Kuinka moni täällä saa pitää lapsensa Jouluna kotona?
Me kuulumme niihin, jotka joutuu viettämään ilman näitä lapsia, osa kuitenkin jää, ettei Joulu lapseton ole, mutta tuntuu oudolta, kun on niin iso perhejuhla, kuin Joulu, niin se perhe "hajoaa" juuri silloin.
Minusta ei ole oikein edes lapsia kohtaan, että heen pitää lähteä pois, meillä ainakin asia ilmaistiin niin, että he haluaisivat olla Joulun kotona, mutta bio-suku oli toista mieltä ja se ratkaisi sitten heen menon sukulaisiin.
Koko vuosi yhdessä ja rakennettu yhdessä joulua ja sitten viedään pois, missähän on JÄRKI?
Oletteko te mitä mieltä??
Me kuulumme niihin, jotka joutuu viettämään ilman näitä lapsia, osa kuitenkin jää, ettei Joulu lapseton ole, mutta tuntuu oudolta, kun on niin iso perhejuhla, kuin Joulu, niin se perhe "hajoaa" juuri silloin.
Minusta ei ole oikein edes lapsia kohtaan, että heen pitää lähteä pois, meillä ainakin asia ilmaistiin niin, että he haluaisivat olla Joulun kotona, mutta bio-suku oli toista mieltä ja se ratkaisi sitten heen menon sukulaisiin.
Koko vuosi yhdessä ja rakennettu yhdessä joulua ja sitten viedään pois, missähän on JÄRKI?
Oletteko te mitä mieltä??
Vastaukset 32
Vanhimmat
just. Taas nähdään miten "oikeus" voittaa!!! Eikö lapsilta kukaan kysy mitään...argh!!!
sossu sanoi, että hänen mielestään lapsen paikka on sijaisperheessä (eli kotona) aattona ja sitten joulupäivänä ja/tai tapaninpäivänä vieraillaan biosuvun luona. Tätä ohjetta olen aikonut noudattaa ja neuvottelen asian jo ihan alku vaiheessa näin.... juu, varmaan ovat taas näitä ns. kuuluisia viimeisiä sanoja, mutta yrittänyttä ei laiteta vai miten se menee?
eivät ole sinun lapsiasi. Miten sinun on se niin vaikeaa ymmärtää? Hyvä, että pääsevät edes jouluna läheistensä joukkoon. Todella fiksuja sukulaisia.
Esikoisen kohdalla meillä on ollut koko sijoituksen ajan se käytäntö, että joulukuun tapaaminen on lähellä joulua. Yleensä aatonaattona, joskus tapaninpäivänä. Tulevana jouluna menemme tapaamaiseen aatonaattona.
Toisen lapsen kohdalla tuleva joulu on vielä auki, emme ole siitä äidin kanssa jutelleet. Lapsi on ollut yleensä joulut meillä, yhtenä jouluna lähti mummolaan joulupäivänä. Vuosi sitten tapaaminen oli aatonaattona.
Kotimme on lasten koti ja jokaisen elämänsä joulun he ovat meillä viettäneet. Eivät halua lähteä pois, koska joulua valmistellaan täällä yhdessä ja varsinkin Joulupukkia lapset odottavat yhdessä. Tiedän, etteivät lapset ole meidän lapsia mutta lasten mielestä täällä on koti ja täällä he haluavat joulun viettää. Onneksi vanhemmat ja muu suku ovat sen hyväksyneet eikä jouluista käydä enää "tappeluja".
Joulu on perhejuhla ja kai lapselle on silloin edes oikeus olla omiensa parissa - ei hoitopaikassaan.
...haettiin kotia ja se koti olemme nyt me ja sen on pakko myös biojen hyväksyä "omalla tasollaan".
