Pitääkö sitä varatun ottaa ero ensin, jos on ihastunut toiseen? Entäs jos haluaa tutustua siihen ihastuksen kohteeseen? Onko se sinun mielestä moraalitonta tehdä näin? Siksikö tämä juttu ei edisty? Toisaalta jos olisin vapaa, en missään nimessä olisi ilmaissut mitään. Omassa tilanteessa ajattelin niin, että ehkäpä jonkun toisenkin elämäntilanne voi olla kuten omani. Elämäni on harmaita sävyjä. Sinä olet sateenkaareni.
No mitä mieltä olet
epämoraalinvartija
32<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
No ei tietenkään tarvitse, olet aivan oikeassa ja olen samaa mieltä! m->n.
Kyllähän sitä voi tutustua, mutta minusta pitäisi pelata avoimin kortein. Kertoa että olet varattu, mutta sinulla on tunteita häntä kohtaan ja haluat selvittää onko siinä jotain avainta suurempaan.
Ei tarvitse ottaa eroa ensin. Ihastuminenkin voi muuttua syvemmän tutustumisen myötä, joten hätäisen liikkeet tuskin ovat paikallaan. Aion itse paljastaa kaikki korttini heti kättelyssä, hän tietää että olen varattu ja minä tiedän hänen olevan varattu. Hän on minun heikko kohtani, ei ole vaihtoehtoja. Toivon että tilanteemme voisivat olla samankaltaiset ja että voisimme tavalla tai toisella pysyä toistemme lähellä, vaikka "vain" ystävinä. Hänen ystävyytensä olisi kultaakin kalliimpaa.
n->m
Ei. Mutta hänen pitää pystyä ymmärtämään mitä tunteita ja varmaankin ristiriitaisuuksia ajatus hänestä samaan aikaan elämässä nykyisensä kanssa saattaa herättää minussa ja että asia tulisi vaikuttamaan tutustumiseemme väkisinkin. Pitkäänhän tuota "katsomista" ei kyllä katsoisi kukaan varmaan... Tämä teoriassa, käytännöstä ei ole kokemuksia enkä voisi tuossa tilanteessa mitään luvata. Haluaisin myös tietää olevani tunnetasolla ykkönen vaikka olisinkin muutoin kakkonen. Jos näin ei olisi ei tutustumisestakaan tulisi mitään paitsi puhtaasti ystävänä.
Lisään rehellisyyden nimissä että kunnioitukseni ja ymmärrykseni (miestä) kohtaan joka ei tiedä mitä haluaa, ketä rakastaa ja rakastaako enää, miksi pysyy harmaassa liitossa, jne, voisi kyllä olla vähän heikoilla... Eli (miehen) oma päätös mutta vaikuttaisihan se siihen miten hänet ja hänen arvonsa näen. Minun moraaliani vastaan ei siis suoraan sotisi.
Juuri näin. Toivoisin, että oma eroprosessini olisi jatkunut ilman ajatuksia uudesta ihmisestä. Tunteet ailahtelevat.
Ihmisten moraalikäsitykset on erilaisia. Tämä täytyisi huomioida puolin jos toisin, mutta jos jompikumpi osapuolista kiinnostuksensa toiseen ilmaisee olisi toisenkin hyvä tähän tunteensa kertoa, jos siis niitä on. Tunteensahan voi kertoa esim: olen kiinnostunut sinusta, mutta olet varattu enkä halua mihinkään ryhtyä jos olet varattu. Jos kokonaan jättää kertomatta niin silläkin tavalla kyllä ilmaisee tunteettomuutensa. Siten on vielä niitä, jotka seksisuhteeseen voivat hyvinkin lähteä varatun kanssa eivätkä mitään vakavampaa haluakaan.
Se minkä toiselle sallii esim aloituksen kaltaisen teon, ei sitten välttämättä ole sama minkä oma moraali itselle sallisi. Toista kun ei voi määrätä eikä olla hänen (epä)moraalinsa vartija. Minä ainakin vastasin vain kysyttyyn: pystyisitkö katsomaan sivusta jos aloittaja tekisi noin? Kyllä. Itse en tekisi silti noin, en pystyisi.
Ei tarvi ottaa eroa, mutta ei saa hypätä sänkyyn sen ihastuksen kanssa. Jutella ja tutustua voi muuten, niin kuin kaverit tekisi.
Ei tietenkään. Jos tunteet on molemminpuoliset, keskustelette niistä. Muussa tapauksessa annat tunteen mennä ohi.
Ero on iso juttu mutta jos vuodesta toiseen on rakastunut toiseen toiseen niin eroa kannattaa miettiä. Haluaisin tutustua kuitenkin kunnolla sinuun ennen eroa. Mutta tiedän että tutustumisen myötä eroajatus vaan vahvistuu.
