Ootteko koskaan miettiny tilannetta, jossa kokee itsensä väärinkohdelluksi. Mitä, jos se väärin kohdeltu ajattelee olevansa valmis antamaan kaiken anteeksi? Vaikkei välttämättä edes tiedä, mitä kaikkea väärää hänelle on tehtykään. Mistä tämä kaiken anteeksi antaminen johtuisi, vaikka anteeksi antaja tietäisi ettei itse ole tehnyt mitään väärää?
Mitä, jos vääryydet voikin antaa anteeksi?
tällaistamietin
49<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Jos ihminen tahtoo antaa anteeksi niin yleensä kykenee siihen. Se on joskus pitkäkin prosessi, mutta kun on halu antaa anteeksi niin se riittää. Usein taustalla on se että rakastaa sitä joka on väärin tehnyt. Mutta ei toki aina.koska jos on anteeksiantamattomuutta niin tulee katkeraksi ja se ei ole mukava olotila.
Siksi tässä sitä kyselinkin. Koska minusta tuntuu, että minua kohtaan on tehty vääryyksiä ja minusta tuntuu, että voisin antaa kaiken anteeksi. Omia tuntojani olen tänne aika paljon purkanutkin, ja ihan syystä. Ne tunteet, joita noin vuosi sitten kirjoitin itselläni olevan, ovat alkaneet taas nousta pintaan. Tällä välillä olen tukahduttanut niitä, kun luulin että minulla ei ole mahdollisuuksia. Tällä välillä olen purkanut niitä samoja tunteita kirjoittamalla useampaan otteeseen. Aloinkin onnistua, valmistautua irrottautumiseen. Sitten tulinkin tänne ja luulen, että hänelle tilanne on ollutkin minun tilannetta tukahduttavampi ja jossain vaiheessa hänen on täytynyt päästä purkamaan tilannetta jonnekin/jollekin. Tai sitten vain kuvittelen kaiken, ja jos kuvittelen, valmistaudun jälleen irrottautumiseen. Mutta, jos saisin edes pienen vihjeen irl, etten ole kuvitellut kaikkea, minusta tuntuu että olisin valmis antamaan anteeksi.
Kerrankin mietin että joku kykenee syvälliseen, epäitsekkääseen pohdintaa toisen perspektiivistä mutta ei, kyse olikin taas vain sinusta. Perus suomi24-taso. Ja miten voit kuvitella että et tiedä vääryksiä mitä sinulle on tehty? Sellaiset vääryydet ovat puhtaasti spekulatiivisia ja eivät totta kunnes toisin todistetaan joten kuvitellusta rikoksesta uhriutuminen on kyllä todellista idiotismia.
Puhuu varmaan ihmissuhteesta kun ikävä palstalla on.Minkäs rikoksen olet tehnyt kun kolahti noin kovaa muuten...
Ihmiskunta on paska paikka kun ihmiset ajattelevat niin itsekeskeisesti. Ei siihen muuta tarvita. Kun viettää tällä palstalla niin paljon aikaa (älä kysy miksi) niin toivoisi jotain kehitystä täälläkin mutta samoja yksinkertaisia pohdintoja ilman että koskaan uhrataan ajatustakaan toisen näkökulmalle. Varsinkin tässä kun "rikokset" ovat otaksuttuja, ei edes varmistettuja.
RAKKAUTTA
Joko rakkaudesta, tai sitten läheisriippuvuudesta / miellyttämisenhalusta. Jos ei edes tiedä, mitä kaikkea on väärin häntä kohtaan tehty niin silloinhan tuo on aivan loogista - ei tiedä pahasta mutta pelkää itse tehneensä jotakin.
Pahimmat ihmiset muuten ovat valmiita "antamaan anteeksi" toiselle, esim sen että toinen ärsytti heitä tekemään itse jotain pahaa..narsistisuus.
minkä takia olisin laittanut edes ensimmäisen viestin? Muille en ole edes yrittänyt sellaista laittaa. Kai sitten olen narsisti, voinko sitten muuttua vai en? Aiemmin minua ei sellaiseksi ole sanottu, vaikka olen kysynytkin. Olenko? Jos olen, tahdon muuttua.