Lapset eivät ole meidän "ikiomia" senhän me tiedämme, kyllä ilman sanomistakin, mutta lasten koti on myös koko meen yhteinen koti tällä hetkellä, tämä ei ole mikään HOITOPAIKKA, siksi lasten on vaikeaa lähteä pois kotoaan Jouluksi, meillä ei lapset olisi lähteneet, mutta itsekkäät biot niin vaativat!
Yritetään ottaa se aika sitten loman kannalta, niinhän se sossu meille sanoikin.
kyllä se oikea suku ja oikea perhe ovat kummallinen asia.
kun lapsi oli laitoksessa ei kukaan. toistan EI KUKAAN suvusta halunnut häntä.
nyt kun hän on meillä KAIKKI haluavat näyttää mallikelpoisuutensa ja sukurakkautensa ja KAIKKI repivät häntä luokseen juhlapyhinä.
missä he olivat silloin kun lapsi todella olisi heitä tarvinnut. silloin kun lapselle etsittiin kotia? nyt kun koti on, on myös suvussa ottajia. paitsi sitten kun sanotaan, että koska saa muuttaa. silloin tulee taas esteitä. Oi OIKEA ÄITI: kerro minulle mistä on kyse!!!
meillä ollaan jouluna meillä, mutta uudeksivuodeksi mennään mummolle.
Minkä takia et ole tyytyväinen, jos muutos on biosuvun puolella parempaan ja haluavat lasta luonaan pitää. Eikö sinun tehtäväsi olisi tukea juuri nyt tuota yhteyden muodostumista? Tarkoitatko "suvulla" biologisia vanhempia, vai käydäänkö lapsilla kauppaa kaikkien sukulaisten kanssa.
Minun täytyy sanoa, että kyllä tämän ketjun viesteissä olet myös sinä ollut itsekäs. En tiedä sijoituslastesi tarinoita, ja sitä ovatko he pitkäaikaissijoituksessa, mutta monessa muussa tapauksessa lapset saattavat haluta viettää jolua biojensa kanssa. Tai ehkäpä lapset sanovat kummallekin haluavansa viettää joulun siellä?
Silmiini pisti etenkin puhe kodista, lapsista ja teidän rakentamasta joulusta. (vaikka tekstissäsi mainittiin lapsen halu, loppu kuulosti omimiselta ja mustasukkaisuudelta) Pitää varmasti paikkansa, mutta niin on tilanne monien biojen kanssa: lapsilla on heidän luonaan koti, he ovat hänen/heidän lapsiaan ja ovat luoneet joulua heille.
Nyt etenkin joulun alla kaikkien olisi aika asettua toistensa asemaan. Biovanhemmat kaipaavat lapsiaan varmasti eritoten perhepyhien aikaan, ja tekin haluatte viettää joulun heidän kanssaan, joista välitätte. Toisaalta, te sijaisvanhemmat saatte suurimman osan vuoden päivistä. Voittehan te viettää joulun muunakin päivänä kuin aattona, ei se päivää katso. Tai, kuten meillä, kun yövierailuja ei tehty, käytiin aattona äidillä vierailemassa. Moni perhe vierailee sukulaisten luon aattona.
Tähän tulee varmasti mainintoja siitä, kuinka pahoja biot ovat tehneet jne. Jos lapsi halutaan edes jouluksi kotiin, eikö sitä voi sallia?
nimenomaan koko suku. bioäiti on mielenterveysongelmainen, jota kukaan suvusta ei halua tavat. lapsi tapaa häntä säännölliseti avotuvalla.
vieläkään suku ei halua ottaa lasta, mutta naapureille pitää esittää "rakastavaa" sukua
Muistutat aivan oikein, meitä sijaisvanhempia liiasta itsekkyydestä.
On helppo ymmärtää ja samaistua ap:n kirjoittajan mielipiteeseen ja on varmasti kurja luopua juuri Jouluna yhdeksi, mutta niin tunteikkaaksi päiväksi lapsistaan.
