Olen nyt tehnyt kuukauden verran uusia hommia työpaikallani. Sain siirron sillä kone korvaa nykyään entisen työni. Tämä uusi homma ahdistaa koko ajan enkä saa mielen rauhaa.
Ahdistaa joka aamu ihan vietävästi. Ihankuin olisi moraalinen rapula. Oksettaa ja vatsa on ihan sekaisin. Saatan kakoa ja oksentaa vessassa 15 minuuttia ennen töihin lähtöä. Nyt ole alkanut laittamaan opamox 15mg yöpöydälle valmiiksi jonka sitten syön heti herätessä. Näin saatan välttyä tuolta oksentelulta. Otan yleensä töissä vielä puolenpäivän aikoihin puolikkaan opamoxin lisää. Kotiin päästyä olen aivan loppu. Onnekseni minulla ei ole lapsia tai mitään muitakaan velvotteita enää kotona. Kotona en enää opareita tarvitse mutta illalla juon n.3-5 olutta rentoutukseen ja sitten nukkumaan mennessä ketipinoria että saan nukuttua eikä työ täten valvota.
Mulla oli aikoinaan kun työn tuossa firmassa aloitin vähän sama homma mutta ei näin pahana. 3-4 kuukauden jälkeen alkoi helpottaa eikä työ enää ahdistanut samalla tavalla kuin ensimmäisen kahtena kuukautena. Tuolloin otin rauhoittavia vain muutamana aamuna viikossa.
Nyt kuitenkin tämä älytön ahdistus joka on pahimmillaan aamulla heti herätessä. Uusi työni on luonteeltaan erilaista kuin edellinen ja vastuullisempaa. Osaan kuitenkin työni vaikka näin uutena niitä mokiakin välillä tulee. Mutta juuri tuo vastuu pelottaa. Ahdistaa ajatus että ne asiat on mun vastuulla ja jos jotain tapahtuu mua tullaan syyttämään. Teen jotain että firma saa ison laskun. Ajatukset pyörivät kehää ja tekevät oksettavan olon. Muuten ahdistusta siedän mutta en tätä moraalisen rapulan tunnetta joka saa vatsan ylösalaisin. Pelkään että oon noihin opareihinkin ihan juuri koukussa ja annosta pitää nostaa. Olen myös joutunut syömään ihan liikaa ripulilääkkeitä joten suolen tasapainokin alkaa varmaan kohta heittämään häränpyllyä.
Mitä hittoa mä teen ?? Mulla on masennuslääkitys ollut vuosia ja nyt on nuo oparit tähän ahdistukseen. Psykiatrilta ne olen saanut joten mielenterveyspalvelujen käyttäjä olen jo. Olen myös käynyt terapiassa jossa opin erilaisia mindfullnes harjoituksia yms. Nuo rentoutusharjoitukset tällä hetkellä aivan yhtätyhjän kanssa. Pystyn ehkä keskittymään minuutiksi ja jos saan ajatuksen voimalla itseni rauhoittumaan, on se ahdistava ajatus muutaman minuutin päästä taas mielessä ja tekee olon kurjaksi.
En haluaisi sairaslomallekkaan sillä tiedän että mietin myös lomalla kaikkea ja töihin paluu sen jälkeen entistä vaikeampaa. Miten hitto pääsen tästä yli, en varmaan mitenkään. Tuo lääkkeiden syöntikin vain tuhoaa mua, mutta en pärjää ilmankaan. Kai mä odotan että napsahtaa ja sekoan tähän oloon lopullisesti.
Ahdistaa joka aamu ihan vietävästi. Ihankuin olisi moraalinen rapula. Oksettaa ja vatsa on ihan sekaisin. Saatan kakoa ja oksentaa vessassa 15 minuuttia ennen töihin lähtöä. Nyt ole alkanut laittamaan opamox 15mg yöpöydälle valmiiksi jonka sitten syön heti herätessä. Näin saatan välttyä tuolta oksentelulta. Otan yleensä töissä vielä puolenpäivän aikoihin puolikkaan opamoxin lisää. Kotiin päästyä olen aivan loppu. Onnekseni minulla ei ole lapsia tai mitään muitakaan velvotteita enää kotona. Kotona en enää opareita tarvitse mutta illalla juon n.3-5 olutta rentoutukseen ja sitten nukkumaan mennessä ketipinoria että saan nukuttua eikä työ täten valvota.
