Täytin 50v. ja tunnen itseni totaalisen turhaksi henkilöksi.
Olen sinkku, siis kukaan ei ole koskaan kosinut.
Lapsia ei sattuneesta syystä ole.
Pitkiä seurustelusuhteita on ollut, viimeisin 10v. ja hänkin löysi uuden rakkauden.
sen jälkeenkin ovat kehuneet ulkonäköä ja mukavuutta ym.mutta kukaan ei ota vakavasti.
Aina vain saa pettyä uudestaan ja uudestaan.
Viejiä kyllä olisi, mutta epäilen kaikkien haluavan vain seksiä, toki mukaankin olen joskus mennyt suhteen toivossa.
Turhaa aivan turhaa haihattelua.
Olen sinkku, siis kukaan ei ole koskaan kosinut.
Lapsia ei sattuneesta syystä ole.
Pitkiä seurustelusuhteita on ollut, viimeisin 10v. ja hänkin löysi uuden rakkauden.
sen jälkeenkin ovat kehuneet ulkonäköä ja mukavuutta ym.mutta kukaan ei ota vakavasti.
Aina vain saa pettyä uudestaan ja uudestaan.
Viejiä kyllä olisi, mutta epäilen kaikkien haluavan vain seksiä, toki mukaankin olen joskus mennyt suhteen toivossa.
Turhaa aivan turhaa haihattelua.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oliko se joku aforismi vai mitä että "kaikki muu on turhaa paitsi puutarhanhoito".
Elämä on "aivan turhaa haihattelua" ellei ole koskaan elämänsä aikana keksinyt sitä juttua, miksi on täällä käymässä. Kun sinä olet vasta 50-vuotta nuori, niin aloita sen seikan pohtiminen nyt ja täytä elämäsi sillä ja tulet onnellisemmaksi kuin koskaan parisuhteissa. Onnelliselle ihmiselle suhekin tulee helpommin, kuin kaupan hyllyltä ikään, jos on tullakseen. Jos ei, se ei ole sinun juttusi.
Tässä oli kyllä niin viisas ja elämänmyönteinen kommentti, että sen lukeminen voi muuttaa ihmisen elämän! Nimittäin, koska kirjoittaja on oikeassa ja sen voi lukija todeta oman spontaanin reaktion kautta. Kiitos puolestani!
Ongelmasi on läheisriippuvuus ja siitä juontuva katteeton surkuttelu heti kun jäät yksin. Ja mistähän syystä tämä viimeisin kosinnan laistanut ehdokas löysi (etsi, otti) uuden?
Olen melkein kymmenen vuotta sinua vanhempi, ja elänyt yhden pitkän parisuhteen. Eron jälkeen tapasin kivan miehen ja rakastuin ja kaveerattiin puolitoista vuotta sitten. Tämä kaveri ei sitten ollut niin tosissaan pelissä vaikka hän kyllä otti usein puheeksi sitoutumisen avioliittoon asti. Minä kun en hyväksy vakaumukseni vuoksi avosuhteita.
Kävi sitten niin, että hän alkoi pitää yhteyttä entistä enemmän ex-avokkiinsa ja olisi halunnut pitää kaverisuhteen yllä kanssani, mutta eihän se sellainen käy. Tämä nainen alkoi soitella vihaisia puheluja ja ei se minustakaan hyvältä tuntunut. Ei heillä suhteesta enää mitään tullut. Kaveri olisi jälleen tullut kuvioihin, mutta en minä piittaa moisista enpätiedä-miehistä.
Olen nyt sitten oppinut elämään sinkkuna, jo reilut 20 vuotta. Kyllä ihmisen elämällä on muukin tarkoitus kuin parisuhde. Olisihan se kiva, jos olisi mukava sielunkumppani, ja en varmaan laittaisi vastaan jos sellaisen Luoja vielä soisi, mutta kun ei niin ei. Välillä tulee aikoja, että kokee, ettei ole sitä läheistä, kun ei ole enää vanhempia elossa, ei lapsia eikä ketään omaista, mutta menee elämä näinkin. Rikasta tämä joka tapauksessa on.
Miksi ihmeessä velloa pelkissä parisuhteissa? Mitä väliä sillä on, onko ollut perhe tai ei, onko lapsia? Ei se tee ihmisen elämästä elämisen arvoista, vaan ihminen itse.
Se, mitä ihminen tekee itsestään lähtökohdista ja olosuhteista riippumatta.
