Toinen viestini tänään

Mutta sun kaivattukin on sulle vielä tuntematon (sic!).

ristiriitaiset_akat_lol kirjoitti:

Mutta sun kaivattukin on sulle vielä tuntematon (sic!).

Hyville vekkuleille, saatankin kirjoittaa kirjan.

Verkon kautta suoraan käteen

olikin jo tullut pari lisää.

Naisena sanon että mikään ei voita käsinkirjoitettua kirjettä. Onhan sähköpostit sun muut käteviä, mutta oikeassa kirjeessä välittyy toisen persoona aivan eri tavalla ja tulee olo että on lähempänä, henkilökohtaisempi.

Mikäli sinusta tuntuu siltä, että kirje on se miten haluat lähestyä ja kertoa vaikka tunteistasi niin silloin se on sinulle se oikea tapa. Ja jos toinen ei tätä ymmärrä tai arvosta niin ymmärtääkö ja arvostaako hän silloin sinuakaan?

aromli kirjoitti:

Naisena sanon että mikään ei voita käsinkirjoitettua kirjettä. Onhan sähköpostit sun muut käteviä, mutta oikeassa kirjeessä välittyy toisen persoona aivan eri tavalla ja tulee olo että on lähempänä, henkilökohtaisempi.

Mikäli sinusta tuntuu siltä, että kirje on se miten haluat lähestyä ja kertoa vaikka tunteistasi niin silloin se on sinulle se oikea tapa. Ja jos toinen ei tätä ymmärrä tai arvosta niin ymmärtääkö ja arvostaako hän silloin sinuakaan?

Hyviä kysymyksiä. Tilanne on ollut vaikea muutenkin, en osaa sanoa olisiko hyvä tai huonokaan ratkaisu. Vaikea tosiaan sanoa, mitä hän ajattelisi ojentaessani kirjettä. Tarkennusta: lukisitteko sen heti (vastaus tulisi varmemmin) vai jossain rauhassa yksin (epävarma vastauksesta)?

aptäällä kirjoitti:

Hyviä kysymyksiä. Tilanne on ollut vaikea muutenkin, en osaa sanoa olisiko hyvä tai huonokaan ratkaisu. Vaikea tosiaan sanoa, mitä hän ajattelisi ojentaessani kirjettä. Tarkennusta: lukisitteko sen heti (vastaus tulisi varmemmin) vai jossain rauhassa yksin (epävarma vastauksesta)?

Itse tykkään kirjoittaa ja se on minulle joskus helpompaa kuin puhuminen. Kirjoittaessa pystyy jäsentelemään asiat myös itselleen - se voi olla siis myös keino itsetutkiskeluun eli voit vaikka harjoitusmielessä kirjoittaa hänelle kirjeen. Kirjoittaessa tilannetta pystyy täten myös tarkastelemaan hiukan ulkopuolelta ja kauempaa.

Haluatko hänen lukevan sen heti vai myöhemmin? Voithan itse pyytää jompaakumpaa tapaa. Itse jos saisin kirjeen suoraan käteen niin kysyisin, että haluaako hän minun lukevan sen heti vai myöhemmin?

Olen itse kerran kirjoittanut s-postilla tunnustuksen tunteistani - kauan kauan sitten, mutta en saanut vastausta joten tämä on tärkeä seikka. Fiksu ihminen vastaa eikä jätä hiljaisuuteen, joten pyydätkö samalla vastauksen häneltä?

aromli kirjoitti:

Itse tykkään kirjoittaa ja se on minulle joskus helpompaa kuin puhuminen. Kirjoittaessa pystyy jäsentelemään asiat myös itselleen - se voi olla siis myös keino itsetutkiskeluun eli voit vaikka harjoitusmielessä kirjoittaa hänelle kirjeen. Kirjoittaessa tilannetta pystyy täten myös tarkastelemaan hiukan ulkopuolelta ja kauempaa.

Haluatko hänen lukevan sen heti vai myöhemmin? Voithan itse pyytää jompaakumpaa tapaa. Itse jos saisin kirjeen suoraan käteen niin kysyisin, että haluaako hän minun lukevan sen heti vai myöhemmin?

Olen itse kerran kirjoittanut s-postilla tunnustuksen tunteistani - kauan kauan sitten, mutta en saanut vastausta joten tämä on tärkeä seikka. Fiksu ihminen vastaa eikä jätä hiljaisuuteen, joten pyydätkö samalla vastauksen häneltä?

Lisään vielä, että kirjeen kanssa erehtymisen mahdollisuus on aina pieni. Ei tarvitse jäädä miettimään mitä toinen sanoi ja mitä hän sillä tarkoittikaan, kun voi aina lukea uudestaan, joten kyllä, kirje on hyvä valinta varsinkin jos haluaa avata samalla vaikeita solmuja.

aromli kirjoitti:

Itse tykkään kirjoittaa ja se on minulle joskus helpompaa kuin puhuminen. Kirjoittaessa pystyy jäsentelemään asiat myös itselleen - se voi olla siis myös keino itsetutkiskeluun eli voit vaikka harjoitusmielessä kirjoittaa hänelle kirjeen. Kirjoittaessa tilannetta pystyy täten myös tarkastelemaan hiukan ulkopuolelta ja kauempaa.

Haluatko hänen lukevan sen heti vai myöhemmin? Voithan itse pyytää jompaakumpaa tapaa. Itse jos saisin kirjeen suoraan käteen niin kysyisin, että haluaako hän minun lukevan sen heti vai myöhemmin?

Olen itse kerran kirjoittanut s-postilla tunnustuksen tunteistani - kauan kauan sitten, mutta en saanut vastausta joten tämä on tärkeä seikka. Fiksu ihminen vastaa eikä jätä hiljaisuuteen, joten pyydätkö samalla vastauksen häneltä?

Kysyminen/kuunteleminen jäänyt uupumaan. Siksi ehkä ollut hiljaista ja monesta muusta miljoonasta syystä, jotka tilanteessa taitaa olla. En taida osata edes ajatella kaikkea, vaikka kuinka itsekseni kirjoittaisin. En osaa edes ajatella pitäisikö ottaa yhteyttä millään tavalla vai ei, enää. Luultavasti pitäisi, mutta en ole nyt niinkään varma koko kirjoittamisesta.

aptäällä kirjoitti:

Kysyminen/kuunteleminen jäänyt uupumaan. Siksi ehkä ollut hiljaista ja monesta muusta miljoonasta syystä, jotka tilanteessa taitaa olla. En taida osata edes ajatella kaikkea, vaikka kuinka itsekseni kirjoittaisin. En osaa edes ajatella pitäisikö ottaa yhteyttä millään tavalla vai ei, enää. Luultavasti pitäisi, mutta en ole nyt niinkään varma koko kirjoittamisesta.

Mutta toisaalta joskus vain on otettava se riski. Joko voitat tai häviät, mutta selvittämättömät asiat tuppaavat hiertämään ja et koskaan todella voi myöskään päästä yli ennen kuin olet lyönyt korttisi pöytään.

Ole rohkea. Noudata vaistoasi ja tee kuten haluat ja jos hän ei osaa ottaa sitä vastaan niin näetpähän hänen todellisen luonteensa. Silloin myös lopulta saat varmuuden siihen, että onko hän vai eikö ole tunteittesi arvoinen. Forza.

aromli kirjoitti:

Mutta toisaalta joskus vain on otettava se riski. Joko voitat tai häviät, mutta selvittämättömät asiat tuppaavat hiertämään ja et koskaan todella voi myöskään päästä yli ennen kuin olet lyönyt korttisi pöytään.

Ole rohkea. Noudata vaistoasi ja tee kuten haluat ja jos hän ei osaa ottaa sitä vastaan niin näetpähän hänen todellisen luonteensa. Silloin myös lopulta saat varmuuden siihen, että onko hän vai eikö ole tunteittesi arvoinen. Forza.

En halua, että kenelläkään on kivi kengässä. Laitettava kai siis omat kengät jalkaan hiekan murisineen, jotta voin muruset sieltä joskus varmasti(?) poistaa.

aptäällä kirjoitti:

En halua, että kenelläkään on kivi kengässä. Laitettava kai siis omat kengät jalkaan hiekan murisineen, jotta voin muruset sieltä joskus varmasti(?) poistaa.

Itse en ainakaan kadu sitä hetkeä kun olen uskaltanut ja kirjoittanut tunteistani - oli se sitten sähköpostilla tai tekstiviestillä. Tietysti se pelottaa ja kauhistuttaa, mutta varsinkin jos näkee harvoin tai on riski, ettei tule näkemään enää ollenkaan, niin onko silloin paljon hävittävääkään?

Toisinaan voi käydä myös niin, että toinen alkaa vasta sen myötä näkemään sinut eri tavalla. Ehkä hän ei heti vastaa tunteisiisi, mutta aikaa myöten... Sitä ei koskaan tiedä. Rakkaus on kartoittamaton maa.

aromli kirjoitti:

Itse en ainakaan kadu sitä hetkeä kun olen uskaltanut ja kirjoittanut tunteistani - oli se sitten sähköpostilla tai tekstiviestillä. Tietysti se pelottaa ja kauhistuttaa, mutta varsinkin jos näkee harvoin tai on riski, ettei tule näkemään enää ollenkaan, niin onko silloin paljon hävittävääkään?

Toisinaan voi käydä myös niin, että toinen alkaa vasta sen myötä näkemään sinut eri tavalla. Ehkä hän ei heti vastaa tunteisiisi, mutta aikaa myöten... Sitä ei koskaan tiedä. Rakkaus on kartoittamaton maa.

Vastapuoli vaikuttaa viisaalta. Heittäydyn jokeen, jotta hänkin voi nousta pinnalle.

Kaikki onnistuu! Jopa epävireinen ääni!

https://youtu.be/pTWf122wHkw

Hyvää yötä!