.Nyt alan jo toistaa itteäni,mut kiva kun joku jaksaa vastailla ni pystyy itekin purkaa kirjottamal tätä fiilistä.
Kävin vilkasee noi päihdelinkin sivut ja täytyy kirjotella sinnekin.Siellä tuntu olevan tähän asiaan vertaistuki palstoja.Kun tää päänsärky nyt hellittäis.Olen istunu tän pirun koneen ääres lähipvävinä niin paljon et on lanttu kipeenä.
Nyt tiedän et duunist on saanu mies kenkää.Eli soittelin tänään lastensuojeluun ja pyytelin sitoomuksen lukkojen vaihtoon.Nyt on herrasta itsestään kiinni mitä haluaa jatkaa samaan malliin vai mennä hoitoon.Ei sido enää ainakaan se et menettäis työt jos pitkäl sairiksel.Nyt ei tarvi mun enää miettiä mikä on kaikkien kannalta parasta.
Tsemppiä vaan, ehkä nyt lähtee positiivinen kehityssuuntaus rulaamaan. Aina kannattaa yrittää ja uskoa itseensä, ja parempaan. Ja sekin on tosiaan hieno juttu et oot ollu suurinpiirtein 3 vuotta käyttämättä, se on HIENO juttu.
Mitä ite oon kattonu, ni Päihdelinkissä on paljon vertaistukikeskustelua aika paljon samassa tilanteessa olevilla, varmaan sielläkin monelta voi saada hyviä vinkkejä, mikäli et oo siellä käyny aiemmin.
Se siis vihdoin tuli,itku nimittäin.Sitä tulikin yli kolmen vuoden edestä.Varmaan tulee tänään vielä lisääkin.Itkin noin tunnin ihan putkeen,tuntui ettei ne kyyneleet lopu ikinä.Nyt lapset systerillä yökylässä ja tänään ryvetään itse säälissä niin et tuntuu.
Huomenna sitten uudet tuulet puhaltamaan.Täytyy laitella lasten kanssa joulua valmiix,valot,tontut,leipoa jotain jouluista jne.Täytyy vaan yrittää käynnistää joulu fiilistä jotenkin.Sitä kun ei tässä kaiken huolen keskellä ole hirveest ollu.
Kun sais vaan nyt jonku yhteyden siihen mieheen ni tietäis mihin suuntaan lähen omaa elämääni rakentaa.Loppuis tää epätietosuus.Sais jonku lopullisen päätöksen tälle tilanteelle.
Mistä sä aina onnistuit 7 vuoden ajan hankkimaan pollea, eiks se oo hiton kallista, mite sitä jakso aina jatkuvasti hankkia? Saitko joltakulta vai ostitko aina isomman erän jostain? Ei tajuu.