Mutta ei pitäisi toden totta mustasukkaiseksi lapsista alkaa. Mustasukkaisuudenkin tunteen lapsi vaistoaa ja aivan samoin kuin biovanhemmalle, haluaa sitten miellyttää myös sijaisvanhempaa.
Sijaisvanhemmuus on viimeiseen asti sijaisvanhemmuutta. Biologisten vanhempien paikkaa ei voi koskaan kokonaan viedä, eikä saakkaan viedä. Meillä täytyy löytyä se ammatillisuus juuri näinä "kipeinä" päivinä.
Sijaisvanhemmalla kun ei niitä oikeuksia sijaislapsiinsa ole, vaan on jaksettava tukea sitä sijaislapsen ja biovanhemman suhdetta myös Jouluaattona.
Se on vain yksi päivä, mutta se voi olla erityisen merkityksellinen biovanhemmille, lapselle ja koko biosuvulle. Hetki aikaa olla kokonainen, ehjä kaikkine vikoineen.
Toki jos asia kovin hankalaksi menee jne..niin voihan noista vierailusta aina yrittää neuvotella?
Kuinka moni biologinen vanhempi pystyy olemaan joulun ajan selvin päin? Oman sijoitetun lapseni kohdalla kävi juuri näin. Biot halusivat hänet luokseen jouluksi, kuinka ollakaan siellä ryypättiin ja riehuttiin koko lapsen kotona oleva aika. Onko tämä muka lapsen etu??
Myös toinen asia, kunka moni vanhempi pystyisi antamaan lapsensa Jouluksi mummolaan ja kuinka moni mummo ja pappa voisi näin edes vaatiakaan.
Ja ei pelkät pyhät vaan koko loma-ajan, empä uskoisi, että toimisi?
Ei ihan verrannollinen, kun ollaan sijaisvanhempia, mutta tavallaan sama tilanne, jos pienenä sijoitettu.
Toisaalta, useissa perheissä käydään mummolassa jouluna, vaikkei välttämättä yötä ollakaan..Mutta pointti kuitenkin kohdallaan, kovin monessa perheessä lapset eivät mene ilman vanhempia mummolaan useaksi yöksi jouluna tai muinakaan pyhinä.
lastani jouluksi kotiin luokseni vaikka lapsi sanoi haluavansa..sossu päätti et tulee uudenvuoden aikoihin ja on luonani viikon ajan.
On oikein jos bio kotona on kaikki hyvin, tiedäthän sinä miksi lapset on sinun luona ja jos bio vanhempien luona kaikki hyvin niin miksi sinne ei vois mennä? En ymmärrä tätä "yksinomistajuutta" (uusi sana) eikös ne sijoitus lapset ole sijaisvanhempien ja biojen yhteisiä,lapselta täytyy kysyä ja tietenkin pohtia mikä on lapsen edun mukaista eikä vain itsekästä.Lapsen jouluun kuuluu rauha ei alkoholi ja muut sen semmoset.Joulu on lasten juhla ja meidän aikuisten tulee käyttäytyä sen mukaisesti.
Jos bioperheessä on kaikki hyvin, niin sijoitus purettaisiin ja lapsi palautettaisiin kotiin, mutta kun näin ei tehdä, kaikki ei silloin voi lla hyvn eli itsekkyyttä ei ole. Joskus tuntuu siltä, että sijaisvanhemmat tekevät sen arkipäivän työn ja biovanhemmat nauttivat parhaat palat. Heidän ei tarvitse kuin juhlapyhinä tehdä sen kaiken kivan ja sitten kun alkaa tuntua arkiselta, lapsi saa mennä sijaiskotiin. Näinhän lapsella hoidetaan biovanhempien pahaa mieltä ja psyykettä. "Perhe-elämä" kotona (sijaiskodissa) pitäisi jouluna rauhottaa ja viettää normaalia perhe-elämää. Normaaliin perheeseenhän lapsi on sijoitettu.
kuule ei asiat aina näin ole voi olla muitakin syitä sijoituksiin!!!!!Ja minusta sinä ajattelet todella suppeasti ja hei mitä pahaa on arjessa minusta ainakin todella ihanaa.Hyvää joulua sinulle ja sijaislapsillesi toivotaan että hekin saa rauhallisen ja onnellisen joulun.Ja bio kotikin voi olla normaali perhe vai millainen on käsityksesi normaalista perheestä. Syitä voi sijoituksiin olla todella monenlaisia.Ja sinun tapauksesi on ehkä niin että biot eivät ole "normaali perhe" joten silloin sinä ehkä pystyt arvioimaan sen missä lapsilla on hyvä olla.
Meillä ei joulun viettoon ole vuosien varrella muotoutunut mitään vakituista käytäntöä. Usein lapset viettävät joulun meillä, mutta jos biovanhempien / -vanhemman tilanne on sijoitushetkestä parantunut ja esim. kotiutusta suunnitellaan, niin lapset viettävät joulun toisessa kodissaan. Jos näin on, niin lasta tietenkin valmistellaan tulevaan miettimällä hänen kanssaan sitä, millaisia mukavia asioita hänen jouluunsa sisältyy, ei sitä, mistä hän jää paitsi. Jos biovanhemmilla ei ole edellytyksiä joulun luomiseen lapselle ( mikä on oikea tapa viettää joulua? Meidän vai teidän? ), niin silloin yleensä aatto ja joulupäivä vietetään meillä ja välipäivät toisessa kodissa. Oman kodin olen jouluna pyhittänyt vain perheelle - meillä ei kyläillä joulunpyhinä. Tästä periaatteestani olen joskus jopa joutunut "tappolistalle".
Sijaisvanhempana on hyväksyttävä se, että perhe on liukuva käsite.Aikuisen asennoituminen toimii mallina myös lapsille. Meillä korostetaan sitä, että lapsilla on kaksi äitiä, jotka häntä rakastavat, kaksi isää myös, ja, jos asiat ovat oikein onnellisesti, kaksi kotia, joissa tuntea hyväksyntää ja saada tukea. Jos meillä jokaisen muuttuvan tilanteen kokisi perheen "hajoamisena" joutuisi elämään aikamoisen kaaoksen keskellä!
Joulumieltä teille kaikille!
mielipiteestäsi. Tuntuu, että sinun ajatusmaailmasi on juuri se, mitä minä toivon sijoitusperheen ja itseni välille. Meillä lapsi toivoi, että pääsisi kotiin jouluksi. Sanoin hänelle, että asiasta keskustellaan sijoitusperheen kanssa. Asiasta keskusteltiin ja päädyttiin siihen, että lapsi on 2 viikkoa kotona. On surullista lukea näitä palstoja. Ymmärrän tietysti sen, että ihmisiä on niin monenlaisia, mutta kun tuntuu, että välillä kaikilla on hukassa se ajatus, että pitäisi ajatella lapsen parasta.
....täällä liian moni tuomitsi minut, juttu nyt vaan on niin, ettei tällä palstalla voi mennä jokaiseen yksityiskohtaan lasten asiassa, eikä ihan kaikkea viitsisi kertoakaan, ettei jokin taho "keksi paikkaa".
Meillä lapset eivät mene vanhempien luokse, vaan sukulaisten ja äiti ja isä ovat kuviossa mukana vasta joulun jälkeen, silloinkin parin tunnin mittainen valvottu tapaaminen, että näin meillä...siksi minua ihmetyttääkin, eikö me olla nyt kotina kuitenkin ns. etusijalla, koska kysymys ei ole omista vanhemmista jouluna?
Koska suku on mahtipontista" heille ei voida sanoa EI, lapset itse haluaisi olla kotona.
Meidän lapsilla on osalla kaksi isää ja äitiä, emme ole mustasukkaisia heistä, sinulle huostaanotettu 22v. olet varmaan lukenut, kuinka olen ollut pulustamassa bio-vanhempia, mutta osan kanssa vaan ei voi millään tulla toimeen, vaikka tahtoisi, aina vaan haukutaan meitä.
Jos tämäkin joulu olisi vanhempain luona, niin hyväksysin sen, jos he pystyisivät pitämään lapset.
Ihmettelen miksi arvostelit minua niin jyrkästi??
Harmittaa vaan lasten ilon pois vieminen, itse en ole sen sorttinen, että laittasin lasten suuhun sanoja, mitä pitää sanoa, yritän olla yhteistyökykyinen kaikkien kanssa.
Meillä lapset ovat pitkäaikaissijoitettuja.
Minullekin jäi aluksi sellainen kuva, että sukulaiset , jotka luoksensa lapsia Jouluksi haluavat ovat biovanhempia...Hyvä kun tarkensit, eipä näitä kaikkia nikkien taustoja millään muista ;).
Hmmm..????
Jos kyseessä on todella jo kaukaisemmat sukulaiset, niin kyllä kannustaisin taistelemaan lapset Jouluksi teille. Mummot, ukit, tädit ja sedät ovat jo kaukaisempia...ja todella muistaa täytyy että lasten koti on kuitenkin teillä.
Neuvottele ihmeessä asiasta sossujen kanssa ja kysy kenen etua tällainen ajaa...ja eikö vastaava vierailu voisi olla jolloinkin muuloin?
Nyt kun tarkensit,...tuli mieleeni, että jotkut lastesi sukulaiset haluavat lapset jouluksi ikäänkuin "koristeiksi" kaiken muun Joulukoristelun keskelle......
Olen samaa mieltä, mummot ja kummit sekaantuvat lastensa ja lastenlastensa elämään hyvinkin innokkaasti saaden tuhoa aikaan. Kaukaisemmat sukulaiset voisivat tukea biovanhempia ennen huostaanottoja, ettei niitä tulisikaan. Monesti näyttää varsinainen ongelman ydin olevankin isovanhemmat ja mielenterveysongelmat pahimmat näillä sukulaisilla.
Olin kärkevä, koska tekstisi oli mielestäni omivan ja mustasukkaisen kuuloinen. (kannattaa joskus lukea ja miettiä miten asioita ilmaisee, koskee myös itseäni. Joskus itse käytän kärkevää kieltä, sarkasmia jne, korostaakseni pointtiani. Olen pahoillani, että loukkaisn sinua tekstilläni. Ymmärrettävistä syistä tällä palstalla ei voi kerta paljoa yksityiskohtia.) Toivottavasti luit myös loput tekstistäni.
Haluaisin vielä kommentoida sukulaisten ja kummien osaa joulussa. Minulle jo edesmennyt setäni ja tämän vaimo sekä kummitätini ovat olleet minulle läheisempiä ja jossain määrin jopa rakkaampia kuin oma äitini. Sisareni sanoo setäni vaimon olevan hänelle kuin oma äiti. Meille olisi ollut murskaavaa, jos emme olisi päässeet siellä käymään joulupyhinä. He olivat meille tärkeimmät ihmiset maailmassa, ja lapselle päivä on tärkeämpi, vähemmän joustava kuin vanhemmille. Tällaista suhdetta ei valitettvasti kaikille ole suotu. Omasta suvustani voin kertoa selaisen esimerkin, että eräs tätini ei tiennyt huostaanotostani, kuin vasta useita vuosia myöhemmin, ja siksi haki yhteyttä paljon myöhemmin.
