Pilaako tämä elämäsi?

Katkeruus, ikävä, pettymys?

Kuinka annoit tämän kaiken tapahtua?
11<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Johan mä käskin sun tulla tänne. Käytetään tuota suutasi hyödyllisempään.

Äänestä
  • Näin voisin minäkin sanoa yhdelle kaukaa menneisyydestä jonka haluaisin nähdä.

    Äänestä

  • kiukustakihisen kirjoitti:

    Näin voisin minäkin sanoa yhdelle kaukaa menneisyydestä jonka haluaisin nähdä.

    Ap vois suudella kaulaani, rintojani, suutani..ja ja ja..mut ei.. se jauhaa vaan täällä mieluummin sontaa.

    Äänestä

  • etkötuu kirjoitti:

    Ap vois suudella kaulaani, rintojani, suutani..ja ja ja..mut ei.. se jauhaa vaan täällä mieluummin sontaa.

    Ettehän te edes tunne toisianne, paitsi jos olet säälittävä itselleen vastaaja.

    Äänestä

  • OksettavaaTyrkytystä kirjoitti:

    Ettehän te edes tunne toisianne, paitsi jos olet säälittävä itselleen vastaaja.

    Tunnemme. Vois jo rakastella muaö

    Äänestä

Tuskimpa vaan :D

Äänestä

Minä en olisi ikinä antanut lupaa. Kyseessä olevalta olisi pitänyt kysyä lupa!

Äänestä

Ei pilaa. En ole katkera. Kaikki on mennyt niin kuin on pitänytkin.

Äänestä

Ei yks eltaantunut säilyke lavuaarissa päivää tai elämää pilaa kiitos kysymästä

Äänestä

En ole katkera, jos toisen löysi, sillä tiedän ettei hän varmaankaan ihmisenä muutu ellei tästä meidän suhteesta ole ottanut opikseen. Ikävöin tietenkin aikani, kun vuosia ollaan tunnettu, mutta tiedän ajan parantavan haavani ja hyvillä mielin vielä päästän irti. Pettymyksiä olen kokenut suhteen aikana tarpeeksi monta ja luottamus on ollut aika ajoin kovilla. Jos toisesta ihmisestä tykkää, niin hänelle antaa sitä omaa aikaansa, osaa joustaa, käyttäytyy luottamuksen arvoisesti lupauksensa ja sanansa pitämällä eikä ohareita tekemällä sekä osaa puhua vaikeistakin asioista. Nämä olen kokenut suhteemme kompastuskiviksi hänen puoleltaan, mutta itseäni en voi näistä ainakaan syyttää. Häneltä en ole saanut vastausta siitä mitä virheitä olen tehnyt omalta osaltani, mutta suhteemme raunioiden äärellä olen ja odotan, voiko näitä raunioita enää korjata vai oliko tämä tässä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Naiselle- kirjoitti:

Katkeruus, ikävä, pettymys?

Kuinka annoit tämän kaiken tapahtua?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu