Yritän pitää tän mahd. lyhyenä... Eli siis etsin netistä seuraa ja kerroin olevani 18 vuotias. Chatis tapasin 23 v jätkän jonka kanssa oli tosi paljon yhteistä juteltavaa, ei mitään kuinka iso kyrpä sulla on juttuja vaan tuntui että oikeesti oltiin samalla aaltopituudella. Juteltii varmaan kuukauden ajan melkeen joka päivä ja ihan kaikist asioista. Sit ehdotin tapaamista ja tavattiin pari kertaa. Kolmannella kerralla runkattiin, sit myöhemmin imettiin ja nyt ollaan kerran pantu. :)
Sen jälkeen mulle tuli vähän huono omatunto ja päätin olla rehellinen ja kertoa sille että olen oikeesti 15. Olen 180 pitkä enkä näytä kakaralta, partakin kasvaa jo ja parista baaristakin oon saanu juomaa ja moni luulee mua vanhemmaksi kuin mitä oon. Se oli aika vaivautunu ja sanoi sitten että haluaa kanssa olla rehellinen ja on oikeesti 30. En olis edes uskonut kunnes se näytti lopulta paperinsa ku sanoin että et voi mitenkään olla. Se ei näytä yhtään sen ikäseltä ja vaik ite valehtelin mun iän niin ei mulle tullu mieleenkään että se olis valehdellu omansa.
Mut nyt siis kuitenki tilanne on se että mä oon 15 se on 30 ja ite ainaki haluaisin jatkaa meiän juttua koska ollaan niin samalla aaltopituudella eikä todellakaan oo mistään hyväkskäytöstä kyse millään tavalla. Onko tää nyt sit kuitenki väärin teidän mielestä? Jos oltais oikeesti 18 ja 23, niin kaikki olis OK... Eikö olis pitäny olla rehellinen?
En vielä oikeen tiedä mitä se ajattelee. Ollaan kyllä viestitelty ihan normaalisti mut ei olla ton jälkeen nähty, eikä siitä ookaan ku pari päivää. Mut tää vaivaa mua todella paljon.
Sen jälkeen mulle tuli vähän huono omatunto ja päätin olla rehellinen ja kertoa sille että olen oikeesti 15. Olen 180 pitkä enkä näytä kakaralta, partakin kasvaa jo ja parista baaristakin oon saanu juomaa ja moni luulee mua vanhemmaksi kuin mitä oon. Se oli aika vaivautunu ja sanoi sitten että haluaa kanssa olla rehellinen ja on oikeesti 30. En olis edes uskonut kunnes se näytti lopulta paperinsa ku sanoin että et voi mitenkään olla. Se ei näytä yhtään sen ikäseltä ja vaik ite valehtelin mun iän niin ei mulle tullu mieleenkään että se olis valehdellu omansa.
Mut nyt siis kuitenki tilanne on se että mä oon 15 se on 30 ja ite ainaki haluaisin jatkaa meiän juttua koska ollaan niin samalla aaltopituudella eikä todellakaan oo mistään hyväkskäytöstä kyse millään tavalla. Onko tää nyt sit kuitenki väärin teidän mielestä? Jos oltais oikeesti 18 ja 23, niin kaikki olis OK... Eikö olis pitäny olla rehellinen?
En vielä oikeen tiedä mitä se ajattelee. Ollaan kyllä viestitelty ihan normaalisti mut ei olla ton jälkeen nähty, eikä siitä ookaan ku pari päivää. Mut tää vaivaa mua todella paljon.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos olisitte alusta alkaen olleet rehellisiä, olisi lähtökohdat paremmat. On tuossa sen verran kova ikäero, etten ikinä itse pystyisi harkitsemaan tuossa edes yhtään mitään, koska olet vielä suojaikärajan alle. Ja muutenkin elämäntilanteet ovat ihan erilaiset. Sinuna miettisin kyllä pariin kertaan mitä teet.
Minusta ei Sinun pitäisi liikaa tuijottaa ikäeroa, vaan mieti viihdytkö hänen seurassa aidosti vai ei. Jos tuntuu, että kaikki on hyvin, niin minä ainakin jatkaisin suhdetta eteenpäinkin. Tokkopa Sinäkään vielä mietit, että hän olisi se elämäsi mies jonka rinnalla haluaisit viettää koko elämääsi. En tainnut vielä koskaan tavata homoa joka ihan rehellisesti kertoisi todellisen ikänsä. Toki rehellisiäkin löytyy. Alaikäisen ei kuitenkaan pitäisi valehdella ikänsä, koska siinä liikutaan rikoslakitasolla.
Tässäkin suhteessa riskin kantaa se 30 vuotias, koska mahdollisen välirikon jälkeen hän elää löysässä hirressä siihen asti kun täytät 28 vuotta.
Te molemmat valehtelitte iän, koska saavutitte valheella jotain, peititte epävarmuutenne ja elitte fantasiaa, jota ei ole olemassa. Mutta, ihastuminen on aina ruusunpunaista. Suurempi ongelma on, että ajattelumalli voi toistua. Mitä muuta paljastuu pinnan alta? Tuskin ihan sysimustia kiemuroita. 30 vuotias valehtelee ikänsä ollakseen neitsyempi, unohtaakseen epäonnistuneet suhdekiemurat ja sen, ettei elämästä tullutkaan nousukiitoa.
Ikä ei ole vain numero. Teini kokee voimakkaammin, koska "ensimmäinen kerta" -kokemuksia tulee tiuhaan. 30 vuotiaalla elämä on jo hakeutunut uomaansa. Oma raha, oma elämä. Ero ajatusten notkeudessa ja siinä miten tunteet kuohuttaa on olemassa. Usko kolhuttomuuteen jää. Sinä muutut vielä nopeasti. Kun kaverisi ei muutu, se tuo mukanaan jännitteitä.
Miten suhtaudut, kun paljastuu, että kaverillasi on ollut uskottu kaveri vuosikymmenen?
Suojaikäraja voi olla kaverillesi veitsenterä. Jos sana kiirii, häntä uhkaavat kalterit. - Vakaus voi tehdä hyvää elämällesi. Se, mikä on tärkeintä, ole varovainen ja varaudu kolhuihin.
jos kerran tuutte hyvin toimeen ja teil o hauskaa ni mitä sil o väliä vaikka ootteki eri ikäsiä ku mitä kuvittelitte? kunhan oot varovaine ettei esim sun vanhemmat saa tietää ja tee ilmotusta ku oot alle 16 kuitenki. mut vaik ootte hyvii frendei ni tuskin tost mitää lifelong suhdetta tulee ja tuskin sitä haetkaa. emmä stressais tost liikaa, kysy silt haittaako sitä ja jos ei nii ootte niiku ennenki
Kaveri haki 12 vuotta ikäänsä nuorempaa seuraa ja osoittautui, että ikäero onkin 15 vuotta. Oikeudessa selittelyt eivät auta. Voiko 15 vuotiasta suojella ja miltä, ovat sitten hyviä kysymyksiä.
Salaisuuden pitäminen on rankkaa puuhaa. Harva siinä onnistuu ja voimille on parempaakin käyttöä kuin pedofilian peittely. Jos sinulla käy onni ja vanhempasi hyväksyvät sinut ehdoitta, olisi typerää enää sen jälkeen tuoda mukaan valheita.
Kokemuksesta sanon, että ero voi johtaa ojasta allikkoon ja 15 vuoden iässä puolenkin vuoden odottelu tuntuu iäisyydeltä. Useimmat selviävät aikuisikään suuremmitta kolhuitta. Silti, jos tavoitteena oli vain väliaikainen hupi, vaihto kannattaa tehdä nyt. Sydänystävät löytävät toisensa uudelleen, jos ovat luotu toisilleen. Voimia.
Ei pitäisi liikaa stressata, mutta olisi hyvä että kertoisit totuuden ja antaisit hänen myös päättää. Teidän elämästänne on kyse, ei kenenkään muun. Mutta emme elä Virossa tai Ruotsissa, missä suhteenne ei olisi laiton, vaan Suomessa, missä se on laiton. Tämän vuoksi kannattaa harkita hyvin vakavasti - rikoslain rikkominen ei ole pieni asia. Sekä hyväksikäytetyn että hyväksikäyttäjän leimat ovat hyvin ikäviä seurauksia. Jos hän rakastaa sinua, ei hän hylkäisi sinua, vaikka saisikin tietää totuuden.
Kerron omasta vastaavasta kokemuksestani. 14-vuotiaana esiinnyin 17-vuotiaana ja löysin itselleni 25-vuotiaan poikaystävän, joka ei tosin valehdellut ikäänsä tai muutakaan. Puolen vuoden ajan elättelin valhetta. Olimme lähestyneet siinä puolen vuoden aikana äärimmäisen lähelle toisiamme; olimme kuin samalla aaltopituudella ja luotuja toisillemme. Lopulta kerroin totuuden iästäni ja valehtelisin jos väittäisin, ettei hän järkyttynyt. Hän vaati miettimisaikaa (mitä kului useita viikkoja), mutta lopulta teki päätöksen jatkaa suhdetta. Suhde jatkui kyllä ennallaan, mutta hän usein sanoi, että häntä ahdistaa ajatus että voisi menettää tulevaisuutensa meidän suhteemme vuoksi. Mutta kyllähän minäkin pelkäsin, että vanhempani saisivat tietää suhteesta - isäni olisi luultavasti hakannut meidät molemmat. Suhde jatkui 7 vuotta ja olemme edelleen kaverillisissa väleissä.
Sinun päätös se on kertoa vai eikö, mutta olisi myös tärkeää, että hän saisi itse päättää siitä haluaako hän riskeerata tulevaisuutensa suhteenne vuoksi.
Jos mielipidettä kysytään: ISO EI!!!
Otan uudelleen kantaa tähän asiaan. Kaikki riippuu Sinun luotettavuudestasi. Vaikka kuka, vanhempasi jne. saisi tietää, että olette kavereita, "seurustelette", niin ei siitä voi ketään tuomita. Se ei ole vielä laitonta. Laittomuus toteutuu VASTA JOS MYÖNNÄT, että teillä on myös seksiä keskenänne. SINÄ itse olet se VAARA.
En suosittele aikuisia ryhtymästä seksileikkein suojaikärajan alla olevien kanssa, koska samalla alistuu kiristyksen vaaraan. Poika voi kiristää teitä jatkuvasti ja lypsää rahaa mielin määrin. Se saattaa tulla todella kalliiksi. Piina päätyy vasta kun poika täyttää 28 vuotta. Toki poikakin voi saada tuomion kiristyksestä, mutta se on alaikäiselle siksi lievä, että sen riskin voi huoletta ottaa. Aikuinen kuitenkin joutuu telkien taakse eikä vankilassa olo ole varmaan herkkua, koska vartijat kyllä varmaan muistavat tiedottaa koko porukan tietoon mistä syystä istut tuomion.
Siis ikähän on kirjaimellisesti vain numero. Jos se sun mielestä tuntuu oikealta niin tuskin se mitään haittaa.
Erittäin huono lähtökohta suhteelle on valehtelu noinkin perusasiasta, johon molemmat teistä syyllistyi. Ja kyllä, olisi pitänyt olla rehellinen.
Jos lain puolesta ajatellaan, kuten tässä tapauksessa pitääkin, niin silloin alaikäisenä sinun ei niinkään pitäisi miettiä suhteen jatkamista, vaan tämän 30v kaverin. Ja hänelle ainoa oikea vastaus on lopettaa suhde.
Tunnepuoli on tunnepuoli, joka tässä pitää jättää toissijaiseksi asiaksi ja mennä edellä mainitun mukaan.
Jeps, mulla on myös iän suhteen ollut pahoja väärinkäsityksiä kun samanikäiset (eli siis ne 6-kymppiset, jotka valehtevat ikänsä 10 v. alakanttiin) äijät eivät millään tahdo uskoa, että olen jo 50.
Aina täytyy oikaista, näytän kuulema 49 -vuotiaalta :D