Elämänkumppani tai ystävä kirjallisuusmiehelle

Mutta toivoisin tämän voivan joku päivä muuttua. Lukemattomien epäonnistumisten kautta olen jo menettänyt toivoni löytää ketään, joka voisi pitää minusta yksinäni sellaisena kuin olen niin paljon, että voisi viettää aikaa kanssani, jakaa elämänsä, niinkin laajaan mittakaavaan kuin toivoisin – kerralla koko loppuelämäksi.

Millainen toisen pitäisi olla? Nämä kokemukset ovat ajallaan kerrallaan hioneet käsitystäni ihannenaisestani, ja olen tullut seuraaviin tuloksiin, jotka eivät ole koskaan ehdottomia, eikä niitä mielestäni pitäisi edes esittää, mutta varmasti jokainen haluaisi että kerralla voisi löytyä sellainen, joka täyttää mahdollisimman monet toiveet, että yhteisymmärrys voi mahdollisesti syntyä.

Toivoisin kuitenkin ikäisekseen mahdollisimman hyvää kypsyyttä henkisesti, että osaa ajatella avarakatseisesti ja empatialla, tunteella ja sympatialla. Herkkyys, tunne-elämän värikkyys on mielestäni kaunis asia. Taiteen toteutus, mieluiten kirjoittamisella olisi ehkä toinen keskeinen juttu. Olisi hyvä että hän viihtyisi kirjojen parissa, mutta etteivät ajatukset lähtisi pääasiassa vain kirjojen kautta, vaan omista elämänkokemuksen tuomista mietteistä, ja molemmat rikastuttaisivat toisiaan. Luonnonläheisyys on minun kanssani melkeinpä pakko olla, eikä ”ympäristösidonnaisuus” maalle tai kaupunkiin saisi olla rajoittava tekijä. Tyytyy mieluummin kuin vaatii. Ei tulkitse kliseiden mukaan, myöskään minua, ei neuroottinen siinä mielessä, ei pelkää liian häpeilemättömän tuntuista lähestymistäni ja tutustumistapaani tai huomiotani. Itse tarvittavan sosiaalinen, ettei puheenpito jäisi yksin minun vastuulleni, ja ettei syntyisi minulle erityisen ahdistavia hiljaisuuden hetkiä ja vaivaantuneisuutta.

Sitten tullaan siihen ehkä pahimpaan, jonka luettelointia kyseenalaistetaan ehkä eniten. Mutta jokaisella kuitenkin on omat vaateensa siitä, mikä sytyttää ja mikä ei, se on tosiasia, minkä takia minäkään en ole useimmiten ollut tarpeeksi riittoisa siinäkään. Mutta ulkonäköön liittyvien tekijöiden valinnat, vaatetus, staili yms. antavat aina oman kuvansa sisäisestäkin maailmasta, ja minulla siitä kielivät mm. vanhahtavat pussihousut, yleensä tummat kauluspaidat ja liivit, mantteli (en ole armeijamyönteinen tai mitään, pidän vaan niiden ulkonäöstä), mahdollisimman naturena pidetty muu malli, kuten värjäämättömät hiukset, lävistämättömyys ja tatuoimattomuus, se etten kulje minkään muodin tai hiusmallin mukaan. Toivoisin Sinunkin olevan mahdollisimman persoonallinen.

Olen huomannut viime aikoina, etten ole sopivaa seuraa yltiöpirteille ja elämäniloisille euforistikoille, vaikka oma elämänasenteeni onkin positiivinen, mutta sen tasavuuden ja melankolisuuden alta ei oikein voi erottaa sitä mitä em. tyypit ehkä ennemmin toivoisivat. Harmikseni olen huomannut, etten muista milloin olisin saanut toisen oikeasti kunnolla nauramaan, eli mikäli etsit ennemmin huumoria kuin asiallisuutta, en ole oikea siihen. Tietenkään en voi elää ilman huumoria, joka esiintyy omassa tapauksessani lähes jokaisessa kohtaamisessa jonkun palveluammattilaisen kanssa, mutta se voidaan nähdä vain pelkkänä sirpaleena ensisijaisen luonteeni ja hahmoni ohessa.

Jalat maassa, mutta eskapismi kallistaa puoleensa ennemmin. Vaikka epäröisit jonkin edelleen vallitsevan vaikean elämäntilanteen takia, ei pidä epäröidä, sillä toivoisin kokevani sen tunteen, jos voin auttaa toista, ja toisinpäin.

Olen – valitettavasti – kyllästynyt myös erääseen piirteeseen, joka on harmillisen usein tullut esille monien ihmisten kautta: patologisuus. Kaksinaamaisuus. Se että esittää jotain silmien edessä, mutta selän takana se osoittautuukin pelkäksi lumeeksi. Toivon luontaista hyväntahtoisuutta ja avoimuutta, että sanoo suoraan minulle tai kenelle tahansa asianomaiselle jos on jotain mitä sanoa, vaikkei se välttämättä olisikaan sopivaa, joko ajattelijan ja puhujan kasvoille tai luontaisille sosiaalisille etiketeille.

Vielä yksi seikka niille, jotka minulle parhaassa tapauksessa saattavat miettiä vastausta: yksi hyvä pikkutarkka merkki olisi, että jos ette vastaisi sillä mielellä, että koette olevanne kenties tähän sopiva – vaan siten, että jos tunnistatte minussa jotain samaa kuin itsessänne, mielellään tietty mahdollisimman paljon.

Kiitos jos luit tähän asti.