Aloitan lukion s2015

...

Ystävyydet syntyvät lukiossa samalla tavalla kuin muuallakin, itsestään. Ystävyyttä ei voi pakottaa.

Paras tapa saada ystäviä on itse ryhtyä ystäväksi. Ole toiselle sellainen ystävä, jollaisen toivoisit itsellesi ystäväksi.

Lukion ekoina kuukausina kannattaa mennä juttelemaan uusille tyypeille ihan rohkeesti. Sitten joulun jälkeen kaikilla on melkeen jo omat porukat. Kannattaa mennä uusien ihmisten viereen istumaan tunneilla ja puhua kurssista, aineesta ym. Kannattaisi puhua niitä näitä joka tunti mutta ei koko aikaa.

Itse menin lukioon 100km päähän kotoa. En tuntenut sieltä yhtään ketään. Ensimmäisenä päivänä oli eka "ryhmäjako", eli sai tietää mihin ryhmään kuului. Kyseessä oli pienen paikkakunnan lukio, jossa melkein kaikki tunsivat toisensa jo valmiiksi. Oli pieni paniikki, koska olen kanssa hyvin ujo ihminen :D Odottelin siinä kun siirryttiin ro-luokkaan, että kaikki muut olivat jo menneet ja menin itse viimeisenä. Paikkoja taisi olla tasan 3kpl jäljellä, 2 vierekkäin tyhjää ja yksi paikka vieraan ihmisen vieressä. Keräsin itseni kasaan, ja reippaasti kysyin saisinko istua tähän, kun en tunne täältä ketään enkä yksin haluaisi istua. Ja pieni hymy naamalle :D

Safkiksella en vieläkään tuntenut ketään, en edes muistanut pojan nimeä, jonka vieressä olin istunut viimeiset 2 tuntia.. No, siinä sitten taas vähän katselin ympärilleni, että mihinkäs pöytään sitä mahtuisi. Taas reipas asenne ja suoraan kysymään sopiiko teidän seuraan istua. Kerroin siinä taas, että ketään täältä en tunne ja en yksin haluaisi istua. Siinä sitten juteltiin niitä näitä, mm. lukiosta yleisesti ja olivat myös kauhean kiinnostuneita, minkälaista on asua pääkaupunkiseudulla :D Ensimmäiset pari päivää meni samalla tavalla, tietenkin yritin "änkeä" samojen ihmisten seuraan joiden kanssa olin jo jutellut.

Eli tiivistettynä: mene rohkeasti juttelemaan uusille ihmisille. Eivät he pure :) Ole mahdollisimman rento ja ystävällinen. Noilla kahdella pääsee jo todella pitkälle! Ja siellä on muuten varmasti muitakin, jotka ei tunne sieltä ketään, et siis ole yksin :)

Mielestäni kyllä jokainen löytää ystäviä, jos uskaltaa avata suunsa :) ylisosiaalinen ei tarvitse olla, mutta hyvin oppii tutustumaan muihin kursseilla ja välkillä! Meillä ainakin ykkösvuoden alussa jokasella kurssilla opettajat yritti saada meitä tutustumaan toisiimme. Kursseillakin helposti tutustuu, sillä voi mennä istumaan uusien ihmisten joukkoon ja välillä rupatella.

Eli oman kokemuksien pohjalta ystäviä tulet saamaan, jos olet avoin uusille ihmisille (eli ujous ei haittaa)! Ystävystyminen tapahtuu aika yllättäen, esim. itselläni ei oo oikeastaan muistikuvaa, miten meidän ystäväporukka kasaantui. Se vaan tapahtui ja nyt vietämme paljon aikaa toistemme kanssa! :)

Riippuu varmaan lukiosta, mutta meillä ainakaan ei ollut mitään luokkia, eli joka kurssilla eri ihmiset. Moni näytti saavan kavereita, mutta meitä yksin jääneitäkin on muutama. Olin siis tosiaan koko 4 vuotta yksin, vaikka esim. ryhmä- ja paritöissä en koskaan jäänyt vierestä katsomaan. Ja käsittääkseni ihmiset tykkäsivät tehdä töitä kanssani. Siinä vaan on se, että kun kurssi loppuu niin ei välttämäti tule samojen ihmisten kanssa oltua tekemisissä - ellei sitten mene rohkeasti välkillä / ruokailussa jatkamaan juttua, mitä en itse tehnyt koska ihmisillä yleensä oli muita kavereita.

En halua pelotella, mutta ei kannata tuudittautua siihen että "kyllä niitä kavereita tulee". Ei välttämäti tule. Ja se syö hieman motivaatiota kaikesta olla yksin kaikki ne vuodet. Penkkarit ja muut jätin väliin, koska miksipä sinne yksin menisi.

Eli kannattaa ja melkeinpä pitää olla itse aktiivinen. Lukio on kiva paikka, mutta se olisi ollut huomattavasti kivempi kavereiden kanssa.

Minulla ongelmana on se, että kaikki kaverini ovat ammattikoulussa ja minä lukiossa. Eli asia on se, että en halua enempää uusia kavereita. Sekään ei ole hyvä, että tulee liian paljon kavereita.

Kavereita saa melko helposti varsinkin jos menee isoon lukioon, jossa kaikki eivät todellakaan tunne toisiansa ja useilla on sama tilanne.
Oon lukiossa saanu parhaita kavereita joita mulla on ikinä ollu.
Tutustuin yhteen poikaan heti ekana päivänä just sillee et kysyin saanko istuu sen viereen ja alettii juttelemaan siinä ja kävi ilmi et seki pelaa futista ja on mahoton futisfani niinku mäki.
Istuttii lounaallaki yhessä ja se esitteli mut sen kaverille joka oli kans tosi kiva.
Saat kavereita vaikka ootki ujo( niinku mäki oon) jos vaan keräät rohkeutes ja meet juttelemaan.
Totta on että meilläki kun kurssi loppuu nii seuraavalla on uudet ihmiset mut jos sul on pari frendii nii voit olla niitten kanssa välkil yms ja keskittyy tunneil opiskeluu. Tai sitte voit mennä tunnilla taas uuden ihmisen kanssa juttelee ja siitä saattaa tulla sun tosi hyvä ystävä.
Loppujen lopuks se ei oo niin vaikeeta vaikka se saattaa tuntuu ylitsepääsemättömältä esteeltä se puhuminen.
Sori pitkäst viestistä
T: lukion 2 menevä tyttö

Meidän lukiossa melkein kaikki ovat omissa porukoissaan jo nyt, koska suurin osa on samalta yläasteelta. Kaikki oppivat eri tavalla. Joku oppii parhaiten yksin ja joku kaverin kanssa. Itse lukiossa istun yleensä yksin, koska silloin minulla on paras keskittymiskyky. Joku haluaa lukiossa kavereita ja joku ei. Lukiossa tärkeintä on opiskeleminen, se miten opinnoissaan pärjää näyttää tulevaisuuden. Lukiossa tuntiaktiivisuus ei enää tuo plussaa, niikuin yläasteella. Virheitä tekstissä on paljon ja vääriä sanavalintoja, mutta kirjoitan tätä huonoimpaan aikaan viikosta: lauantai klo 4:45 aamulla. Olkaa ihmisiksi ja ymmärtäkää se, jos joku haluaa opiskella yksin. Vapaa-aikana voi kavereita tavata.

Kysy iteltäs pystytkö tekemään kavereita jotkut niitä tekee ja minä kuulun niihin jotka ei pysty millään muodostamaan kaverisuhteita