Elämähän olisi kerrassaan riemastuttavan mutkatonta, jos ihmisen turhuus määrittyisikin vain parisuhdetilanteen perusteella. Mutta kun se ei riitä. Turhuus on uskomattoman moniulotteinen, ajassa ja tilassa muuttuva käsite. Vakuutan teitä tässä vain yhdellä esimerkillä, koska internetissä on tila käymässä vähiin. Nimittäin, pelkästään jo se, että ihminen hankkii vaatimatonta omaisuuttaan ns. väärässä järjestyksessä, riittää aikaansaamaan hänelle turhan tyypin maineen. Jos erehdyt ostamaan esimerkiksi kesämökin Saimaalta tai lomaosakkeen Espanjasta ennen kuin omakotilinnasi on harjassa, olet pelkkä hedonismiiin taipuvainen turhastelija. Kyllä kansa tietää ja kateus opettaa.
Itse täytän kohta 50v joten eksyin tälle palstalle josko se elämä tästä aukeaisi sanotaan.
Elämä on turha joka tapauksessa eli sen miten tahansa. Kortit on jaettu kullekkin ja uusia kortteja voi hankkia jos mahdollista, muuten pelattava kädessä olevilla.
Minun elämä päättyi jo useampi vuosi sitten siis eroon. Mitään edellisestä ei jäänyt käteen. Piti rakentaa tyhjästä uusi ja parempi elämä.
Kaikki vanha joutui jättämään taakse.
Luonteesta lähtien. Se on ollutkin kivinen ja raskas tie. Ja kai tulee olemaan jatkossakin sitä. Itsepäinen kun satun olemaan. Edellinen elämä ei ollut helppo, mutta todellisen haasteen olen saanut vasta nyt.
Kaikella on oma arvonsa, mutta kun aikaa on mennyt ei millään enää ole paljon arvoa.
Pitää kiinni niistä arvoista jotka ovat jäljelle jääneet, selviytyneet loppumetreille.
Jos se arvo on se arvostettu kumppani, mitä vikaa siinä olisi. Arvojen mukaan pitäisi elää eikä talloa niitä maahan.
Ihmisen elämällä on vähän merkitystä muille, enemmän itselle.
Sinusta ei maksettaisi mitään jos et sitä itse pyytäisi.
Arvosi täytyy määrittyä itsesi mukaan.
Kuka sinua voisi arvostaa jos et itsekkään sitä tee
Mitä hemmetin höpinää? Vaikka kortit ovat jaetut, niin toiset osaavat pelata niillä paremmin kuin toiset eli ota oppia niistä, jotka osaavat. Elämä ei ole turhaa, sen tarkoitus on opettaa sulle jotakin, mutta jos on itsepäinen tyhmässä mielessä, niin sitäkään perusasiaa ei koskaan huomaa eikä hokaa.
Jos "tie on ollutkin kivinen ja raskas", niin moka on oma koska "taakka ei nujerra ihmistä vaan tapa, jolla hän sen kantaa" sanoo viisas aforismi. Sinun kantotapasi on valitettavasti väärä, joten kannattaa tarkastella myös niitä arvoja, jotka pitävät ajattelun ja asenteen noinkin metsään päin vinksallaan.
Tsemppiä, join the club. Itse olen yksinhulotajaisä. Kuulin just, et nuorempi lähtee syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja pois kotoa. Vanhempi muuttanut jo pari vuotta sitten pois. Hirveä paniikki, tyhjyys ja turhuuden olo iski. Kymmenen tonnin leka tekis varmaan vähemmän vahinkoa, mitä nyt ? Olen eläny liikaa ja vain lasten ehdoilla, eikä just ole suhteita ehtiny solmimaan...ikinä. Life's a bitch, tsemppiä !
Nyt sitten hirveä haku vaan päälle. Ei ole vielä liian myöhäistä jospa kaksi yksinäistä vielä löytää toisensa.
Olen jo unohtanut miten se haku oikein toimii, taidot ruosteessa. Osaa enää mennä mihinkään ja tuntisin itseni täys torveksi, yksin jossain istuessani.
Nyt on sitten korkea aika "kuinmyös" hankkia oma(kin) elämä.
Suunta hukassa? Sukella omaan napaasi, sieltä se löytyy, elämän sisältö, päämäärä ja tarkoitus. Mieti mihin pisteeseen olet henkisesti päässyt, missä olet käynyt, mitä opit. Ne ovat sun elämäsi tärkein saavutus.
Vai onko sut luotu toisen kylkiäiseksi?
