KALAKATEUSKO?

Vanhoina hyvinä aikoina, jolloin käsikranaatteja oli joka mökissä, omat kalanpyydykset suojattiin "herätyskellolla".
Pyydyksen viereen oli se katiska tai verkko, upotettiin painon kanssa yksi tai kaksi kranua. Voitiin tehdä myös pelkkä källi, luvattomille kulkijoille vesillä. Kranaatin sokasta vedettiin naru ylös, joka kytkettiin pyydysmerkkiin. Siinä vaiheessa kun luvaton pyydyksen kokija sai käteensä narun päässä nousseen kranaatin sokan, opeteltiin soutamaan hemmetin lujaa. Pyydyksen omistalle jäikin sitten tehtäväksi käydä keräämässä lähialuueelta pintaan nousseet kalat, tai sitten siirtää maisemaan sopimattomat jätteet vastarannalle, tai tehdä kalanmuonaa.
Tälläistä ei tietenkään saa tehdä nykyjään, ainakaan räjähteillä. Kranun tilallehan voi asentaa vaikka kameran hyvin suojattuna.

Nyky tekniikka kaikuluotain on väline, jolla valveutunut voro mahdollisesti tarkastelee vierasta kalapyydystä. Utelias jättää asian siihen, mutta kalanäpistelijä ottaa saaliin luvatta haltuunsa, kuten monesti autoakin lainataan luvatta! Muistaakseni löytyy pykälä, jossa määritellään kalastukseen liittyvää vierasta pyydysmerkin läheisyyttä siten, että (5) metriä lähemmäksi vierasta merkkiä ei saa mennä, kuin viranhaltijat, kuten oikeutetut luvantarkastajat ja poliisi.

Kateus vie kalatkin vedestä ja toisten pyydyksistä. Kateus opitaan seuraamalla isien kalastusta toisten omistamilla pyydyksillä kuten verkoilla ja katiskoilla. Perinnöllistä se on siinä mielessä, että moniin asioihin kykenemättömät isät tavallaan periyttävät huonot tavat omiin lapsiinsa väärän kasvatuksen kautta.

Aikoinaan veljekset kertoivat järvellä tavattuamme, että on saavi jo puolillaan kalaa ja omat pyydöt vielä katsomatta

Pimeänajankalastajat, he hämärissä lähtevät, aamun valjetessa palaavat ja saalis on sitten sen mukainen. Harva se kala, joka keskiyön aikana syö, sinä pimeimpänä aikana, joten ainoakasi saaliiksi kelpaava löytyy verkko ja katiska pyydyksistä. Moni on varmasti huomannut, kuinka verkossa on limarengas, jos toinenkin, rysät sotkettu ja katiskat nurinpäin, arvata sopii? Liian vähän kiinnitetään huomiota näihin säännöllisesti liikkuviin yöllä kiitäjiin. Päiväsaika kuluukin levätessä ja tähystys tehtävissä, sillä ammattitaitoinen yö kalastaja ottaa selville pyydyksen omistajan mahdolliset elintavat ja mikä tärkeintä, tietää rytmitys kalastajan kokemisaikataulu omiin pyydyksiinsä? Suomalainen on sokea silloin, kun omat pyydykset eivät ole tulilinjalla! Onko se sitten mikään rikos jos toiselta lainaa ja syö saaliin nälkäänsä?

Aikoinaan tuttavani pyydyksiä kävi kokemassa muu henkilö kuin oman talon väki, mutta keino löytyi senkin lopettamiseen. Tämä verkkojen/katiskoiden omistaja näes jäi yöksi väijymään läheiseen saareen ja kun kalavaras alkoi nostetamaan hänen pyytöään vedestä ylös, niin ampui kiväärillä ihan veneen lähelle!
Vauhtia oli kuulemma riittänyt karkuun soutaessa ja sen jälkeen sai pyydykset olla rauhassa.
Niin että terveisiä vaan sinne Enon suuntaan..joko olet hankkinut ihan ikiomat kalavehkeet ja verkot? Nythän eläkkeellä ollessasi joudat taas kalastelemaan.

Näissä kalastusasioissa silloin, kun olet varma, että pyydyksesi on tyhjennetty, niin otapas reippaasti asiasta vaari ja tuo esille mahdolliset väärin käytökset, vaikkapa veispuukissa. Jospa sieltä keskustelujen ohesta löytyisikin yhtäläisyyksiä rosvous ahneuden syntyyn? Monesti syyllinen on lähellä ja olettaa olevansa ulkopuolella epäilysten.

Eilissä aamuna, joku livenäkijä ilmoitti tekstiviestillä, jotta kalavoro liikkuu pyydystesi kimpussa, käväisepäs tarkistamassa!? Tuntomerkit veneestä ja kelloaika tuli ilmoituksen mukana, kiitoksia ilmoituksesta!

Aikanaan isäntä arveli, että naapurin Nieminen, käy katsomassa katiskan aina ennen häntä. Isäntä laittoi katiskan kupaaseen viestin: "Saatanan Nieminen! Jätä mun katiska rauhaan!" Seuraavan kerran katiskaa kokiessaan, löysi isäntä tyhjän katiskan ja viestin kupaasta:" Elä minnuu eppäile, enhän minä oo käyny täällä päinkään!"