Miten niin joko läheisriippuvuudesta tai miellyttämisenhalusta???? Vaihtoehtojahan on vaikka kuinka paljon! Hyväntahtoisuus, sääli, tai vaikka se, ettei tahdo tuntea kaunaa jone
"Pahimmat ihmiset muuten ovat valmiita "antamaan anteeksi" toiselle, esim sen että toinen ärsytti heitä tekemään itse jotain pahaa..narsistisuus."
Taas tuo iänikuinen narsistisuus-viittaus. Ei ne nyt varmaan ole niitä pahimpia ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan anteeksi.
Hmm, oletko aloittaja siis? Kysyit yleisellä tasolla (ainakaan et muuta kertonut) joten vastasin yleisellä tasolla. En syyttänyt ketään vaan ajattelin vaihtoehtoja ko käyttäytymiselle. Taisit ymmärtää väärin. Enkä tiedä mistään viesteistä mitään, kuten nyt tästä ymmärrät. Et myöskään ole narsisti, jos et syytä omista tekemisistäsi muita, ymmärtääkseni näin.
Sivusta sanon tähän et ainakin mä ymmärsin mitä tarkoitit narsujen anteeksiannolla.Heillä ei ole vastavuoroisia oikeit ihmissuhteita,kaikki tietää että hyödyn peräs eikä kannata suututtaa.Toki sanovat antavansa anteex mut tuskin ilman kostoa kun ei niide muutkaa puheet oo aitoo vaa valhetta,tyhjää.
Ei jaksa antaa anteeksi kerta toisensa perään,vuodesta toiseen, kun ongelma on ihmisessä ja hänen käytöksessään. Se muutos lähtee hänestä itsestään, häntä en voi muuttaa ihmisenä, mutta vain hän itse voi muuttua.
Kumman teistä nyt sit näen huomenna? Kertoisitteko miten minun tulee muuttua, koska tahtoisin? En halua olla ihminen, joka ei kelpaa kellekään. Siltä tuo minusta nyt kuulosti, en kelpaa tällaisena kuin olen.
Joo sä oot törmänny narskuun.Selkeesti vaikuttaa et pidä ittees nyt kovin arvossa.säälittää.jaksamista ja paljon voimia.ei kuule kaikki vika voi olla sussa jos sun selän takana vilppii tai muute haiskahtaa.keskity pitää ittes nyt kasassa jooko.
Näenkö siis sinut huomenna? Tulen ja yritän pitää itseni kasassa.
Et olen ihan ulkopuolinen tuskin se Oikea täällä on.hyvänen aika..
Ok, kuvittelin siis kaiken.
Kyllä ja olet liian kiltti.kaikki täällä koettaa rajata mitä kannattaa antaa anteeksi ja sä pahoittelet lähes koko olemassaoloas.olet törmännyt jonkunasteiseen kusiseen paskaan joka lähti elämästäsi ilman selityksiä, ymmärsinkö oikein?
Nyt tuli ihan asia tekstiä, aiheesta narsismi.
Jos rakastaa.Jos ei ei kannata,tai jod tyyppi on näitä jotka tahallaan sairauttaan satuttavat,ehkä jo nuoresta nauttinut seurata kun joku saa jonkun itkemään tai vastaavaa.
Mitä sitten teit mitä ei tiedä
En omasta mielestäni mitään, mitä ette tietäisi. Siksi koenkin itse olevani se anteeksi antaja. Kirjoitin itsestäni. Mitä väärää sitten tein, kun noin kyselet? En tiedä, voiko vastapuoli antaa sitä sitten anteeksi.
Älä anna anteeksi mitä ei pyydetä
älä anna pyytäjälle anteeksi joka ei tarkoita.
