Katkeruus, ikävä, pettymys?
Kuinka annoit tämän kaiken tapahtua?
Kuinka annoit tämän kaiken tapahtua?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Johan mä käskin sun tulla tänne. Käytetään tuota suutasi hyödyllisempään.
Näin voisin minäkin sanoa yhdelle kaukaa menneisyydestä jonka haluaisin nähdä.
Ap vois suudella kaulaani, rintojani, suutani..ja ja ja..mut ei.. se jauhaa vaan täällä mieluummin sontaa.
Ettehän te edes tunne toisianne, paitsi jos olet säälittävä itselleen vastaaja.
Tunnemme. Vois jo rakastella muaö
Tuskimpa vaan :D
Minä en olisi ikinä antanut lupaa. Kyseessä olevalta olisi pitänyt kysyä lupa!
Ei pilaa. En ole katkera. Kaikki on mennyt niin kuin on pitänytkin.
Ei yks eltaantunut säilyke lavuaarissa päivää tai elämää pilaa kiitos kysymästä
En ole katkera, enää. Ikävöinti ei mitään pilaa. Pettynyt en vieläkään osaa olla, liian sitkeä sydän https://www.youtube.com/watch?v=ytfo21G-UUQ
En ole katkera, jos toisen löysi, sillä tiedän ettei hän varmaankaan ihmisenä muutu ellei tästä meidän suhteesta ole ottanut opikseen. Ikävöin tietenkin aikani, kun vuosia ollaan tunnettu, mutta tiedän ajan parantavan haavani ja hyvillä mielin vielä päästän irti. Pettymyksiä olen kokenut suhteen aikana tarpeeksi monta ja luottamus on ollut aika ajoin kovilla. Jos toisesta ihmisestä tykkää, niin hänelle antaa sitä omaa aikaansa, osaa joustaa, käyttäytyy luottamuksen arvoisesti lupauksensa ja sanansa pitämällä eikä ohareita tekemällä sekä osaa puhua vaikeistakin asioista. Nämä olen kokenut suhteemme kompastuskiviksi hänen puoleltaan, mutta itseäni en voi näistä ainakaan syyttää. Häneltä en ole saanut vastausta siitä mitä virheitä olen tehnyt omalta osaltani, mutta suhteemme raunioiden äärellä olen ja odotan, voiko näitä raunioita enää korjata vai oliko tämä tässä.