Tilanne joulun suhteen on eri, jos vanhempien tilanne ei todella anna myöten lasten ottamiseen. Toisaalta, jos on pitempiaikainen sijoitus, lapset saattavat myös vieraantua vanhemmistaan, mutta silloinkin kannatan edes vierailua. Vaikka lapsi inhoaisi vanhemmillaan käyntiä, kannattaa jonkinlainen yhteys säilyttää. Minulla oli nuorempana melkein vihan tunnetta äitiäni kohtaan, koska en tiennyt kaikkia huostaanottomme yksityiskohtia tai hänen sairastamansa taudin vaikutuksia, ja syytin äitiäni kaikesta. vanhempana ymmärtämäni faktat ovat muuttaneet tunteitani, ja olisi aika hirveää, jos kukaan ei olisi tehnyt työtä sen eteen, että edes jonkinlainen yhteys säilyi välillämme.
Toivon todella, että joulunne järjestyy kaikille parhaiten sopivalla tavalla, tuhoamatta joulun tunnelmaa.
Saivartelua ;)
Mutta äiti isä ja sisarukst ovat perhettä, mummot, papat, sedät ja tädit lähisukua, ja näistä ulkopuolella jäävät kaukaista sukua.
Tämä siksi, että omalla kohdallani, mummon, eräiden setien ja tätien tapaaminen jouluna oli minulle tärkeämpää kuin oman äitini.
Ettäkö isovanhemmat eivät ole lapselle tärkeitä, eikä näitä siis saisi jouluna nähdä?!
Johan nyt...
Sanoisitko omalle bio-lapsellesi, että mummi ja ukki eivät ole tärkeitä, eipä siis nähdä heitä jouluna?!
Jos bio-vanhemmat eivät syystä tai toisesta voi olla lapsen kanssa, eikö ole hyvä, että joku voi ja haluaa olla?!
Mummon näkeminen ja mummolassa pitkään oleminen.
Tottakai mummon ja papan näkeminen on aina hieno elämys.Ei sitä voi kieltääkään kukaan, nyt on kyse sinne ns. yksikseen menemisestä jolloin vanhemmat jää kuinka sen sanoisi yksin.
Tästä on kyse.
siis hän joutuu lähtemään sukulaisiinsa vaikka niin mielellään haluaisi viettää joulun meillä jossa olisi hänen omien kätten jälkiä kaikissa jouluvalmisteluissa. Hän on selvästi sanonut että haluaisi olla meillä kotona koko joululoman. Mutta äiti haluaa muuta ja pappa ja mummu ovat sitten ottaneet sen kuin perinteisenä tapana että lapset ovat heidän luona joulun. Mielestämme erittäin hyvä mutta kukaan ei kuuntele nytkään lasta.
Me olemme valmistaneet hänen lähtöään hyvinkin myönteisesti ja jopa sanoneet että miten vaatimatonta joulua me vietämme. Ei meillä ole sellaista juhlaa kuin sinulla papan luona. Olemme puhuneet että miten hauskaa kun saat tavata mummun, papan siskon ja tietenkin oman rakkaan äidin. No ei se ole hänelle ollut mikään myönteinen ajatus.
On jo kaksiviikkoa ollut koulussa kuin villipeto opettaja aivan voimaton tilanteessa samoin luokkakaverit ovat menettäneet lopunkin luottamuksen häneen. Siis mikä luulisitte on laukaissut tämän aina joulun alla toistuvan kaaoksen hänen elämässään.
Tiedämme että joitakin lupauksi äidin taholta on tullut mutta ne olemme mielestämme selvittäneet hyvin asiallisesti lapsi ymmärtää koska hän tietää mikä on äidin elämäntilanne.
Usein ajattelen että miten tämä lapsi yleensä jaksaa edes hymyillä joskus. Miten jaksaa käydä koulua. Hänelle se rakkain ihminen oma äiti jonka elämä on niin raatelevan sairasta että siitä ei hevin toivuta. Lapsi on sitten sen uhri josta hän ei tule koskaan toipumaan mutta voi toivonmukaan elää hyvää elämää kaikesta huolimatta.
