Lääkäri saapui kiireellä sairaalaan, koska hänet oli kutsuttu hätäleikkaukseen. Hän oli vastannut puheluun heti ja vaihtanut vaatteensa, nyt häni asteli suoraan kohti leikkaussalia. Hän näki pojan isän odotusaulassa odottamassa. Heti kun mies näki lääkärin, hän huusi: ”Miksi et tullut aika
isemmin, miksi sinulla kesti näin kauan? Etkö tiedä, että poikani on hengenvaara
ssa? Eikö sinulla ole mitään vastuuntuntoa?”
Lääkäri hymyili ja vastasi: “Olen pahoillani, en ollut sairaalassa ja tulin tänne niin nopeasti kuin pystyin... Ja nyt minä toivon, että te rauhoittuisitte, jotta minä voisin tehdä työni.”
“Rauhoittuisin? Mieti jos salissa olisi sinun poikasi, voisitteko te rauhoittua? Jos oma poikanne makaisi tuolla, mitä te tekisitte?” huusi mies vihaisena.
Lääkäri hymyili ja vastasi: “Minä sanon sinulle, mitä Jobi sanoi pyhässä kirjassa. ”Tuhkasta me olemme tulleet, tuhkaksi me tulemme jälleen, siunattu olkoon Jumalan nimi.” Lääkärit eivät voi pidentää kenenkään elämää. Mene ja rukoile Jumalaa, jotta poikasi selviäisi.”
”Kyllä se onkin kovin helppoa antaa neuvoja toisille.” murisi mies.
Leikkaus kesti muutamia tunteja ja sen jälkeen lääkäri tuli ulos leikkaussalista iloisena, ”Kiitä Jumalaa, poikasi on pelastettu.” Ja odottamatta isän vastausta, lääkäri poistui juosten sairaalasta. ”Jos teillä on mitään kysymyksiä, voitte esittää ne hoitajalle” lääkäri vielä huusi juostessaan.
“Miksi hän on niin töykeä? Hän ei voinut edes odottaa muutamaa minuuttia, jotta voisin kysyä poikani voinnista...” sanoi mies myöhemmin hoitajalle.
Hoitaja vastasi miehelle kyyneleitä silmissään: ”Lääkärin poika kuoli eilen auto-onnettomuudessa, hän itse oli juuri poikansa hautajaisissa, kun me soitimme hänet tänne leikkaamaan poikaanne. Ja nyt kun hän on pelastanut teidän poikanne hengen, hän on lähtenyt juosten takaisin hautaamaan oman poikansa.”
Tarinan moraali: Älä koskaan tuomitse ketään, koska et voi koskaan tietää millainen jonkun elämä on ja millaisia asioita he ovat juuri nyt käymässä läpi.
isemmin, miksi sinulla kesti näin kauan? Etkö tiedä, että poikani on hengenvaara
ssa? Eikö sinulla ole mitään vastuuntuntoa?”
Lääkäri hymyili ja vastasi: “Olen pahoillani, en ollut sairaalassa ja tulin tänne niin nopeasti kuin pystyin... Ja nyt minä toivon, että te rauhoittuisitte, jotta minä voisin tehdä työni.”
“Rauhoittuisin? Mieti jos salissa olisi sinun poikasi, voisitteko te rauhoittua? Jos oma poikanne makaisi tuolla, mitä te tekisitte?” huusi mies vihaisena.
Lääkäri hymyili ja vastasi: “Minä sanon sinulle, mitä Jobi sanoi pyhässä kirjassa. ”Tuhkasta me olemme tulleet, tuhkaksi me tulemme jälleen, siunattu olkoon Jumalan nimi.” Lääkärit eivät voi pidentää kenenkään elämää. Mene ja rukoile Jumalaa, jotta poikasi selviäisi.”
”Kyllä se onkin kovin helppoa antaa neuvoja toisille.” murisi mies.
Leikkaus kesti muutamia tunteja ja sen jälkeen lääkäri tuli ulos leikkaussalista iloisena, ”Kiitä Jumalaa, poikasi on pelastettu.” Ja odottamatta isän vastausta, lääkäri poistui juosten sairaalasta. ”Jos teillä on mitään kysymyksiä, voitte esittää ne hoitajalle” lääkäri vielä huusi juostessaan.
“Miksi hän on niin töykeä? Hän ei voinut edes odottaa muutamaa minuuttia, jotta voisin kysyä poikani voinnista...” sanoi mies myöhemmin hoitajalle.
Hoitaja vastasi miehelle kyyneleitä silmissään: ”Lääkärin poika kuoli eilen auto-onnettomuudessa, hän itse oli juuri poikansa hautajaisissa, kun me soitimme hänet tänne leikkaamaan poikaanne. Ja nyt kun hän on pelastanut teidän poikanne hengen, hän on lähtenyt juosten takaisin hautaamaan oman poikansa.”
Tarinan moraali: Älä koskaan tuomitse ketään, koska et voi koskaan tietää millainen jonkun elämä on ja millaisia asioita he ovat juuri nyt käymässä läpi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo on aivan totta mitä ap sanoo. Kenenkään asioita ei tosin voi tietää, jos niitä ei tiedä. Mutta ilkeily on aina pahasta.
Asiaa.
Sitä toivon minäkin!
Olipa hieno tarina. Erittäin puhutteleva. Kiitos.
He jotka ovat vastuussa tietävät. He jotka ovat kokeneet tämän ymmärtävät.
Uppia!
Usein sitä ymmärrystä vaaditaan itselle, pystymättä antamaan myötätuntoa toiselle.
Helposti tuomitaan, jos ei ole kokemusta. Murheet ovat aina niissä mittasuhteissa, kuin kukin kokee asian itse. Varsinkaan kun ulkopuolinen ei voi tietää. Vähätellään ja arvaillaan toisen tuntoja ja syitä, tietämättä totuutta ensinkään.
Anteeksi! Ajattelemattomuuttaan toimii usein tymästi, mutta nyt oli kyllä hyvä tarkoitus! Hän tietää kelle tämä on tarkoitettu.
Niin ketä?
Miksi pyydät anteeksi?