Sosiaalinen fobia ja ahditus

Olen jo vanhempi henkilö ja kärsin vielä näistä ongelmista...harmillisesti. Kuitenkin merkittävää edistymistä ja rohkaistumista on tapahtunut menemällä tilanteisiin, joissa olen ollut sietokyvyn rajalla. Keskustelen nykyään vieraille tapaamilleni ihmisille oma-aloitteisesti tavalla, johon en olisi joskus uskonut pystyväni. Todella vaarallinen tie ovat esim bentsodiatsepiinien antama rohkeus (korkeintaan "hätätilanteessa" lyhytaikaisesti lääkärin valvonnassa...ja sitäkin harkittava paljon). Itse jouduin "bentsojen" takia todella pitkään ja vaikeaan päihdekierteeseen, josta on ollut pitkä matka normaaliin elämään. Pitkäaikainen lääkityksen purku on loppusuoralla. Varsinainen selviytymistarina en ole, mutta varoitan sudenkuopasta, mihin moni on pudonnut. Fraasina voi vain todeta, että tässäkin on vain mentävä pelkoa päin, jotta sen voi voittaa.

Omien lapsuudessa syntyneiden tunnelukkojen tiedostaminen voi auttaa.

http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/avaa-tunnelukkosi

Tutustupa sellaiseen kirjaan kuin herkkyys ja sosiaaliset pelot - saatat saada siitä hyvinkin apua, vertaisia on paljon ja myös hyviä selviytymistarinoita, olet ilmeisesti iältäsi nuori, itse olin nuorena ujo ja yksinäinen, mutta kyllä siihen aikakin auttoi. Onnea elämäntaipaleellesi.

Kyllä meitä on :) Kerron lyhyesti oman tarinani... Olen ollut pienestä asti sosiaalisesti "varautunut/pelokas", johon tuli mukaan n.20v tienoilla myös masennus. Söin mielialalääkkeitä/rauhoittavia enemmän tai vähemmän n.17v, kunnes 11/2014 sain ottaa vastaan Jeesuksen sydämeeni :) Vähensin lääkitystä reilun kuukauden ajan, kunnes jätin kokonaan pois..., Kiitos Jeesuksen!!!
Valitettavan monet ihmiset pitävät Jeesusta "huuhaana" tms., mutta itse olen Hänen kauttaan päässyt irti masennuksesta ja sosiaaliset tilanteet ei ole enää sellaista tuskaa, kuin aiemmin. Enkä ole todellakaan ainoa, kenet Jeesus on vapauttanut tällaisista ongelmista ja monista muistakin ongelmista... Jumalalle mikään ei ole mahdotonta, me ihmiset vaan pyydämme monesti Häneltä apua vasta aivan viimeisenä, jos silloinkaan... Mutta Jeesus on minun Herrani, Pelastajani, Vapahtajani ja Hän on meitä kaikkia varten, jos vain otamme Hänet vastaan... Suosittelen :)
Voit kokeilla esim. yksin ollessasi... Jeesus, jos olet ja kuulet minua, armahda minua syntistä, pese minut puhtaaksi kalliilla verelläsi, tule elämääni Herrakseni!!! Jos vilpittömästi Häntä pyydät, Hän kuulee ja tulee kyllä :) Jumalan siunausta sinulle elämääsi :)

Kärsin sosfobiasta vajaat 15v, lisäksi pahoja masennuskausia ja yleistä ahdistuneisuutta. Olen n. 30v mies. Tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut elämäni kuntoon. Lääkkeitä olen syönyt laidasta laitaan kokematta niistä minkäänlaista hyötyä, pelkkiä haittoja vain. Poikkeuksena xanor propral, joita edelleen satunnaisesti käytän pahoissa paikoissa. Hoitokontakteja ollut useampia, ne kokenut hyödyttömiksi poislukien yksi ymmärtäväinen yksityinen psykiatri, jolla käyn reseptit uusimassa ja kerran vuodessa juttelemassa.

Olen huomannut sosfobiasta kärsivien ihmisten olevan jossain määrin perfektionisteja ja hyvin ankaria itselleen. Tietyissä asioissa pienetkin takaiskut lannistavat helposti. Etukäteen erilaisista asioista maalaillaan omassa mielessä pahimpia mahdollisia uhkakuvia. Aikaa kuluu älyttömästi itsensä tarkkailuun ja miettimiseen siitä mitähän muut mahtavat ajatella. Muiden ihmisten neutraalit singnaalit tulkitaan negatiivisiksi. Itsetunto on hyvin heikko tai olematon. Itseasiassa koko sairaus johtuu negatiivisista ajatuksista päässäsi.