Itse en haluaisi olla enää päivääkään sellaisen kanssa ,joka haaveilee toisesta ja on ihastunut sekä mennyt tutustumaan jo lähemmin kyseiseen ihmiseen, sellainen on vaan sitä parisuhteessa roikottamista ja toisen pitämistä varalla eli todella ällöttävää toista ihmistä kohtaan. Ei se ihastus paikkaa sitä omaa parisuhdetta, kun juuri pitäisikin keskittyä siihen parisuhteeseen eikä ihastuksen kohteeseen, siksi on ensin valittava ennen kuin menee tutustumaan.
En minäkään haluaisi olla kenenkään kanssa joka haaveilee toisesta, mutta jos en tiedä siitä, niin eipä haittaa. Jos toinen haluaa lähteä, menköön jos sydän niin kertoo. Harvapa loukkaa toista kertomalla haaveilevansa toisesta. Eri asia on jos tunteet kohtaa, silloin on reilua kerto että tunne toisaalla molemminpuolista.
Kyllä on reilua kertoa, että on ihastunut johonkuhun toiseen, niin saa se nykyinen seurustelukumppani päättää jatkaako suhdetta vai jättääkö haaveilemaan siitä toisesta. Itse kyllä jättäisin, ei jaksa vääntää jos tunteet kohdistuu jo muualle. Kuten edellä tuli mainittua, niin pahinta mitä voi toiselle tehdä on suhteessa roikottaminen ja varalla pitäminen.
No voi kai sitä tutustua.. Mikäpä siinä.. Voihan sitä kavereitakin olla jos ei muuten.. Tosin se voi olla aika vaikeaa jos toinen odottaa enemmän.. Mutta muuten.. Aika ristiriitainen kirjoitus.. Mikset olisi vapaana ilmaissut mitään? Jotenkin outoa.. Mutta eipä siinä.. Kukin tyylillään..
Tee niin kuin teet.. Itse voin ainakin vapaana mennä ja tulla niin kuin haluan. :)
Onko ap mies vai nainen?
Yllätyn aina kun ajattelen jostain mieltä kaihertavasta asiasta, että tulee nolla vastausta tai täysin epäasiallisia juttuja, kuinka monitahoisesti ihmiset ovat tässä asiaa viitsineet pohtia, kiitos ja kumarrus, avarsihan tämä. Oma ajattelumallini taitaa olla melko suoraviivainen, ja olen sellaisessa elämäntilanteessa, että voin näin ajatella, kaikilla on vaan ne omat elämäntilanteensa ja ajattelutapansa. Tosin jos näistä asioista olis voinut tai uskaltanut aikoinaan puhua hänen kanssaan, ei tarttis kysymysmerkkinä elellä. Itse kyllä hyväksyisin senkin tiedon, että koska olen varattu, hän ei aio tehdä mitään, vaikka tunteet kohtaisivatkin, se tieto vaan olisi tarpeellinen. Toisaalta jos itse olisin taas vapaa, niin outo moraali mulla on, että kokisin varatun kanssa asiat todella vaikeiksi. Ei mikään winwin tilanne. Eipä ole tällaisesta mitään kokemusta. Ja ap on nainen kuten varmaan 80 prossaa tänne kirjoittavista on.
Kannattaa miettiä niitä omia tunteitaan ja selvitellä itse mitä haluaa, ei se ole sen ihastuksen tunteista riippuvainen se sinun päätöksesi. Jotainhan sulla on parisuhteessa pielessä, jos olet mennyt ihastumaan. Sinun itsesi pitää tehdä valinta haluatko jatkaa nykyisesi kanssa ja korjata sitä teidän suhdetta vai lopettaa parisuhteesi ja alkaa sitten tavoittelemaan sitä ihastustasi ja siinä on vain siedettävä se pettymyskin ettei hän ole sinusta kiinnostunut ja voit jäädä lopulta yksin. Mutta yksin tähän maailmaan on tultu ja yksin täältä lähdetään, että sitä yksinoloa ja itsenäisyyttäkin tulisi opetella, ettei hypitä suhteesta toiseen uskaltamatta kohdata myös niitä eron ja surun tunteita, vaan puuduttaa mieltään jatkuvalla hyvällä ololla, mikä ei ole sitä todellista itsensä kohtaamista ollenkaan ja ihmisenä kasvamista. Et vain halua kohdata sitä mikä teidän suhteessa on vialla ja selvittää asioita, koet helpommaksi vain hypätä uuteen kelkkaan ja toistaa samoja virheita uudelleen.