Älä odota anteeksipyyntöä.
Mene eteenpäin ja käsittele asia sydämessäsi.
Sinulla ei ole velvollisuutta eikä vastuuta.
Ihmiset ei muutu.
Ole onnellinen että pääsit tästä eroon.olet vapaa.
Olet silti sydämessäni, ikuisesti. <3 Enkä koe olevani vapaa, painin itseni kanssa.
Niinpä, itse itken nyt täällä. Mutta milläs sitä sitten voin todistaa. Eikä minun omasta mielestäni sitä tarvitse todistaakaan. Riittää, että itse tiedän mitä tunnen. Vaikka tuntuu, etten tiedä sitäkään tarpeeksi muiden mielestä. En ehkä ole paras puhuja, mutta itse tiedän mitä tunnen. En tiedä, riittääkö se? Vihainen en ainakaan jaksa olla.
Ehkä se anteeksiantaminen on itsensä rakastamista sen toisen yli. Huomaa, että joku ei ole vihan ja katkeruuden arvoinen, ja väärinkohdeltu päättää jatkaa elämäänsä. Uskoisin, että anteeksiantaminen on ylitsepääsemistä ja sitä, että hyväksyy ettei voi asioita muuttaa mitkä on menneisyydessä.
kirjoitin itsestäni, aloituksessakin.
niinhän me kaikki
Siitä, että toinen on rakas ja jokainen on erehtyväinen ja jos hän osaa kasvaa ihmisenä .
Tai siitä, että toinen ei ole sen arvoinen, että hänen vuokseen kantaisi vihaa lopun elämäänsä. On jäänyt sille tasolle ihmisenä, ettei ole mitään järkeä ajatella hänen tekoaan. Antaa anteeksi, kuten vähän ymmärtävälle, vähäjärkiselle, mut silti ei tarvitse hänestä pitää tai hyväksyä häntä enää lähelleen.
Nimenomaa JOS TOINE OSAA KASVAA IHMISENÄ
TÄ? Ei kait sellasii anneta mitä ei tiedä tai anteekspyydetty.
Anteeksi! En ole halunnut aiheuttaa pahaa mieltä kellekään, vaikka niin olen tainnut tuon viestin/muiden tuntemattomilta saamien viestin perusteella tehdä. Olisin oikeasti halunnut nähdä, ja siksi sitä yritin järjestääkin. Haluaisin nähdä edelleen, mutta pysyn siis ilmeisesti entistäkin kauempana. Pysyn niin kaukana kuin haluat/niin kaukana kuin se on mahdollista, jos sä tahdot niin.. En unohda sinua koskaan, suojelusenkelini <3 Kauneimman muiston sydämeeni painan
Kukas sä nyt olet? Ap: ko hei ihan oikeasti älä ap matele tollee kenenkään edessä RYHDISTÄYDY olet vain shokissa ja ikävissäsi.Myöhemmin ärsyttää jos matelet noin hänen edessään joka ei välitä nyt tällä hetkellä sinusta.Keskity itseesi ja kerää voimia.
yritän.
Juorut, iva. Ne aistii. Pysyn pois.
Niin aistii. Mut en taida pystyä pysymään poissa. Tai mistä minä tiedän.
Juopot on sellasia että ne pettää.
Rakkaudesta johtuvat ja tulee antaa anteeksi.
Ainakin kannattaa kokeilla. Voitat jokatapauksessa. Pahantahtoisia ihmisiä on maailmassa jo tarpeeksi.
Kyllä terveellä ihmisellä rajat on. Minä en ainakaan hyväksy kaikenlaista käytöstä. En vaikka olisin joskus tätä ihmistä rakastanut. Jotkut ei piittaa toisten rajoista ja pomppivat heidän elämäänsä muistuttamaan olemassaolostaan. Narsistit varsinkin. Kokeilevat kepillä jäätä saisko vanhaa "lähdettä" lämmiteltyä. Katalia perkeleitä.
Anteeksi voi ja pitää antaa, mutta jos kaltoinkohtelu jatkuu niin semmoinen ihminen pitää heivata elämästä.
On tiettyjä asioita, joita ei oikeasti ihminen voi antaa anteeksi tai sitten on sellainen luonne, jossa toinen ei enää ole sellaisenaan "olemassa", ikäänkuin nuoriso-ohjaajan roolissa tekee oman "työnsä" ja suhtautuu nuoreen aina uudestaan puolitoiveikkaana, että kun hän näin osoittaa suhtautumisellaan että voidaan vielä toimia yhdessä, ilman vihaa, välttelyä tms.
Mutta tuohan on opittua toiveikkuutta, joka liittyy miltei jokaisen ihmisen psyykkeen luonteeseen.
Toinen vaihe on myös tuohon liittyvää, tuo ihminen menettää merkityksensä ja toinen vain suhtautuu siten kuin haluaisi toisen toiseen suhtautuvan (taisi olla ihan raamatullinen lause) tai sinne päin.
Kyse ei siis aina välttämättä ole "anteeksiantamisen" sisällöstä, ei sinne päinkään, vaan enemmänkin siitä, että toisella ei ole sellaista sijaa toisen elämässä, etteikö häneen voisi vain suhtautua siten, kuin normaali kanssakäymistö koodisto ohjeistaa ilman että hlön itsensä tarvitse tuntea mitään ko.hlöä kohtaan, yhtään mitään. Sellainenhan se, voi todeta jos senkään vertaa viitsisi, jos siis totakaan vertaan haluaisi ihmisen liittyvän omaan elämäänsä.
Tuo onkin se kaikista karsein asia ylläolevassa suhtaumisessa, jos toinen ihminen ei ymmärrä että käytös on ihmisestä itsestään lähtevää ja siitä, miten suhtautuu elämään yleensä, ei toisella ole sen vertaa toisen elämässä ja toinen voi alkaa taasen kuvittelemaan saaneensa jotakin "anteeksi" ja asiat /hlöt voisivat olla toisensa kanssa jossakin sellaisessa kanssakäymisessä jossa ihmiset jotka luottavat, arvostavat ja ymmärtävät toisiaan, niin ei, kyllä käytöksen takana voi olla pelkkä steriili suhtauminen omien arvojen mukaisen elämän rakentamispalkkien myötä.
Niinhän se on, että rakkaus ilman tekoja on kuollutta. Sitä ei käytännössä ole. Rakkaus mitataan sillä, miten paljon on valmis tekemään toisen ihmisen eteen. Miten paljon on valmis ottamaan selvää ja tekemään sen eteen. Rakkaus on siis aivan muuta kuin esim. itse täällä itselleni uskottelen.
Itse tunnen, että haluaisin jakaa kanssaan niin paljon asioita ja tunteita, olen vain totaalinen pelkuri. Pelkäsin rakastua, pelkäsin näyttää tunteitani, pelkäsin elämää. Menetin tilaisuuteni ja elän haaveissani. Tiedän sen tasan tarkkaan, mutta en halua luopua haaveilusta. Voin edes siten pitää kiinni hänestä omassa mielessäni ja täällä. Voin antaa anteeksi ja rakastaa häntä ehdoitta...hullua, so what.
Kyllä ihminen usein tietää, missä mennään realiteettien puolella, ei vain halua elää niissä.
Aloittajan kysymykseen vastaan siis: Anteeksiantaminen johtuisi omasta kokemusmaailmasta ja sitä kautta halusta käsitellä tunteensa, että kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Kaikki voi olla siis pelkästäänkin mielikuvitusta ja/tai oman tunne-elämän käsittelyä siinä. Tällaisia ovat usein anteeksipyynnöt ja antamiset täällä ilman nimiä ja selkeitä tunnisteita. Ihminen tarttuu niihin huvin vuoksi niin halutessaan ja sepittää ne osaksi omaa tarinaansa.
Puhuitte ihan eri asioista.
Tää eka puhui että tunteiden ja niiden pettymysten kohde elää täysin sijaa antamattomassa erilaisessa elämässä mitä itse ettei kanssakäymiselle ole mitään järkeä tai tarvetta.
Oon ollut useammin kuin kerta tilanteessa missä toisen suhtautuminen itseeni on ollut narsistisen huvittunutta.en ole koskaan kohdellut ketään siten vaikka vastakkainen sukupuoli olisi kuinka ahdistanut halullaan olla enemmän.tilanne on tuolloin melkoisen sairas ja jo joutuessaan tuollaisen kohteeksi on eräällä tavalla traumatisoivaa vaikutusta.arvostus toista kohtaan on nolla.
, vaikka eri ominaisuuksia verrattaessa sen pitäisi olla vähintään ihailevaa monellakin tavalla.on melko turhaa tuollaisessa tilanteessa antaa mitään itsestään henkilölle joka jollain tavalla tekee pilkkaa tilanteissa.en usko että kyse on huumorintajun tai empatiakyvyn erilaisuudesta.uskon että esimerkiksi kymmenen vuoden seurustelu paljastaisi henkilön kärsivän erittäin isoista ongelmista ja ehkä lievästä kehitysvammaisuudesta tai aivovammasta.
Ehkä puhuin tosiaan eri asiasta. Toisen sija/osuus elämässä ja suhtautuminen toiseen sitä kautta voidaan käsittää monella eri tavalla. Sykiatrinennäkemys sen sijaan puhuu itse puolestaan, joten en ota kantaa. Itse en tahtoisi tutustua ko. tavalla ajattelevan ihmiseen.
Ihmisenä kasvu on sitä, että on halu ymmärtää toista ja hyväksyä toinen. Joskus se vaatii jotakin, tekoja, konkretiaa. Toinen ei kuitenkaan tee mitään, koska pelkää/on ahdistunut/ei halua tai kestä muutosta. Joten mitään ei tapahdu. Kauniit ajatukset eivät merkitse mitään, koska ne ovat pelkkiä sanoja, joiden eteen ei todellisuudessa oltu valmita näkemään sitä edellytettyä vaivaa.
Kumpikin on rajannut ehtonsa. Kumpikin voi sanoa tehneensä uhrauksia. Ilmeisesti viivat on vedetty ja niitä ei lähdetä enää ylittämään. Ollaan päädytty sovittelematomaan erimielisyyteen ja väirikkoon. Kumpi oli lopulta oikeassa? Neutraalisti kirjoittaminen on vaikeaa olosuhteiden vallitessa, minun mielestäni tilanne on itsestään selvä, mutta minä tiedän mitä tiedän enkä voi muuta kuin uskoa toisen olevan väärässä. En voi tietää kaikkia mahdollisia yksityiskohtia, vaikka niitä on vaikea hypoteettisesti nähdä. Vaikea kuitenkaan nähdä että vaikeneminen tai vaientaminen olisi oikeudenmukainen ratkaisu, jos toinen ei halua vaieta. Hyvin harvoin, se on minun mielestäni oikeutettua. En kuitenkaan sano että ei koskaan, ei kuitenkaan nähdäkseni tässä tilanteessa.
Varmaan noinkin, käsitteli kylläkin yleisemmällä taholla, "sukukokous" tunnelmien jälkeen, että ihan sydänasioista ei ollut kyse.
Jokainen on varmaan kokenut..silloin pitää vaan jutella face to face ja asiat lutviutuu. Ei kannata jäädä ainakaan tuon tunteen vangiksi. Jos et osaa/ voi puhua - oma vika. Rakasta, kärsi ja unhoita.
Etkö osaa lukea.Ap ei pääse juttelemaan,& varsin kenkku tyyppi ollut kyseessä mitä ilmeisemmin! :(
En osaa sanoa mitään...