Oman pään sisäisen ajatusmaailman järjestäydyttyä uuteen hitaaseen ja erilaiseen rytmiin, voin taas tuntea iloa olevasta. Sitä jaan sullekin niin kuin voin vaan sen jollain pienellä asialla tai tekemisellä ilmaista. Et ole unohdettu, olet rakastettu. Siinä kohdassa täydennät elämääni, kaukana tai lähellä, sydämessä silti.
Hyvää mieltä, iloa
kesämetsä
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sulla myös pään ulkopuolinen ajatusmaailma? Aika hienoo.
no voi voi vieläkö ne asiat tuppaa valtaa mielen
Olen täysin sanaton
Ei haittaa.
Mikähän on saanut tuon seesteisyyden aikaiseksi? Itselläni tuo sydämen syövereissä oleva tunne ei tuollaista mahdollisuutta anna..
Se on se tilanteen hyväksyminen sellaisena kun se on. Olennaiseen ja hyviin asioihin keskittyminen. Semmosta vaan.
Millainen se hyväksyttävä tilanne sitten on? Kaivattu jossain muualla?
No mulle ei tarvitse mitään jaella, kun en ole mitään vailla. Ihan jees näin.
No se mitä teen voi olla jotain sellaista mikä helpottaa jollain tapaa hänen asioitaan jossain. Ei sitä odoteta, mutta teen mielelläni, kun tiedän että hän siitä hyötyy. Ja mulle ne on pieniä asioita. Ei siis mitään semmoista että hänen reviirilleen tuppautuisin.
Kovin kaipaava ja ajatuksiaan pakenematon ei voi tuntea tuollaista harmoniaa kuin ap. Harmonia on kyllä tärkeää ja sulauttava
Sepä se. Haluamisen sijasta keskittyy antamiseen, jos nyt näin voi sanoa.
Minä yritän myös tuoda rakkauteni esiin tällä tavoin. Hänen hyvä olonsa on tärkein asia ja sen eteen pyrin toimimaan, kuten vain pystyn ja hän haluaa. Antamisesta tulee hyvä olo itsellekin.
Toivon vain, että hän ei ahdistu avustani ja läsnäolostani, koska hän varmasti aistii syvemmät tunteeni. Viihdyn vain hänen seurassaan niin hyvin, etten malta aina olla tarjoamatta apuani. En kuitenkaan mielestäni ahdistele ja tilaakin pyrin antamaan, en roiku.
Syvemmät tunteeni tuon sitten esiin, jos hän niin haluaa ja siihen suodaan tilaisuus.
Ei ei en ole mikään viisas, kiitos vain. Ennemminkin kantapään kautta oppi menee perille, jos niin voi sanoa. Ei ole kokemusta tämmöisestä, niin kai sitä on heilunut kun seinäkellon heiluri tunteineen. Ja en ole tainnut pyytää anteeksi sitä, jos en ole ollut riittävästi tilanteita huomioiva, hienotunteinen, toista kohtaan. Tilan antaminen toiselle on hyvä, vaikken itse sellaista kaipaa, mutta toinen voi kaivata.
Vaikutat hienolta ihmiseltä ap, jos noin toimit. Toivottavasti tuo kohteesikin sen tietää ettei mene ajatuksesi ja tekosi ihan hukkaan. Ihmisten kanssa toimiessa suurin virhe, mikä muuten pätee parisuhteeseenkin, on tehdä olettamuksia.
Ei sen niin väliä. Olen ihminen lihaa ja verta, haaveineni ja unelmineni, epätäydellinen ja minä vaan.
Kantapään kautta itsekin rakkaudesta oppineena pidän sinua silti viisaana.Kokemus on todella uusi, mutta tuntuu siltä, että vasta nyt ymmärtää mitä rakkaus todella on. Se ei vaadi, vaan hyväksyy.
Itseään ei kai pitäisi pyydelläkään anteeksi, vaan joskus silti epävarmuuttaan miettii, josko onkin toiselle liikaa tai liian vähän. Luulen, että hän tarvitsee tilaa ainakin tällä hetkellä. Itse en niinkään, mutta tiedän myös, että saatan joskus olla liian intohimoinen muiden makuun. Siksi varon tätä itsessäni.
Niinhän me kaikki ollaan ihmisiä vaan mielkuvituksinemme ja todellisuuksinemme...