Mulla oli aikoinaan kun työn tuossa firmassa aloitin vähän sama homma mutta ei näin pahana. 3-4 kuukauden jälkeen alkoi helpottaa eikä työ enää ahdistanut samalla tavalla kuin ensimmäisen kahtena kuukautena. Tuolloin otin rauhoittavia vain muutamana aamuna viikossa.
Nyt kuitenkin tämä älytön ahdistus joka on pahimmillaan aamulla heti herätessä. Uusi työni on luonteeltaan erilaista kuin edellinen ja vastuullisempaa. Osaan kuitenkin työni vaikka näin uutena niitä mokiakin välillä tulee. Mutta juuri tuo vastuu pelottaa. Ahdistaa ajatus että ne asiat on mun vastuulla ja jos jotain tapahtuu mua tullaan syyttämään. Teen jotain että firma saa ison laskun. Ajatukset pyörivät kehää ja tekevät oksettavan olon. Muuten ahdistusta siedän mutta en tätä moraalisen rapulan tunnetta joka saa vatsan ylösalaisin. Pelkään että oon noihin opareihinkin ihan juuri koukussa ja annosta pitää nostaa. Olen myös joutunut syömään ihan liikaa ripulilääkkeitä joten suolen tasapainokin alkaa varmaan kohta heittämään häränpyllyä.
Mitä hittoa mä teen ?? Mulla on masennuslääkitys ollut vuosia ja nyt on nuo oparit tähän ahdistukseen. Psykiatrilta ne olen saanut joten mielenterveyspalvelujen käyttäjä olen jo. Olen myös käynyt terapiassa jossa opin erilaisia mindfullnes harjoituksia yms. Nuo rentoutusharjoitukset tällä hetkellä aivan yhtätyhjän kanssa. Pystyn ehkä keskittymään minuutiksi ja jos saan ajatuksen voimalla itseni rauhoittumaan, on se ahdistava ajatus muutaman minuutin päästä taas mielessä ja tekee olon kurjaksi.
En haluaisi sairaslomallekkaan sillä tiedän että mietin myös lomalla kaikkea ja töihin paluu sen jälkeen entistä vaikeampaa. Miten hitto pääsen tästä yli, en varmaan mitenkään. Tuo lääkkeiden syöntikin vain tuhoaa mua, mutta en pärjää ilmankaan. Kai mä odotan että napsahtaa ja sekoan tähän oloon lopullisesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisiko kukaan sattumalta menossa esim. kesälomareissulle Ruotsin Uumajan suuntaan? Saisi mielellään käydä nykäisemässä töpselit ulos tietokoneista erään hakkerin asunnosta. Mahdollisesti sama molopää hakkeroi seuraavaksi juuri sinun tietokoneesi, matkapuhelimen, television tai vaikka auton tällä saatanan nykypäivän tekniikalla.
Seuraavksi tulee lähiaikoina vielä muutamien toisten ilkivaltaa harrastavien hakkereiden nimet ja osoitteet tälle foorumille kuvien kera, ja ne ovat ihan kotimaassa joten saattaa reissut osua paremmin kohdalleen näille. Hyvää kesää!
Andreas Frost
1969-08-13-XXXX
TELEFONNUMMER
090-13 82 72
ADRESS
Mariehemsvägen 39 E
906 52 Umeå
http://i.imgur.com/OnOs1xD.jpg
https://se.linkedin.com/pub/andreas-frost/30/a35/250
Olet tehnyt tuota uudenlaista työtä vasta vähän aikaa. Se stressaa aina ja vastuu painaa. Koeta nyt kestää ja kun aikaa kuluu, näet että selviydyt työstä ihan hienosti! Se nostaa itsetuntoa mahtavasti ja siihen loppuu oksentelu.
