Kun matkani oli jatkunut tietyn verran,
pysähdyimme mäntyisän metsän polunvarrella
sillä näimme ja haistoimme savun.
Oli myöhäinen ilta,
minulle,
kuljimme savua kohden jalkaisin
ja kuljimme ensin harhaan
sillä savu kierti kuin lohikäärmeen
polton jälki ikuisuuden jälkeen.
Ensin näin koreita asuja
ja kallioiden seinillä oli esitteitä
kai joistain kiertävistä sirkustaiteilijoista,
ja silmänkääntötemppuilijoista.
Päädyin yksin,
vain minä,
omana itsenäni
mustalaismuijan mahonkisen pöydän ääreen.
Hän tarinoi minulle
laulaen
ja rytmillisesti lausuen,
yhden kerran kyyneleet silmissä,
elämästä, kuolemasta ja niiden raskaasta taakasta.
Mustalaismuija hymyili,
ja nauroi
ja hänen äänensä kannon tumma voima
oli yhtäläinen tuulen kanssa kilpaa vyöryävän villihevoslauman kanssa.
Hän katsoi kasvojani,
minua,
ensin suoraan ja jälkeen kristallipallostaan,
hän kertoi minulle kuinka vanha taivas on,
ja taivas saa minut ajattelemaan sinua
rakas-mies.
Mustalaismuijan veri oli vahvaa,
sakeampaa kuin minkään voiman alku,
ja minä mietin mihin oma elämäni virta,
tai miksi se on vuotanut minusta ulos.
Pidin mustalaismuijasta
ja muistin jotain oman sukuni historiasta,
siitä kun sakeista sakein
ja mustista mustin
veri kulkee suonissa,
ja rakas-mies,
vaikka sen laimentaisi äärettömästi,
se laittaa kantajansa kulkemaan
ja minä,
rakas-mies,
kuljen edelleen.
pysähdyimme mäntyisän metsän polunvarrella
sillä näimme ja haistoimme savun.
Oli myöhäinen ilta,
minulle,
kuljimme savua kohden jalkaisin
ja kuljimme ensin harhaan
sillä savu kierti kuin lohikäärmeen
polton jälki ikuisuuden jälkeen.
Ensin näin koreita asuja
ja kallioiden seinillä oli esitteitä
kai joistain kiertävistä sirkustaiteilijoista,
ja silmänkääntötemppuilijoista.
Päädyin yksin,
vain minä,
omana itsenäni
mustalaismuijan mahonkisen pöydän ääreen.
Hän tarinoi minulle
laulaen
ja rytmillisesti lausuen,
yhden kerran kyyneleet silmissä,
elämästä, kuolemasta ja niiden raskaasta taakasta.
Mustalaismuija hymyili,
ja nauroi
ja hänen äänensä kannon tumma voima
oli yhtäläinen tuulen kanssa kilpaa vyöryävän villihevoslauman kanssa.
Hän katsoi kasvojani,
minua,
ensin suoraan ja jälkeen kristallipallostaan,
hän kertoi minulle kuinka vanha taivas on,
ja taivas saa minut ajattelemaan sinua
rakas-mies.
Mustalaismuijan veri oli vahvaa,
sakeampaa kuin minkään voiman alku,
ja minä mietin mihin oma elämäni virta,
tai miksi se on vuotanut minusta ulos.
Pidin mustalaismuijasta
ja muistin jotain oman sukuni historiasta,
siitä kun sakeista sakein
ja mustista mustin
veri kulkee suonissa,
ja rakas-mies,
vaikka sen laimentaisi äärettömästi,
se laittaa kantajansa kulkemaan
ja minä,
rakas-mies,
kuljen edelleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.