Tiedämme ja ymmärrämme että lapsi näkee ja kokee että meidän joulun viettoperinteet ovat suurestikkin poikkeavat siitä mitä hänellä on kokemuksia aikaisemmista jouluista b-suvussaan.
Mutta näinhän se pitää ollakkin jokaisella omat perinteet.
Voisimme kyllä "ryöstää" lapsen itsellemme jouluksi jos ajattelisimme lasta.
Miksi sitten emme sitä tee?
Tästä ketjusta löytyy siihen vastauksia joten "uhraamme" lapsen ja hänen tunteet bioäidille.
Maksamme sitten yhdessä niitä arvaamattomia tunneelämyksien purkauksia jotka mahdollisesti johtuu lapsen joulun vietosta lähellä äitiä ja on näin saanut selvyyden näihin pahoihin aavistuksiinsa. Joulu ilman rajoja voisi olla tässäkin kohdallaan hyvä ilmaisu. Se sitten on mielestäni sama kuin epävarmuus.
Toivomme tietenkin sydämestämme hyvää ja rauhallista joulu heille kaikille.
Siis aivan sama tilanne meillä!
Hyvää joulun odottelua Sinullekin!
Hyvä Sijaisäiti ja muutkin,
Olen jo jonkin aikaa lukenut tätä palstaa täällä taustalla, mutta en ole ottanut osaa keskusteluun, sillä joskus minun on hyvin vaikea samaistua käytyyn keskusteluun.
Sillä katsokaas, minä olen sijaislapsi, nyt jo aikuisuuteen ehtinyt, mutta kuitenkin. Minä olen onnellinen, minä olen tasapainoinen, minä olen terve. Minua on rakastettu ja minua rakastetaan. Minä rakastan.
Bio-äitini oli hyvin nuori, kun synnyin, oman aikansa "hippi". Isästäni ei ole tietoa. Bio-äitini ei ollut äidiksi kykenevä, se ei ollut hänen vikansa, se ei ollut tahallista, se oli vain jotakin, joka oli hänen osansa tässä elämässä. Minut otettiin huostaan ollessani 3-vuotias. Bio-äitini kulki ympäri eurooppaa erilaisissa "kommuuneissa", eli hyvin epätavallista elämää, kunnes kuoli väkivallan uhrina ollessani 17-vuotias. Olen tavannut hänet elämässäni vain joitakin kertoja.
Minä sain perheen, sijaisperheen, mutta minulle se ei ollut koskaan mikään sijaisperhe, se oli minun perheeni, minun kotini. Enkä minä ollut heille mikään sijoitus, minä olin ja olen rakastettu lapsi, perheenjäsen ja he ovat minun vanhempani, aina.
Ja minulla oli isovanhemmat, bio-äitini vanhemmat, jotka olivat aina kiinteä osa elämääni, sijaisperheeni ei koskaan yrittänyt erottaa minua heistä, päinvastoin, me olimme suku.
Kuinka voidaan sanoa, että lapsi ei saa olla isovanhempiensa kanssa jouluna... en voi ymmärtää. Minä sain, aina.
Sijaisäitini on mahtava ihminen, maailman paras äiti. Hän rakensi kotiimme joulun, loi sen hengen ja perinteet. Hänen joulunsa me lapset olemme vienneet mukanamme, kun olemme lähteneet maailmalle ja hänen jouluunsa me palaamme vielä nytkin joka vuosi.
Sijaisäiti korosti aina sitä, että joulu ei ole vain se yksi päivä vuodesta, joulu koostuu monista pienistä asioista; itsenäisyyspäivänä tehtiin piparkakkutalo, lucianpäivänä leivottiin tortut, tuomaanpäivänä haettiin kuusi ja paljon, paljon muuta... Meidän "oman porukan" joulu alkoi aina aatonaattona joulusaunalla ja huipentui aattoaamun joulupuuroon, jonka jälkeen ne meistä lähtivät mummolaan tai muualle, joille se oli mahdollista.
