Hän oli onnellinen uskostaan. Monet kiittelivät häntä ja hänet tunnettiin laajasti tunnettuna uskovaisena, joka leipoi maakunnan parhaat rieskat myyjäisiin, piti kiinnostavia pyhäkouluja ja istui seuroissa säännöllisesti. Kerran korvaan jäi sanat"terveet eivät tarvitse parantajaa". Tämä uskovainen tunnisti itsensä. Hän oli luonut itselleen jumalan ja tekojen opin, jossa ei ole armolle tarvetta eikä Jumalalle sijaa. Nyt tuli synnin hätä tekojen tiellä. Piti saada aloittaa alusta ja nöyrtyä. Kipeältä tuntui kertoa, että uskovainen oli toiminut rauhanyhdistyksessä ilman oikeaa uskoa. Kun hän tämänkertoi saattomiehilleen, niin jopa alettiin vierastaa väärästä opista ja kirkon uskosta.
Uskovainen teki parannuksen
sepäsematti
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikset tapa ittees? Sun jutut on niin syvältä että viihtyisit varmasti parhaiten siellä mitä syötätkin.
Ihan oikeasti, mitä?
En kans keksi mitä tos avauksessa ajetaan takaa?? Kaikkia sekoja täällä kirjoittaa, liekö se peukutta topi tai KarhU, joista joku ennengin maininnu ??
Jeesus kehoitti kääntämään toisen posken, mutta te lyötte ja rumasti. Kertoo paljon.
Tunnisti uskon olevan tekoja tulvillaan
Taisi kalikka kalahtaa. Uskovainen ei näytä tarvitsevan Jumalan armoa koska kilvoittelu korvakoruissa ja muissa lillukan varsissa näyttää riittävän
Loputon jono näitä onnistuneita supersankareita matkustaa Vaasaan Ei siinä Jumalaa tarvita kun ollaan uskovaisia
Lestadiolaisuudessa uskovaisuus ja kilvoittelu on saanut liian suuren paikan. Usko, joka ei elä armosta ja syntien anteeksi saamisesta on itse tehtyä ja omavanhurskasta ajattelua. Tällainen kokemus välittyi Vaasan suviseuroissa liian monesta saarnasta