Tätä tarkoitin, että alkaa yleistämään, tekee johtopäätöksiä ja päättää tuntemattoman puolesta. En kylläkään pahastu, mutta omassa tapauksessani asiat eivät nyt mene kuvailemallasi tavalla. En ole koskaan hypellyt mistään mihinkään, eikä koskaan ole ollut ongelmia yksinolossa tai itsenäisyydessä, sitä on elämässäni ollut ihan liikaa. nykyisessä "pari"suhteessa on kyllä paljon pielessä, enkä niitä asioita voi korjata yksin, sen ainakin olen oppinut. Aina tarjotaan myös ratkaisuksi ota ja lähde, mutta ei sekään aina ole niin yksioikoista. Siksi elämäni onkin harmaan eri sävyjä, ei mustavalkoista kyllä ei elämää. Eikä kenenkään kelkkaan hyppääminenkään minun mielestä ole mitenkään helppoa, jatkuvaa hyvänolon tunnetta. Tämä on onneksi järki ja tunteet palsta, saa järkeillä. Kunhan ajatuksiani pyörittelen.
Kuulehan sinunonvalittava olen täysin samaa mieltä siitä, että eropäätös ei ole koskaan täysin toisen tunteista kiinni, mutta ihmiset ovat erilaisia ja eropäätökseen vaikuttavat eri ihmisillä niin eri asiat: osalla raha, talous,status, osalla tunteetkin enemmän. Ja kyllä asiantuntijatkin painottavat, että osalla jos tunteet ovat voimakkaammat jotain muuta kuin omaa kumppania kohtaan niin eroa kannattaa harkita tosissaan ja itsekin tykkäisin että puoliso lähtisi, jos jostakusta muusta enemmän tykkäisi. Tämän vuoksi tunteilla pelailu ja se, että onko tunne yksipuolinen vai ei on mielestäni julmaa. Vastuu erosta on aina eroa hakevalla, eikä tulevien suhteiden kestosta kukaan etukäteen tiedä, mutta pelailu on aina ilkeää. Ja tuo kommenttisi kuinka ei käsitellä suhteen ongelmia vaan hypätään vaan seuraavaan suhteeseen osoittaa ymmärtämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan. Monet kuule yrittää ihan tosissaan ratkoa ongelmiaan, siinä onnistumatta. Ja nämä kommenttini tulevat lähimmäisilläni ja osin itse koettuina ongelmina.
Jos on paljon pielessä ja et voi korjata yksin, niin miksi et sitten eroa, jos seurustelukumppanisikaan ei tee asioiden eteen mitään. Ihan turha on täällä hakea sitä oikeutusta siihen mitä alussa pähkäilit, vaan erota ensin ja vasta sitten sitä ihastusta tavoittelemaan. Ja jos olet itsenäinen ihminen ja pärjäät yksinkin, niin mitäpä sitä hapantumaan vuosikausia toimimattomassa suhteessa, joka ei anna itsellesi kuin mielipahaa. Kannattaa pistää ne suhteen positiiviset ja negatiiviset asiat vaakakuppiin ja sen mukaan mihin se kallistuu tehdä se päätös.
Miksi ihmeessä väitetään että parisuhteessa on jotakin pielessä jos on mennyt ihastumaan? Ei välttämättä ole pielessä mitään, aina elämässä voi ihastua siitä huolimatta ja syynä on vain omat tunteet. Ihastumisen takia ei erota!! Se on kevyttä ajattelua.
Se on vähintään ero tai edes harakiri, jos varattuna ihastuu. Moraaliton olet!
Tuntuu monille olevan vaikea käsittää että ihminen on loppujen lopuksi vain eläin. Tietyt vaistot ohjaa meitä edelleen enemmän ja vähemmän tiedostamatta. Kehittyneen ajattelun takia emme kuitenkaan enää tee asioita ilman että punnitsemme myös sitä onko se oikein tai väärin moraalisesti, empaattisesti, jne.
Apinat eivät ole yksiavioisia joten ihmiset ihastuu myös varattuina, mutta me pystymme vaikuttamaan siihen miten suhtaudumme niihin tunteisiin. Tunteita itsessään ei pysty päättämään vaan ne tulee jos on tullakseen.
Ei ihastumisen takia kuulukaan erota. Ihastumisiakin on erilaisia. Kun toiselle riittää pelkkä tunne ja itse haluaisi muutakin. Mutta kyllä toisaalta itselle se ihastuminen on kertonut aika paljon siitä, mitä elämältä vielä odotan ja haluan. Ja onhan se niin, että rinnalle kaipaa elävää, samoin tuntevaa ihmistä ja fyysistä suhdetta, jos nykyiseltä ei sitä saa. Elämä on lyhyt, kannattaako minun istua se loppuun asti naama rutussa. Niin.
Siis oliko ap:n tilanne se, että kunhän nyt on varattu hän pohtii voiko ottaa yhteyttä, mutta samalla toteaa, että jos hän olisi vapaa hän ei ottaisi yhteyttä. Aika sekava aloitus, vaikea pysyä mukana.
