Nytkin nökötän yksin mökissäni, sillä en kehdannutkaan yksin lähteä seinäruusua leikkimään edes juhannuksena. Mitä kauemmin yksin on elänyt, sitä enemmän jää sosiaalinen elämäkin taka-alalle. En olisi uskonut, että elämä meneekin tuollaiseen suuntaan.
Ikävä iloisia aikoja
2vuottasittenonnellinen
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin se jää. Lopulta ei enää edes yritä lähteä mihinkään menoihin mukaan.
Yksin kotona kattelee leffoja ja käsittelee tätäkin vain yhtenä viikonloppuna...
Ei niin, kun ei jaksa enää tälläytyäkään hienoksi.. ja viikonpäivilläkään ei ole merkitystä. Mä olen huomannut, että sellainen energisyys häviää ja vaivihkaa vaan tyytyy tylsään osaansa, vaikka se olotila ärsyttääkin.
sinulla on sentään oma mökki! Moni on asunnoton, arvaa miten he viettävät juhannusta?
Juhannuksena varmaan taivaan alla? Mökkini olen ihan itse maksanut pienestä palkastani, kun en ole juonut rahojani kurkusta alas tai tuhlannut niitä turhuuksiin. Mielestäni jonkun asian omistaminen ole tässä nyt keskeinen juttu vaan yksinäisyyden tunne.