Ei elämällä mitään tarkoitusta tarvitse olla. Ihminen on vaan itsekeskeisyydessään asettanut elämälleen muka tarkoituksen, ja hakee nautintoja mistä milloinkin. Jos vertaa ihmistä eläimeen, niin eläimet vain elävät päivä kerrallaan, ja menevät sinne minne vaistot vievät. Usein vaistot vievät toisen eläimen ruuaksi, eikä siinä sitten sen kummempaa.
elämän tarkoitus voi olla vaikkapa uudet perunat ja mansikat, jos aika käy pitkäksi, voi korjata vanhoja vaatteita....
Jospa minäkin ripottelen varovasti rikkani rokkaan: elämän tarkoitus on ikävän karkoitus (Eppu Normaali). Voisi se olla myös se kuuluisa ihmisiksi eläminen. Kärjistäen todettuna se, miten paljon ja kaunista pappi, jälkeen jääneet tai negrologi kertoo kuolleen sosiaalisesta ja siviilielämästä verrattuna työsaavutusten luettelointiin, kertoo myös siitä, miten ihmisiksi kuollut on onnistunut elämään.
Osta mopo tai kevari. Ihan oikeasti. Minä ostin ja sen kanssa on hauska pärrytellä mopomuorina ympäriinsä. Pelkään päriseviä kaksipyöräisiä, mikä oli riittävä syy hankkia mopo :D Olisiko sinulla jokin asia, joka kiehtoo ja pelottaa samaan aikaan? Sisältöä elämään voi luoda ihan itse ja mistä vain. Ei muista olla surkeana sen hetken, kun on hauskaa.
Olin tosi vanha nelikymppisenä, mutta nyt se elämä alkoi viisikymppisenä. Villitystä tahi ei, mutta mieluummin villi kuin kutvottaa pirtissä odottamassa kuolemaa.
Sinä olet viisas nainen ja täydellisesti oikeassa.
"Olin tosi vanha nelikymppisenä, mutta nyt se elämä alkoi viisikymppisenä."
Näin minullakin. Ihan käsittämättömältä tuntuu, miten kymmenen vuotta sitten ajattelin, että tässä se nyt oli, mitään odotettavaa ei ole, ja nyt ihan innoissani odotan, mitä kaikkea elämä voikin vielä tuoda tullessaan.
Sitä sanotaan kasvamiseksi ja sitä tapahtuu joka iässä. Ehkä kaikista tärkeimmät kehityskaaren jutut tulevat juuri noilla main ikää, kun alkaa olla riittävästi pohjaa ymmärtää elämän kaikkia, monenlaisia puolia.
Olette kaikki niin oikeassa, en odota ketään vaan elän. Kiitos
Eiku eteenpäin vaan, sano mummo lumessa :)
Jatketaan vanhaan malliin. Kaikki selittyy aikanaan.
Hei! Pääsin köysistä irti nyt vasta ja harmittaa kun en ollut kommentoimassa tuoreeltaan aloitusta,mutta parempi myöhään kun lukaisin päällisin puolin yleisen mielipiteen..
Ensinnäkin on kaikille viiskymppisille tuttua tuo tarpeettomuuden tunne kun ikää on kertynyt ja kokemuksiakin,hyviä ja huonoja.Jostakin syystä melankoliset ja huonommat kokemukset tulee pintaan tässä iässä.
Paras oli mun mielestä "osta mopo" :) :)
Paljonpuhuttu "opi elämään yksin" Täydellistä horse shittiä on puheet että olen yksin ja tyynesti tyytyväinen ja onnellinen.
Yksinolo on mukavaa määrätyn ajanjakson verran mutta kun yksinäisyys kaatuu päälle kunnolla niin ihmisen ei ole hyvä olla.Syöt yksin,nukut yksin,teet kaiken yksin.Pahin näistä kaikista on mennä yksin nukkumaan,vain kellon naksutus tai jääkaapin hurina seuranaan.
Jokainen täysijärkinen ihminen on läheisriippuvainen,toisaalta toiselle riittää mopo tai koira..
Tunsin syvästi samoin kun täytin 50 ja sitä paskanolon määrää ei voi mitata millään mittarilla ja kieriskelin siinä olotilassa noin vuoden kunnes oma aikuinen lapseni oikaisi käsitykseni loppuelämästäni.Hän sanoi:Tarvitsen sinua,vaikka olen kaukana,tarvitsen..
Uskon ja toivon että myös sinulle joku sanoo tarvitsevansa sinua..
Ainakin varmasti ME kaikki täällä tarvitsemme sinua! Joten anna näppisten naputtaa ja kerro enemmän täällä sillä se helpottaa.Kokemuksesta sen tiedän kun omasin eri nimimerkin täällä aikoinaan ja nyt olen noussut suosta..Vaikka välillä köysisssä ja sattuu,ei haittaa yhtään ;)