Ettekö te voi puhua asioitanne ihan noin yleisestikin. Yhdessähän se sovitaan että ollaanko kavereita vai ollaanko enemmän ja mitä ollaan ja ehkä parasta jos olisitte enemmän silloin kun toinen ei ole varattu. Mutta, jos te ette yhdessä sovi mitään niin silloin toinen voi luulla yhtä ja toinen voi luulla toista ja jompikumpi ei ehkä halua luulla enää mitään.
Kyllähän se reilua olis sille omalle puolisolleen ja lapsillekin, jos ottais eron ennen kuin hyppää ihastuksen kans sänkyyn. Jälkipyykkiä ei tarttis silloin puida ja erohan tulis joka tapauksessa muutenkin. Kai sillä puolisollakin on oikeus tietää missä mennään, vai mitä. Puoliso voi kuvitella, ett kaikki on kunnossa ja kun sitten toinen puolisko jääkin kiinni pettämisestä, niin se on kova kolaus. Jos kerran mieli tekee vierasta, niin sehän jo sen merkki, ett sen hetkinen suhde ei toimi enää, silloinhan kannattaa erota. Miks pitää sotkea monen elämä ihastuksen ja syrjähypyn, itsekkyyden takia. Tai sitten sovitte puolisonne kans uudet pelisäännöt eli teillä molemmilla on samat oikeudet etsiä uutta eli olette avoimessa suhteessa, se olis oikeudenmukaista myös puolisoa ajatellen.
Joo ei pidä roikottaa ketään varalla ja lähteä ihastuksiin tutustumaan.. törkeää
Te kaikki unohdatte sen, että joillekin suhteet on tunteita, sitä rakkauden tunnetta! Kaikilla näin ei ole vaan tunteet ei ole ne määrävä tekijä. Ja jos tällöin tunteita ei ole mihinkään suuntaan, liitto kuollut eikä mitään muutakaan tunteita kehenkään ulkopuoliseen niin ei kaikki lähde suhteestaan siinähän voi olla taloudellisia etuja, statusjuttuja ym. Surullista tuollainen. Itse en toimisi niin, mutta tiedän että jotkut toimii. Mutta tärkeää onkin, että kumpikin suhteen osapuolista tietää mitä toinen haluaa. Itse en voisi elää kumppanin kanssa, joka ei enää niin rakasta. Te katsotte asiaa yksipuolisesta vinkkelistä ja kovin tuomitsevasti.
Oma vikani ihmissuhteissa aivan niinkuin parisuhteessakin on se, että liikaa tulkitsen toisen tunteita ja yritän ymmärtää niitä. Selittää asiat itselleni parhain päin, joustaa ja joustaa ja unohtaen välillä omat tuntemukset. Ongelmaksi tulee se, että jos minua ei uskota, vaikka asiaa olenkin kaikilta kannoilta katsoa ja ratkaista niin joustovara katkeaa äkkiseltään ja tulee äkkipäätökseltä vaikuttavia päätöksiä, vaikka nämä eivät todellakaan sitä ole.
Ei ole moraalitonta. Pitää vaan olla rehellinen itselleen ja muille. Aikuiset yleensä ymmärtää puhumalla. Se on vaan elämää...
Suhde kun on kunnossa, ei ihastumisia muihin tapahdu, eikä niitä hae. Haluat pelata itsellesi lisää, ohi puolison. Suhde kun on tuossa tilassa, että pelataan minä minä laariin ja haetaan hyväksyntää itsekkyydelle, niin pitäisi ymmärtää alkaa korjata suhdetta, ei sitä lisää rikkovaa toimintaa.
Pieniä ihastumisia muihin voi tulla hyvissäkin suhteissa joillekin. Vahvemmat ja pitkäaikaisemmat ihastumiset/rakastumiset kertovat oman suhteen olevan pielessä ja toisaalta, että on voinut kohdata rakkautensa. Pettämään ei pidä ruveta ja asioita kannattaa yrittää vanhassa suhteessa saada kuntoon ihan vaikka ulkopuolisen avun turvin. Asioita ei aina saa kuntoon, vaikka kuinka tahtoisi ja edessä on ero. Jos lapsia niin erokin kannattaa yrittää hoitaa sopuisasti niin, että voidaan jonkunmosins tuttuina yhdessä jatkaa ja tämä vaatii kärsivällisyyttä.
Minusta kuitenkaan rehellisyys ihastuksen suuntaan ja tunteiden kertominen ihastukselle ei kuitenkaan ole pahasta.Patoutuneet tunteetkaan ei aina tee hyvää, varsinkin jos kyse suurimmista tunteista ja ehkä on hyvä tietää missä mennään. Jokaisen ihmisen ystävyys ja hyväntahtoisuus on eroavalle todella tärkeää.