Sijaiskodissamme meille opetettiin, että joulu on juuri sitä, että jaetaan se paras rakkaiden kanssa, jaetaan itsestämme, koska se on parasta, mitä meillä on.
Ja ne mummolan joulut! En edes yritä kertoa, kuinka tärkeitä ne olivat minulle, koska sen ymmärtää se, joka on vastaavaa saannut kokea.
Valitettavasti isovanhempani olivat sen verran ikäkkäitä, että he ovat jo menneet viettämään ikuista joulua, enkä koskaan saannut juuri näillä sanoilla kertoa heille, miten paljon he ja heidän kotinsa minulle merkitsi. Ehkä he kuitenkin tiesivät sen.
Ja sijaiskotini, se on vieläkin se koti, johon minä palaan, kun kotiin tekee mieli. Minua ei ajettu ulos täysi-ikäisenä, kun rahat loppuivat. Minut lähetettiin maailmalle rakastaen ja tukien, rakentamaan omaa elämää. Minulla on tänäkin päivänä avain kotioveen ja tiedän sitä saavani käyttää aina.
Ja minun kodissani on joka aattoaamu tarjolla joulupuuro ja sen joulupuuron ääreen me kaikki 6 lasta (biot ja sijaiset) aina saavumme, se on meidän joulumme. Siitä ne, jotka jatkavat omaan jouluunsa, jatkavat ja jotka jäävät, jäävät.
Ja se koti on se mummola, johon meidän lapsemme syntyneet ja vielä syntymättömät saavat aina mennä, sillä mummolan joulut ovat tärkeitä!
Tämä olkoon julkinen kiitos ihanille sijaivanhemmilleni ja ihanille isovanhemmilleni kaikista niistä ihanista jouluista, joita olen saannut kokea.
Minulla on ollut onnea.
Antakaa se onni myös muille lapsille ja muille suvuille, antakaa jouluna sitä mikä on parasta, antakaa itsestänne.
Hyvää joulua!
....kauniisti kirjoitit, parasta minäkin yritän, mutta tässä on niin vaikea kertoa kokonaisuutta, ehkä se sinun mummola olikin erilainen, kuin lapsieni mummola, en puolusta itseäni, ainoastaan totuutta,en voi tässä kertoa avoimesti heidän käyttäytymistään meitä kohtaan, vaikka mieli tekisi.
Voin sanoa, että lähes 30-vuoteen ei ihan, mutta pian, mahtuu niin mukavia mummoja, ettet arvaakaan ja ollaan ystäviä vieläkin elossa olevien kanssa, mutta he kohtelevat minua ja perhettä ihmisenä eikä (ryöstäjänä) siinä on suuri ero.
Nytkin minä isovanhempain tahtoa noudattaen laitan lapset mummon luo, tiedä mitä siellä tapahtuu???Huoli on, lapsi on sairas.
Kauniista kirjeestäsi tuli oikein Jouluinen mieli, Hyvää Joulua Sinulle!
ehkäpä edellinen kirjoittaja tarkoittikin sitä, että joulunhengessä teidän pitäisi antaa tälle lapselle/lapsille se joulu siellä mummolassa? eiväthän ne isovanhemmat sentään lapselle/lapsille pahoja ole...? te olette niitä aikuisia, ehkä voitte ymmärtää, että näihin isovanhempiinkin koskee tämä tilanne ja purkavat sitä teihin?
älkää sotkeko lapsia aikuisten riitoihin, sillä varmasti se mummola on lapsille kallis ja tärkeä paikka. vaikka teitä ärsyttääkin, älkää silti tahratko lasten käsitystä mummolan ihanuudesta, sillä ehkä se vielä heillekin valkenee, jos asiat oikeasti huonosti ovat...
paljonko näillä lapsilla on ollut sitä viattomuutta elämässään, ei ehkä paljon? antakaa heidän pitää se vähä, edes vähän aikaa.