Tärkein asia parantumiseen on oman itsetunnon kohottaminen, mikään asia ei tapahtu hetkessä vaan vaatii aikaa. Tällä hetkellä olen töissä ja opiskelen itseäni kiinnostavaa alaa jota muutkin ihmiset arvostavat. Ihmisten kanssa kommunikointi on paljon helpompaa verrattuna niihin aikoihin kuin olin työttömänä. Liikunta ja ravinto on myös erittäin tärkeä asia! Kun kroppa on hyvässä kunnossa on ihmisten ilmoilla liikkuminen paljon miellyttävämpää. Lisäksi se huoltaa mieltä muutenkin. Treenaamisen jälkeen kenenkään ahdistus tuskin lisääntyy!

Itseään on pakko ruoskia persuksille! Tällä en tarkoita perinteistä sosfoobikon itseruoskintaa. Altista itsesi pahoille tilanteille. Omia esimerkkejä äkkilähtö ulkomaille yksin todella huonolla kielitaidolla, myöhemmin reissailua ulkomailla ennestään tuntemattomassa seurassa. Aluksi vieraan kielen käyttäminen oli todella ahdistavaa, mutta nyt siihenkin on tottunut. Uudessa ympäristössä ja täysin vieraassa seurassa saatat huomata olevasi vähemmän estynyt alkujärkytyksen jälkeen.
Ammatissani työskentelen ihmisten parissa ja joudun kohtaamaan erilaisia sosiaalisia tilanteita laidasta laitaan. Alkuun tämä oli yhtä helvettiä, tai yllättävän pitkän aikaa itseasiassa... Tämä on kuitenkin ollut merkittävin asia parantumiseen. Hetkessä ei voi olettaakaan muutoksen tapahtuvan, etenkin jos ongelmat ovat kestäneet monia vuosia. Pahoille tilanteille altistaminen auttaa oikeasti!
Tänään aion baarissa jututtaa naisia, eli poistua mukavuusalueeltani. Vuosia sitten en uskaltanut edes yrittää. Siinäkin kehittyy ja pahin asia mitä voi tapahtua on saada pakit.

Yritä järjestää itsellesi tekemistä. Omissa oloissa märehtiminen ei ainakaan auta. Aktiivista elämää viettämällä ei jää aikaa jatkuvaan murehtimiseen. Levätä toki pitää ja joskus omissa oloissaankin olla.

Yksi pointti on oman persoonallisuutensa muokkaaminen ja vanhojen syvälle juurtuneiden ajatusmallien kyseenalaistaminen. Tarkkaile "normaaleja" ihmisiä. Mieti miten he suhtautuvat vastoinkäymisiin, itsensä nolaamiseen, tulevaisuuteen jne ja koita siirtää heidän toimintamalleja itseesi. Olen oppinut paljon yltiöpositiivisilta ihmisiltä tätä kautta. Et ole täydellinen ihminen etkä sellaiseksi tulekaan, hyväksy se!

Netistä kannattaa lukea erilaisia tekstejä ja katsella videoita ahdistukseen/sosfobiaan liittyen. Näistä suurin osa valitettavasti englanniksi. Näin opit ymmärtämään mistä oikein on kyse ja saat vinkkejä ja mahdollisia apukeinoja.
Suosittelen myös kuuntelemaan erilaisia rentoutus ja hypnoosipätkiä joko päivällä tai ennen nukkumaan menoa. Itsellä ne ovat auttaneet nukahtamiseen. Jonkinlainen uniongelmakroonikko myös olen.

Siinäpä jotain sekavaa höpinää... Joku voi ehkä ajatella etten tiedä mitä todellinen sosfobiasta kärsiminen on. Olen kuitenkin ollut niiden takia lähes eristäytynyt asuntooni, pitkäaikaistyötön, kyvytön pitämään esitelmiä, puhelimessa asiointi vaikeaa, naisjutut jääneet vähälle ja ollut useampaan kertaan tosissani tappamassa itseäni. Paljon jäi kertomatta ja asiat mahdollisesti epäselvästi esitetty :) Tähän tilanteeseen pääseminen on vaatinut vuosien kovan työn ja välillä on ollut yhtä helvettiä. Itsensä kehittäminen jokaisella elämän osa-alueella, mukavuusalueelta poistuminen ja se että hyväksyy omat puutteensa eikä ole liian ankara itselleen on mielestäni tie parantumiseen.

Kiitos viestistäsi miga86. Samaistun suhun. Ja hyviä neuvoja!

Kyllä selviää. Se millä selvisin oli tulta päin asenne. Sopivissa määrin altistaa itseään alkuun vaikeisiin tilanteisiin. Aloittaa pienestä ahdistusta aloittavasta tilanteesta ja etenee siitä sitten isompiin tilaisuuksiin, karaokea tms. Opettelee löytämään uusia tapoja millä itse asiassa nauttii ahdistavissa tilanteissa olemisessa ja hankkii niitä useita