Rakas-mies,
avattuani silmät tänään
huomasin ajajani tuoneen minut kotiin,
vaikka suunnitelman mukaan minun pitikin
olla vielä kerran jossain muualla.
Tunnen toisaalta helpotusta,
matkanteon loppumisesta,
mutta
joudun sijoittamaan loput varani enkä tiedä
kuinka käy
enkä välitäkään.
Kotini on minulle tuntematon
eikä sellainen kuin kuvittelin
sillä tämä on hämäräaluetta
jossa vain iltahämärässä ja yössä
voi nähdä häivähdyksiä heistä.
Minulle naurettiin,
rakas-mies,
kuten niin monelle naiselle
minua ennen.
Rakas-mies,
he eivät kuitenkaan tiedä menneisyydestäni,
jolloin nummien verikoiratkin söivät käsistäni
ja hengen vieneet terät oli aseteltu koristeeksi,
silloin kun katsoin tappajaa,
silmä silmästä
silmään.
He eivät tiedä, että olen tottunut kulkemaan pimeässä
ja heidän naurunsa on minulle yhtä
kuin narrien tuoma kuninkaiden hoveissa,
sovittua,
massan virtaa.
Rakas-mies,
olen harkinnut jo pitkään
kirjoituksieni sulkemista matka-arkkuun
sillä onhan se tyhjä.
Sekä rakas-mies,
sinulle on sattunut jotain
tai ei,
en tiedä johtuuko se tästä paikasta
jossa olen,
ja johon mieleni sopii
paremmin kuin narrien naurattamat luulevatkaan.
Rakas-mies,
en kuitenkaan tunne sinua enää
vierelläni
enkä tunne tarvettasi sanoilleni enää.
Rakas-mies,
kun seuraavan kerran kohtaamme
se on kohtalon sanelemaa
eikä kenenkään sopimaa
tai rakas-mies,
olet unohtanut minut
ja olen jälleen yksin
eikä millään mitä tulevaisuudessa kirjoittaisin
ole mitään merkitystä,
rakas-mies,
tämä on viimeinen kirjeeni sinulle.
avattuani silmät tänään
huomasin ajajani tuoneen minut kotiin,
vaikka suunnitelman mukaan minun pitikin
olla vielä kerran jossain muualla.
Tunnen toisaalta helpotusta,
matkanteon loppumisesta,
mutta
joudun sijoittamaan loput varani enkä tiedä
kuinka käy
enkä välitäkään.
Kotini on minulle tuntematon
eikä sellainen kuin kuvittelin
sillä tämä on hämäräaluetta
jossa vain iltahämärässä ja yössä
voi nähdä häivähdyksiä heistä.
Minulle naurettiin,
rakas-mies,
kuten niin monelle naiselle
minua ennen.
Rakas-mies,
he eivät kuitenkaan tiedä menneisyydestäni,
jolloin nummien verikoiratkin söivät käsistäni
ja hengen vieneet terät oli aseteltu koristeeksi,
silloin kun katsoin tappajaa,
silmä silmästä
silmään.
He eivät tiedä, että olen tottunut kulkemaan pimeässä
ja heidän naurunsa on minulle yhtä
kuin narrien tuoma kuninkaiden hoveissa,
sovittua,
massan virtaa.
Rakas-mies,
olen harkinnut jo pitkään
kirjoituksieni sulkemista matka-arkkuun
sillä onhan se tyhjä.
Sekä rakas-mies,
sinulle on sattunut jotain
tai ei,
en tiedä johtuuko se tästä paikasta
jossa olen,
ja johon mieleni sopii
paremmin kuin narrien naurattamat luulevatkaan.
Rakas-mies,
en kuitenkaan tunne sinua enää
vierelläni
enkä tunne tarvettasi sanoilleni enää.
Rakas-mies,
kun seuraavan kerran kohtaamme
se on kohtalon sanelemaa
eikä kenenkään sopimaa
tai rakas-mies,
olet unohtanut minut
ja olen jälleen yksin
eikä millään mitä tulevaisuudessa kirjoittaisin
ole mitään merkitystä,
rakas-mies,
tämä on viimeinen kirjeeni sinulle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
juttujasi pitkään. Mutta en ole koskaan oikein hiffannut että kenelle niitä kirjoitat? Hienoja tosin ovat kirjoituksesi.
Onhan ne osoitettu rakkaalle miehelle, joten kirjoitan siis rakkaalle miehelle :)
mutta miten hän voi tunnistaa itsensä, vai onko hänen edes tarkoitus tunnistaa itseään?
Nämä kirjeet ovat olleet vain ajatuksiani omasta elämästä omituisella taiteellisella tavalla. Tarkoitus on keskustella, ainakin monologisesti. En välitä tunnistaako mies itseään vai ei. Missäänhän ei ole tunnisteita tai yhteisiä hetkiä. Mut tunnistaa kyllä jostain muusta aika helposti mutten välitä.
Aivan mahtavaa luettavaa, jatka samaan malliin. Hyvät jatkot sulle tuntematon.
luettavaa...
Alkaa ottaa hermoo tää palstakykkiminen :)
Älä vielä lannistu. Anna meidän tykkääjien ;) nauttia sun kirjoituksista vielä hetken.
https://www.youtube.com/watch?v=sEfSamRnA-c
Rakas nainen, en tiedä miksi, mutta meidän pitää olla erillään jonkin aikaa ja kasvaa vahvemmiksi, jotta kykenemme toimimaan yhdessä riittävän vahvoiva ja toisiamme tukevina. Sitä ennen, meidän täytyy seisoa tukevasti omilla jaloillamme ja osata luopua ja ymmärtää, että lähimmäistään ei voi omistaa.
Sanot siis, emme näe.
Eräänä kauniina aamuna, metsä kyllä vastaa.
Kuuntelee ja Ymmärtää
Koskettaa ja Syleilee
Kiittää ja Kunnioittaa
God speed my dear friend
Metsä hiljaa,
synkeä,
mikä laulu siellä on
se laulu laulajan vapaata tahtoa on.
Ei metsä vastaa
vaan kätkee
piilottaa.