Muista että sinulla on selkeä syy tuohon ahdistukseen. Uusi työnkuva. Joten se korjautuu ajan myötä.
Koeta pitää opamoxin käytön mahdollisimman vähäisenä. Toki sen käyttö on hyvä juuri tällaiseen ohimenevään asiaan - ei ahdistusta tarvitse kestää
kun siihen on apua tarjolla.
Voimia!
Jätä nuo iltaoluet ensiavuksi, ja mahd. pyydä vahvempaa lääkitystä. Masislääkkeet ei varmaan toimi, jos niitä käytät.
mitä lääkkeitä voisin kysellä? tai mitkä ois sellaisia jotka tois suurinpiirtein saman vaikutuksen kun opamox ja säilyis koko päivän, siis se vaikutus? cibralexia syön tällä hetkellä ja syönyt vuosia. Vuosia sitten auttoi sen hetkiseen tilanteeseen. Kun on ollut pahempi vaihe millimääriä on nostettu mutta ei se auta tähän ahdistuneisuuteen lainkaa. Iltaoluetkin jää kyllä jos olo on parempi. Niitä olen ihan senkin takia ottanut ettei opamoxia tarvitse iltasellakin ottaa. Tiedän erään joka vetää kyseistä lääkettä n. 150mg päivä ja ei oo kovin kivaa kateltavaa.
Itse olen käyttänyt ajoittain 0,5mg Rivatrilia, aamulla kun ottaa yhden ja jos tarvis niin puoliltapäivin toisen niin itselläni kyllä tuntuu yhdenkin tabletin vaikutus vielä illallakin, on pitkävaikutteinen. Myös 2mg Rivatrileita on.
Ihan luonnollista tuollainen on. Usko pois, että päivä päivältä tulet varmemmaksi työssäsi ja käy niin kuin sitä aloittaessasi: muutaman kuukauden päästä homma rullaa ja suorastaan nautit uudesta vaiheesta. Uskot, että osaat työn. Ei firma kaatuisi vaikka virhe tapahtuisi. Olet liian tunnollinen.
Olut jätä pois ja voit pikkuhiljaa vähentää lääkkeitäkin.
Juuri tällainen sanallinen purkaus ja ahdistuksesta avautuminen auttaa ja helpottaa. Älä kanna huolia ja paineita yksin. Kun tulet illalla kotiin, kiitä itseäsi ja sano, että "minä onnistuin, hienoa"!
Kun viikkoja kuluu, niin alat kokea että minä voitin ja kyllä tämä tästä sutjaantuu.
Työn iloa ja vapaalla rentoa menoa!
Joo, alkujännitystä uuden homman takia. Itsekin aina ihan paniikissa uusissa duuneissa. Helpottaa sitten jossain vaiheessa. Sinnittelet vaan siihen saakka!
Luettuani kertomustasi, olen sitä mieltä, että elimistösi/aivosi alkaa nyt vuosien lääkkeiden käytön seurauksena olla aika remppa. Kärsit lääkeiden haitoista, et masennuksesta ja ahdistuksesta.
Tuollaisen lääkemäärän syönnin seurauksena elimistö ei kykene normaaliin toimintaan. Se näkyy varsinkin kun pitää oppia jotain uutta, olet jo liian tokkura siihen.
Jos jaksat niin kauan, että uusi työ muuttuu rutiiniksi, silloin helpottaa jonkin verran, mutta lääkkeet kannnattaa lopettaa eikä turhaan kanna masentuneen identiteettiä hartioillaan.
Mikähän kumma sellainen masennus ja ahdistuneisuus on joka ei parane vaikka lääkkeitä popsii vuosikausia??? Ei sellaista olekaan, vaan lääkkeet pitävät noita oireita yllä.
Hei.
Luettuani viestisi mieleeni nousi muutama näkökulma.
