Vol II. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Me emme koskaan tule jonkun ihmisen elämään puhtaalta pöydältä, vaan tietoisesti tai tiedostamatta kannamme mukanamme menneisyyttä, kokemuksia ja ihmissuhteita. Se missä mitassa menneet vaikuttavat riippuu monestakin asiasta.
Elämässäni oli jokin vuosi sitten ihminen, johon tunsin vastustamatonta vetoa. Vetovoima tai intuitio kertoi minulle, että hän oli se, jonka kanssa minun oli määrä olla. Yritinkin sitä kaikin keinoin. Hän oli kylmä. Torjui minut kaikin keinoin, kun minä puhuin tunteista hän puhui seksistä. Kun lähdimme yhdessä ulos, hän oli tyly ja etäinen. Flirttaili muille, kerran jopa huusi ja riuhtoi minua kaikkien edessä. Hän ei kertonut itsestään eikä elämästään minulle. Hän ei esitellyt minua sukulaisilleen eikä tuttavilleen. Kun lähdin hänen luotaan, hän vakuutti ja vannoi ainutlaatuisuuttani. Palasin kuulemaan lisää vakuutuksia. En ollut koskaan tarpeeksi hyvä yhteisissä harrastuksissa. Kerran hän lähti mukaani erääseen paikkaan ja kävi ilmi, että hän oli sopinut treffit toisen kanssa. Oikeastaan niin kävi kahdesti. Hän vertaili minua muihin, puhui luottamuksesta. Puhui puhumasta päästyään. Hän oli kiireinen, kun olisi pitänyt selvittää asioita. Hän valehteli minulle ja kiinni jäätyään syytti minua. Hän nöyryytti minua monin tavoin.
Olinko minä uhri. En mielestäni. Olisin voinut koska tahansa kävellä pois hänen elämästään. Syytin ja vaadin rakkautta, kun olisi pitänyt vain lähteä taakseen katsomatta. Lähdinkin ja palasin kostamaan. Kostoni haavoitti minua pahemmin kuin mikään aikaisempi tilanne. En tiedä, miten sota päättyi, mutta minä sen päätin. Sanelin rauhan ehdot ja jatkoin elämääni. Hän halusi palata selittämään tai selvittämään. Olin kohtelias. Aion olla jatkossakin. Mutta koskaan, missään tilanteessa, hän ei tule kuulumaan elämääni. Mitkään sanat eivät pyyhi pois muistoja. En vihaa, en tunne katkeruutta. Näen faktat ja pysyn niissä.
Mitä sitten tapahtuu, kun tapaan ihmisen joka vetää minua puoleensa. Joka olemuksellaan pyyhkäiseen jalat altani. Johon tunnen valtavaa henkistä vetovoimaa. Päästän hänet elämääni, lähelleni, mutta tarkkailen merkkejä entisestä. Olen langennut kerran. Koskaan en anna vastaavaa tapahtua itselleni. Kun sitten alkaa tulla tilanteita, joissa koen ettei tunteisiini vastata, tapahtuu seuraavaa: vetäydyn. Tarkkailen tilannetta. Kerään aineistoa päätöksenteon pohjaksi. En kuuntele sanoja, katson tekoja. Kun merkit alkavat olla selvät, tämä ei ole minua varten. Minä katoan. En jää syyttelemään, en kyselemään, en pakottamaan. Tunteet kuolevat pakon ja vaatimusten edessä. Rakkautta ei pidä joutua vaatimaan, eikä sitä pidä vaatia. Aika on kaikki, mitä ihmisellä on. Ilman sitä ei ole mitään. Siksi ja vain siksi. Toimin niinkuin toimin. Toivottavasti hän ymmärtää ja antaa minulle anteeksi.
Elämässäni oli jokin vuosi sitten ihminen, johon tunsin vastustamatonta vetoa. Vetovoima tai intuitio kertoi minulle, että hän oli se, jonka kanssa minun oli määrä olla. Yritinkin sitä kaikin keinoin. Hän oli kylmä. Torjui minut kaikin keinoin, kun minä puhuin tunteista hän puhui seksistä. Kun lähdimme yhdessä ulos, hän oli tyly ja etäinen. Flirttaili muille, kerran jopa huusi ja riuhtoi minua kaikkien edessä. Hän ei kertonut itsestään eikä elämästään minulle. Hän ei esitellyt minua sukulaisilleen eikä tuttavilleen. Kun lähdin hänen luotaan, hän vakuutti ja vannoi ainutlaatuisuuttani. Palasin kuulemaan lisää vakuutuksia. En ollut koskaan tarpeeksi hyvä yhteisissä harrastuksissa. Kerran hän lähti mukaani erääseen paikkaan ja kävi ilmi, että hän oli sopinut treffit toisen kanssa. Oikeastaan niin kävi kahdesti. Hän vertaili minua muihin, puhui luottamuksesta. Puhui puhumasta päästyään. Hän oli kiireinen, kun olisi pitänyt selvittää asioita. Hän valehteli minulle ja kiinni jäätyään syytti minua. Hän nöyryytti minua monin tavoin.
Olinko minä uhri. En mielestäni. Olisin voinut koska tahansa kävellä pois hänen elämästään. Syytin ja vaadin rakkautta, kun olisi pitänyt vain lähteä taakseen katsomatta. Lähdinkin ja palasin kostamaan. Kostoni haavoitti minua pahemmin kuin mikään aikaisempi tilanne. En tiedä, miten sota päättyi, mutta minä sen päätin. Sanelin rauhan ehdot ja jatkoin elämääni. Hän halusi palata selittämään tai selvittämään. Olin kohtelias. Aion olla jatkossakin. Mutta koskaan, missään tilanteessa, hän ei tule kuulumaan elämääni. Mitkään sanat eivät pyyhi pois muistoja. En vihaa, en tunne katkeruutta. Näen faktat ja pysyn niissä.
Mitä sitten tapahtuu, kun tapaan ihmisen joka vetää minua puoleensa. Joka olemuksellaan pyyhkäiseen jalat altani. Johon tunnen valtavaa henkistä vetovoimaa. Päästän hänet elämääni, lähelleni, mutta tarkkailen merkkejä entisestä. Olen langennut kerran. Koskaan en anna vastaavaa tapahtua itselleni. Kun sitten alkaa tulla tilanteita, joissa koen ettei tunteisiini vastata, tapahtuu seuraavaa: vetäydyn. Tarkkailen tilannetta. Kerään aineistoa päätöksenteon pohjaksi. En kuuntele sanoja, katson tekoja. Kun merkit alkavat olla selvät, tämä ei ole minua varten. Minä katoan. En jää syyttelemään, en kyselemään, en pakottamaan. Tunteet kuolevat pakon ja vaatimusten edessä. Rakkautta ei pidä joutua vaatimaan, eikä sitä pidä vaatia. Aika on kaikki, mitä ihmisellä on. Ilman sitä ei ole mitään. Siksi ja vain siksi. Toimin niinkuin toimin. Toivottavasti hän ymmärtää ja antaa minulle anteeksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ymmärtäisin tämän perusteella käytöstään jos olisit hän. Itse taas olin täysin rikkinäinen tietyillä elämän osa-alueilla ja en osannut olla kanssaan mitenkään, vetäytymisensä ja muutenkin käytöksensä vain pahensi tilannetta.
Olisin silti täysin murtunut jos en saisi tilaisuutta kuulla tätä häneltä itseltään.
Näitä on turha tänne jaella.
Hän oli itserakas narsististisesti käyttäytyvä ihminen.Loppujen lopuksi hän ei kuitenkaan hyväksynyt sinua.Käytti seksuaalisesti hyväkseen.Tietysti sait osasi koska et myöskään sitä kieltänyt.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, niinhän se on. Surullinen tarina. Toisaalta täysin ymmärrettävää reagointia, toisaalta hiukan liian yksiviivaista. Kun jokainen ihminen on kuitenkin omanlaisensa, omista lähtökohdistaan, elämänkokemuksistaan, sisäisestä maailmastaan koostuva kokonaisuus, jota sellaisenaan ei pitäisi verrata keneenkään toiseen. Ehkä pikemminkin katsoa niitä omia heikkoja kohtia ja pohtia, miten ne vaikuttavat omaan itseen. Mutta sinänsä varmasti juuri sellainen tarina siitä, miten me usein toimimme.
Olet rohkea kun kerrot tarkasti.
Meidän tarina meni eri tavalla mutta silti jotain samaa löytyy.
Todella hyvä kirjoitus tänne tunnepuolen palstalle ja esimerkkinä se perustuu oikeaan kohtaamiseen jossa reaktiot on kerrottu rehellisesti omasta näkökulmasta.
Kohtaamasi ihminen on henkisesti sairas ja todellisuudessa olet sen huomannut ja ehkä kokenut myös auttavasi jos voisit ymmärtää. Valitettavasti omat rakastumisen tunteet toiseen, usein satuttavat ihmistä itseään, kun kohde on vajaasti tunteva tai henkisesti rikkinäinen, häiriintynyt.
Nyt tunnistat ihmisen, joka käyttäytyy väärin, jonka puheet ja teot eivät kohtaa, joka on epäluotettava ja tuo pahan olon.
Järki ohjaa sinua ohittamaan samanlaiset narsistiset, psykopaattiset,sosiopaattiset ihmiset jatkossa ja se on kokemuksen tuomaa vahvaa elämän viisautta.
Valitettavasti oikea henkilö ei tätä viestiäsi kohtaa, kuten kirjoituksesta voi olettaa. Hän ei valitettavasti opi kirjoituksestasi mitään itsestään, mutta toivottavasti ne samanlaiset häiriintyneet ihmiset palstalla, joilla on tarve anonyymisti ja epäsuorasti loukata, vihjailla, vihata, manipuloida, valehdella, lyödä tunteilla, leikkiä, esittää ja loukata, ymmärtävät mitä niistä kirjoituksista on luettavissa jos ne joku omii.
Yks pikkujuttu, sun kirjoitustyyli on sama kuin aloittajan.
Mielestäni minä olin se hullumpi kun jäin siihen roikkumaan. Mutta rankasti olen ottanut virheistä oppia. Niin rankasti, että tulen luultavasti viettämään elämäni yksin. Suhteeseen minusta ei ehkä ole. Tai on suhteessa olemaan, muttei sellaista aloittamaan. Tuota toista, ihmistä, johon syvästi ihastuin ja jonka sittemmin jätin rauhaan, en ole tässä moittinut. Hän on omanlaisensa normaali mies ja löytää kyllä jonkun sopivan. Minä se en ollut. Turha tätä miettiä enempää...
Kaikkihan toimivat noin, pahvi.
Ai kirjoittavat itelleen, a h a a :D