Kaikki syyt, jotka estävät meitä

Tuo on totta! Nyt tuli todella hyvä olo! Tuon takia jaksan koko päivän : ) KIITOS!

Kävikö yhtään mielessä että sen miehen todellinen rakkaus kohdistuu siihen omaansa? Eipä tietenkään tuollaiselle daijulle mahdu Se päähän.

Voi sanoa, että et tunne todellista aitoa ja herkkää rakkautta. Rakkautesi on moraalitonta ja vastuutonta, itsekästä. Kertomallasi asenteella pilaa rakkauden. Oikea rakkaus on vastuunsa tuntevaa, puhdasta ja suloista. Kertomasi "rakkaus" ottaa itselle, ei anna toiselle. Rakkauden taustalla vaikuttaa voimana joko ylpeys ja omahyväisyys tai vaihtoehtoisesti toisen ihmisen huomioiminen. En ikinä ottaisi vastaan kertomaasi "rakkautta". Se on kovaa ja pirullista, keinoja kaihtamatonta.

Eiköhän sitä rohkeutta ole se, että jos on parisuhteessa ja rakastunut johonkuhun toiseen, niin osaa erota siitä nykyisestä eikä loukkaa nykyistään enää sen enempää. Ja rohkeutta on myös rakastuneelle kohdata itsensä, että osaa myöntää itselleen sen tosiasian, ettei varattu ole sinusta kiinnostunut, jos pysyy tiukasti kiinni nykyisessä suhteessaan eikä tee elettäkään suhdetta lopettaakseen.

ota sitten yhteyttä

Tuo on totta. Todellinen kahden aikuisen välinen rakkaus ei lupia kysele. Jos antaa tunteelleen vallan, on se kykenevä kaatamaan paksuimmatkin muurit ja esteet.

vastaan vanhoilla kliseillä. Kukaan ei voi tunteilleen mitään, mutta teoilleen voi. Rakkaus ei ole oman edun tavoittelua rakkauden varjolla vaan toisista huolehtimista ja toisen hyvinvoinnin vaalimista. Rakkaus ottaa huomioon jokaisen osapuolen, punnitsee vaihtoehtoja rakkaudella, ottaen huomioon jokaisen ihmisen tarpeet. Myös terve itsensä rakastaminen kuuluu tähän. Ja mitähän kaikkea vielä, mitä en edes ymmärrä..Siinäpä taas oppimista minulle ja meille..

Olen samaa mieltä, että ihmisen kuuluu erota huonosta suhteesta etenkin jos on voimakkaita tunteita jotakin toista kohtaan, samas mieltä olen pettämisestä. Ei suhde, jossa joku pettää tule kestämään, tutkimustenkin valossa hajoaa ennemmin tai myöhemmin. Mutta nämä asiatkin vaativat aikaa ja harkintaa. Jos sopuisasti toimitaan niin kivastihan kaikki menee kait niin kivasti kuin voi mennä. Mutta tietty jos kasvattaa kärsimystä niin helkkarinko väliä... Mutta tietty toisia otetaan huomioon tasapuolisuuden mielessä.

Ihme junnaamisen ja takertumisen vaatijia.. Rakkaus on juuri aloittajan kertoman kuuloista. Onko oikein myöskään tuhlata tuollaista rakkautta jonka maailma on meille antanut? Tuhlaaminen voi olla sitä ettei kuuntele sydäntään, jaa rakkautta (=anna!!) tunteensa kohteen kanssa vaan roikkuu rakkautta halveksuen ihmisen kanssa jota ei rakasta. Näissä vastauksissa aina ihmetyttää se että ettekö luota "jätetyn" kykyyn sopeutua, löytää elämäänsä uutta voimakasta rakkautta, muokkautua ihmisenä elämänsä varrella.. Onko ihminen mielestänne muuntautumiskyvytön meyallinpala jota muiden pitää "suojella" elämänmuutoksilta?? Täälläkin oletetaan että kerran solmittu on kahle ja ainoa tapa elää. Ei se ero toista tapa yleensäkään jos syy on hyvä. En haluaisi elää kenenkääm kanssa joka EI minua enää rakasta vaan haluaisin oppia hyväksymään, kasvaa ihmisenä ja löytää uuden erilaisen ihmisen itselleni!

Usea juttu tossa on totta munkin mielestä, esim. tulista, intohimosta jne., mutta silti
mun on noudatettava omia arvoja ja ne tulee aina mukaan mun elämään.
En halua mitään huonoa omaatuntoa soimaamaan taustalle. Siis molempien pitää
olla vapaita ja sillä siisti, sen jälkeen lets go..

Yks virhe sula: Rakkaus tuntee moraalin, joka on muuten henkilökohtainen jokaisella. EI ole yleismaailmallista "oikeaa" moraalikäsitystä. Rakkaus ei tunne sääntöjä joita muut keksivät ja sitten yritettävät perustella niitä itse määritellyllä "ainoalla oikealla" moraalilla. Miksi olisi moraalittomampaa rakastaa tilanteessa a kuin b...ihmistä a kuin b? Eikö ole moraalitonta valehdella että rakkaus kohdistuu a:han jos oikeasti rakastaa b:tä..?

Ei kyllä mun makuuni tuollainen kiimapohjainen pintarakkaus vailla järjen häivääkään. Että ei haittaa, vaikka joku olis varattukin, johon silmäs isket. Joku, jora et edes tunne. Pinta vain viehättää niin että pukille pitää päästä. Äärettömän kypsää, tai sit ei. Se viekonkun vuoden selvittää, onko joku rakastettava vaiko ei.

Hmm..Well.Ota riski ja pelaa korttiin viimeiseen kuten laulussa ränkytetää.Etkö voi olla ystävä hänelle jota rakastat ja siinä se.Rytinässä missä paljon tuhotaan menee monesti paljon muutakin päin helvettiä.Tiedätkö sinä varmasti että sivut yhteen tämän kaipaamasi varatun tai mikä lie onkaan kanssa?

profetaarine ennustus vai mistäs varmuus että hän & sinä rakastaisitte toisianne sen enempää ku nykynenkää

HEVONPASKAA.

Rakastuminen on tuota mitä kuvaat. Se on lähinnä himonsekaista hössötystä.

RAKASTAMINEN TUNTEE MORAALIN.
SE OSAA MYÖS LUOPUA.

"Rakkaus ON jumalallista, rajatonta. Ei pientä, hillittyä ja sievää. Vaan tulista, rajua ja tajunnan vievää. Taivaallista, universaalia, kokonaisvaltaista ei tunnetta vaan voimaa."

Tämä on sun omaa kuvitelmaa sun pienessä päässäsi alapään kutkutessa.

"
Mistä on rohkeat pojat tehty?

Mistä on rohkeat tytöt tehty?"

Ei ainakaan Varattujen nussimisesta.

Huorat eivät ole rohkeita. He ovat vain huoria.

Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista kukkasista inkivääristä kanelista;
Niistä on pienet tytöt tehty !

Mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista sammakoista koiranhännän tupsukoista
Niistä on pienet pojat tehty !

Aika vähän on avaaja elämästä, rakkaudesta ymmärtänyt.