Joop, olen tommonen 24v työelämässä oleva mieshenkilö ja olen tunnistanut itsessäni noin vuosi sitten sellaisen seikan, että tuppaan jännittämään / stressaamaan hiemankin merkittävimpiä asioita elämässäni.
Tällaisia ovat olleet esim. auton jotkin viat, työelämän vaiheet (palkka, uralla kehittyminen jne), taloyhtiön asiat jne.
Stressi ilmenee siten, että otan hirvittäviä paineita maksimoida oma suoriutumiseni asian suhteen. Tiedostan toki että pystyn vaikuttamaan asioihin vain oman painoarvoni verran -- ja juuri tuon "muuttujan" maksimointi aiheuttaa kauhean suoriutumisen pelkotilan.
On todella rasittavaa kun jos tulee joku seikka eteen johon pitää sitten ottaa itseni kantaa ja asia jää sitten ns. roikkumaan, odottamaan jonkun toisen päätöstä, stressaan helvetisti ja käyn päässäni läpi eri skenaarioita ja niiden vaikutuksia.
Tilaa helpottaa hieman se, että puhun ääneen itselleni asiaa hieman halki ja koitan vakuuttaa itseni ettei kannattaisi ylenpalttisesti stressata :)
Kuullostaa typerältä ehkä mutta tämä ongelma on todellinen - stressaan todella paljon näistä asioista, ja yritän suoriutua "omasta osuudestani" mahdollisimman pikaisesti ja saada asian pois päiväjärjestyksestä.
Parhaillaan päässäni pyörii taloyhtiön lämpötolpan sisätilalämmittimen käyttö-asia josta on ollut debaattia yhtiössä ja asia vaikuttaa omaan mukavuuteeni.
Ei kellään muulla ole ollut vastaavia kokemuksia, mitään vippaskonstia ei taida olla millä tuota stressitasoa saisi alemmas. En oikein osaa olla "huoleton".
Tällaisia ovat olleet esim. auton jotkin viat, työelämän vaiheet (palkka, uralla kehittyminen jne), taloyhtiön asiat jne.
Stressi ilmenee siten, että otan hirvittäviä paineita maksimoida oma suoriutumiseni asian suhteen. Tiedostan toki että pystyn vaikuttamaan asioihin vain oman painoarvoni verran -- ja juuri tuon "muuttujan" maksimointi aiheuttaa kauhean suoriutumisen pelkotilan.
On todella rasittavaa kun jos tulee joku seikka eteen johon pitää sitten ottaa itseni kantaa ja asia jää sitten ns. roikkumaan, odottamaan jonkun toisen päätöstä, stressaan helvetisti ja käyn päässäni läpi eri skenaarioita ja niiden vaikutuksia.
Tilaa helpottaa hieman se, että puhun ääneen itselleni asiaa hieman halki ja koitan vakuuttaa itseni ettei kannattaisi ylenpalttisesti stressata :)
Kuullostaa typerältä ehkä mutta tämä ongelma on todellinen - stressaan todella paljon näistä asioista, ja yritän suoriutua "omasta osuudestani" mahdollisimman pikaisesti ja saada asian pois päiväjärjestyksestä.
Parhaillaan päässäni pyörii taloyhtiön lämpötolpan sisätilalämmittimen käyttö-asia josta on ollut debaattia yhtiössä ja asia vaikuttaa omaan mukavuuteeni.
Ei kellään muulla ole ollut vastaavia kokemuksia, mitään vippaskonstia ei taida olla millä tuota stressitasoa saisi alemmas. En oikein osaa olla "huoleton".
Vastaukset 5
Vanhimmat
... jostain itsellesi Veikko Lavin kokoelmalevy, jolta löytyy kappale "Ota löysin rantein, älä jännitä...". Opettele laulu ulkoa ja lauleskele sitä aina, kun vanne alkaa taas kiristää päätäsi. Suosittelen sitä ennenkuin edes ajattelet ammattiauttajan pakeille vväntäytymistä. Kannattaa kokeilla!
Toi eevan ehdotus oli hyvä...mut jos se ei auta käyhän lääkärissä,elämä on aika raskasta "pitemmän"päälle jos aina ressaa jostakin ja jännittää,se on inhottava olotila.
Hanki harrastus jossa vain sinä päätät ja
vaikutat.
Koita muutenkin tehdä paljon omia juttuja.
PÄÄTÄ ettet välitä kuinka sen tolpan kanssa käy.
SUUNNITTELE aina vain yksi varatoimintavaihtoehto.
PÄÄTÄ että ellet siltikään onnistu niin tyydyt asiaan. Siis sopeudu muutoksiin.
MUISTA, ETTÄ ASIAT TUPPAA LUTVIUTUMAAN AINA JOLLAKINLAILLA.
Itse koen harvoin kovaa stressiä, mutta kun tilanne kolahtaa kohdalle ahdistaa ja tiedän etten pääse pakoon, kurkkuni reagoi.
Ei lievästi ja huomaamattomasti vaan niin että lääkärit tutkivat sen angiinaksi, kurkkuni kipeytyy vuorokaudessa niin pahoin, että pelkkä puhuminen sattuu, en pysty nukkumaan, koska öinen kurkun kuivuminen tietää sietämätöntä tuskaa herätessä.
Tuossa vaiheessa kuvaan tulee kuumeilu, pari päivää kuume aaltoilee nousten 39 asteeseen ja takaisin alas.
Kun tilanne siirtyy sivuun, elän kohdan x ohi. Stressin syy väistyy, oloni alkaa kohentua huimaa vauhtia. Kolmantena päivänä olen toipilas, neljäntenä täysin terve. Kaikki oireet katoavat ja kurkkuni on täysin kunnossa.
Onko kellään muulla vastaavaa fyysistä oireilua puhtaasti psyykkisistä syistä? Itse epäilen aiheuttavani tuon kurkkutulehduksen siten, että hermostuessani jännitän kurkunpään, nieleksin paljon ja ärsytän herkän kurkkuni ottamaan vastaan pöpön joka nostaa kuumeen jne.
Normaalit arki stressit elän sisulla läpi tuo tulee kohdissa kun tunnen täydellisen voimattomuuden ja kovan henkisenpaineen lyövän yli hyökyaaltoina.
Kiitos hyvistä vinkeistä. Jostain syystä kun kirjoitin tuon tekstin taannoin alkoi kummasti helpottaa :) ainakin sillä kertaa.
Ainiin, ja se tolppa-asia lutviutui ok.
Hyvää joulunaikaa kaikille.