1) Sinua ahdistaa työssäsi erityisesti virheet tai asioiden pieleen meno, vastuu. Olet luultavasti ihminen, joka haluaa kantaa vastuunsa ja suhtaudut työhösi velvollisuudentunteella ja korkealla moraalilla. Onko tämä jotenkin yleisemminkin elämäsi teema? Vaaditko itseltäsi kenties täydellisyyttä etkä hyväksy, että sinä inhimillisenä ihmisenä saatat mokata kuten kuka tahansa? Jos ajattelet pahinta mahdollista epäonnistumista, jota töissä voisi tapahtua, silti sen kanssa pitäisi voida elää. Ketä tahansa harmittaa ja masentaa jos asiat menee pieleen, mutta silti täytyy muistaa että ihminen on ihminen ja sellaista ihmistä ei olekaan, joka tekee kaiken aina sataprosenttisen oikein. Olisiko mahdollista opetella vaatimusten rinnalle myös armollisuutta ja lempeyttä itseäsi kohtaa: yritän parhaani, mutta jos jotain menee pieleen, sitten menee ja sitten selvitellään miten siitä pääsee eteenpäin?
2) Kerrot olleesi psykiatrilla ja mielenterveyspalveluissa. Onko sitä kautta mahdollista saada nytkin tähän uuden työn alkamisvaiheeseen ihan keskusteluapua esim työterveyspsykologilta tai terveyskeskuksen psyk.sairaanhoitajalta. Myös diakoniatyöntekijän kanssa voi varata keskusteluaikoja. Jospa toisen ihmisen kanssa puhuminen auttaisi sinua suhteellistamaan pelkäämiäsi asioita ja toisi sinulle lisää voimavaroja?
3) Jokailtainen alkoholin käyttö rentoutuakseen ei kuulosta terveelliseltä. Alkolin jatkuva käyttö ei rentouta, vaan lisää masennusta ja ahdistusta. Tästä enemmän mm
https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/tietoa-alkoholista/alkoholi-ja-terveys/alkoholin-haittavaikutukset/alkoholi-ja-mielenterveys#masennus
Kannattaa siis opetella toisenlaisia rentoutuskeinoja. Usein luova ilmaisu sekä luonnossa liikkuminen rentouttavat. Tykkäätkö maalata, laulaa, soittaa, tanssia? Jokaiselle löytyy jokin luovuuden muoto. Entä miten liikut luonnossa? Onko lähellä rantapolkua tai metsälenkkiä. Kokeile näitä esim viikon ajan alkoholin sijaan ja kirjaa mielialavihkoon miltä lenkkipolun jälkeen tuntui?
Hyvää kesää toivottaa Merja-diakoni
ap:ltä oli mielestäni tuo sanonta, että tuo lääkkeiden syöntikin vain tuhoaa minua, mutta ilmankaan en voi olla.
Ei kannata vähätella ja painaa villaisella tällaista tietoa itsestään, se voi ihan oikeasti pitää paikkansakin. Olen seuraillut vuosien varrella useita tuttujani ja tiedän siis jotain. Tuollainen määrä benzoja, ssri:tä ja alkoholia on tuhoa tuottava yhdistelmä. Niihin on ap jo syntynyt riippuvuus ja se tarkoittaa että haitat alkavat syödä jo normaalia elämisen toimintaa ja lamaanuttamaan.
Keskustelu on aina hyvä, suosittelen, mutta se ei poista lääkehaittojen tuomaa tuskaa ja ahdistusta, korkeintaan auttaa elämään niiden kanssa paremmin.
Aktiviteetin lisäämistä, liikettä, tapahtumia vain lisää. Se on sama kuin korkean kuumeen saanut käsketään juoksulenkille ja kun ei jaksa, syytetään että vaatii liikaa itseltään.
Me täällä keskustellaan emmekä tiedä onko ketjun aloittaja lainkaan tällaisessa tilanteessa. Tosin hän itse kokee että lääkkeet tuhoavat hänet mutta riippuvuuden tultua niitä ei voi lopettaa noin vain. On totta että lääkkeet saattavat tuoda suuren joukon uusia sairauden oireita, joita lääkäritkin sanovat virheellisesti sairauden pahenemiseksi vaikka niin ei ole.