Olenko outo?

Kun en kaipaa uusia ihmisiä elämääni.
Omistan tiiviin ja pienen, mutta sitäkin rakkaamman ystäväpiirin ja olen läheinen perheeni kanssa.
Työskentelen sosiaalialalla, joten ihmisten kanssa olen siis päivittäin tekemisissä. Työkavereitakin iso liuta, mutta ketään heistä en sen paremmin tunne. Enkä koe tarvetta tunteakaan, työ on työtä.
Monet ovat ihmetelleet sitä, kun kieltäydyn lähtemästä mukaan esim. työpaikan porukan kans johonkin juhlimaan tms. tai jos ilmoitan että en kaipaa uusia ihmisiä elämääni.
Toki ihmisille juttelen ja en ole mitenkään töykeä, en vain halua sen enempää heitä elämääni. Työkavereiden kanssa juttu luistaa mutta kun työvuoro on ohitse niin asiat jäävät työpaikalle, ei niitä lähdetä jatkamaan yhteiselle kotimatkalle tai illanviettoon.
Olen tyytyväinen, saan ja annan rakkautta enkä koe tarvitsevani elämääni mitään sen kummempaa.
Ennen en pahemmin kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta nyt kun siitä on tullut huomautuksia ja jopa ilkeilyäkin, niin on pistänyt miettimään että onko minunlaisiani muita vai olenko jotenkin sosiaalisesti outo?
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Et todellakaan ole outo! Ole onnellinen kun elämäsi on kunnossa. Ilkeilijät jätä omaan arvoonsa. Ei sinun tarvitse tanssia muiden pillin mukaan. Ihmisillä on taipumus huomautella jos joku toimii kaavasta poikkeavasti. Älä välitä heistä!

Äänestä

Kiitos kannustavasta kommentistasi Kassuliini! :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Onnenlapsonen- kirjoitti:

Kun en kaipaa uusia ihmisiä elämääni.
Omistan tiiviin ja pienen, mutta sitäkin rakkaamman ystäväpiirin ja olen läheinen perheeni kanssa.
Työskentelen sosiaalialalla, joten ihmisten kanssa olen siis päivittäin tekemisissä. Työkavereitakin iso liuta, mutta ketään heistä en sen paremmin tunne. Enkä koe tarvetta tunteakaan, työ on työtä.
Monet ovat ihmetelleet sitä, kun kieltäydyn lähtemästä mukaan esim. työpaikan porukan kans johonkin juhlimaan tms. tai jos ilmoitan että en kaipaa uusia ihmisiä elämääni.
Toki ihmisille juttelen ja en ole mitenkään töykeä, en vain halua sen enempää heitä elämääni. Työkavereiden kanssa juttu luistaa mutta kun työvuoro on ohitse niin asiat jäävät työpaikalle, ei niitä lähdetä jatkamaan yhteiselle kotimatkalle tai illanviettoon.
Olen tyytyväinen, saan ja annan rakkautta enkä koe tarvitsevani elämääni mitään sen kummempaa.
Ennen en pahemmin kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta nyt kun siitä on tullut huomautuksia ja jopa ilkeilyäkin, niin on pistänyt miettimään että onko minunlaisiani muita vai olenko jotenkin sosiaalisesti outo?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu