Tarkoitan siis masennusta joka on alkanut jossain vaiheessa elämää, niin voiko se mahdollisesti olla elinikäinen että siitä ei ikinä parantuisi?
Voiko masennus olla elinikäinen?
Kallemätitahna
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi olla ainakin jos kiskaisee liian pitkän masennuslääkekuurin!Aivot ei välttämättä toivu koskaan ennalleen.
Kyllä masennus voi kroonistua. Silloin useimmilla on varmaan parempia ja huonompia jaksoja. Jos saa olla rauhassa ja keskittyä mielenterveydestään huolehtimiseen ilman ulkoisia paineita ja vaatimuksia, voi pärjätä arjessa jotenkin, välillä paremmin, välillä huonommin. Terapiasta ja kokemuksesta oppii keinoja selvitä huonommista jaksoista läpi, lääkityksen tarve on jokaisella yksilöllinen, kuten siitä saatava hyöty.
Voi pitkä masennus muuttua krooniseksi niin ettei aivot enää toimita välittäjä aineita normaalisti. Silloin ei masennus parane vaikka alunperin sen aiheuttaneet syyt saataisiin hoidettua kuntoon. Silloin aivot eivät välttämättä palaudu kokonaan koko elämän aikana.
No ei olekaan ihme että miksi niin moni päättyy tekemään itsemurhan.
Kyllä masennus voi kroonistua. Välillä voi olla parempia jaksoja, välillä huonompia. Jos saa elää ilman ulkoisia vaatimuksia ja paineita, niin kroonisen masennuksenkin kanssa voi kituuttaa elämässä joten kuten, joskus jopa nauttia siitä.
Minulla ainakin on sillai, että aina se palaa takas vaikka väliin on hyväkin päivä välissä.
Ihan uskomatonta, etta aivot antavat mielikuvan, että tästä lähtien kaikki on paremmin.
Näin on ollut 40v. Sinänsä järkevää aivojen toimintaa. Muuten tätä ei voisi kestää mitenkään.
Mutta ei anneta tämän illuusion ja todellisuuden masentaa.
Masennus on samoissa määrin krooninen ilmiö kuin muutkin tunteet, kuten rakkaus.
itsestä kiinni. Myrkyt vitt un ja elämään, niin se menee.
Aloin masentumaan murrosiän alussa, ja koko teini-ikä meni masennuksessa. Sitä ei millään tavalla hoidettu, koska ketään ei kiinnostanut. Ei kotia, ei koulua.
Parikymppisenä olin muutaman vuoden kondiksessa, seurustelin ja kävin töissä. Sitten kaikenlainen paska alkoi kerääntyä. Olin jo tullut kiusatuksi työharjoittelussa nuorempana ja tietenkin koulussa (kukapa ei), mutta niistä päästyäni alkoi kehittymään burn out, yksi työ"kaveri" ahdisteli, naapurustossa pari ukkoa ahdisteli, isäni kuoli, silloisella kumppanilla oli mt-ongelmia jne. ja parikymppisyyden loppupuoli meni masennuksessa.
Toisen kumppanin kanssa sain nautiskella hänen raivokohtauksistaan. Ainoa kaverini kuoli. Tulin taas kiusatuksi, tällä kertaa työllistyksessä. 2004 kun oli kulunut muutama vuosi kaikesta uudesta paskasta en jaksanut enää olla työnhakijana, päätyin MTT:n asiakkaaksi ja aikanaan eläkkeelle. 2005 sairastuin fyysiseen sairauteen joka teki elämästäni yhtä helvettiä. Kun se sairaus alkoi helpottaa 2010, kumppani jätti minut.
En oikein muista vuosia jolloin en ole ollut missään vaiheessa masentunut. Epäilen että vuosi 1999 oli viimeinen hyvä vuosi jolloin ei yhtään ollut apea tai paha olo.
Olen nyt 46-vuotias ja elämä oli tasaantunut eläkeläisenä, mutta nyt on taas itsari mielessä kun aikovat ottaa eläkeläisen asumistuen pois.
Ja voi siitä myös parantua. Toivoa ei kannata heittää!
Kun minä sain masennuksen, niin en tiennyt että se olisi tällaistä helvettiä. Luulin että se olisi ollut joku semmonen joka katoaa parissa viikossa. Sen pitkäkestoisuuden ansiosta monet eivät halua elää masentuneena. Kokoajan itsemurhat ja kuolemat mielessä.
Minun kohdalla se näyttää siltä että se on elinikäinen.