Kun olin lapsi, isäni kerran arvosteli äitini ulkonäköä erittäin ilkeästi meidän lasten kuullen, ja äitini alkoi itkeä.
Se on hirveä muisto. Älkää ikinä arvostelko toisen ihmisen ulkonäössä sellaisia piirteitä, joille he eivät voi mitään.
Se on hirveä muisto. Älkää ikinä arvostelko toisen ihmisen ulkonäössä sellaisia piirteitä, joille he eivät voi mitään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
yu67uu4urj7j47k 747 4 474j7jru47uij
Mitä väärää arvostamisessa on? Omasta mielestäni toisia ei saa haukkua, mutta kyllä jollain tavalla saa arvostella, esimerkiksi lävistykset.
Lävistykset eivät ole ominaisuus, jolle ei voi mitään.
Hyvä muistutus. Jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan juuri sen näköisenä, kuin miksi on syntynyt. Tuossa joku puhuu lävistyksistä. Kukaan ei synny lävistettynä, eikä siitä aloituksessa kyse olekkaan, vaan luonnollisesta ulkonäöstä.
Ei se sitten ole arvostamista; vaan haukkumista.
Jari-Pekka ymmärsi aloituksen oikein.
Psykoottinen, arvostaminen onkin ihan eri juttu kuin arvosteleminen.
Tuliko vanhemmillesi ero sitten?
Ulkonäköä ei saisi arvostella, ei myöskään muitakaan persoonallisuuteen liittyviä piirteitä kuin puhevika, tai -tyyli, tapa nauraa, liikkua, luonteenpiirteitä. Ymmärrän, että lapsen sieluun jää jopa koko iäksi kipeinä miekanpistoina jos heitä itseään tai heille rakkaita läheisiä ivaillaan.
Liekö isä todella ymmärtänyt mikä voima ja jälki tuosta sutkautuksesta jäi teidän elämään.
Naisia ja lapsia rääkkäävä ja kiduttava sadisti, kukaan ei ole tarpeeksi hyvä
- vain raha, jota paljon tarvitsi peli- ym. himojensa tyydytykseen. Tuliko koskaan teidän lasten mieleen että ihan terve ihminen hän ei koskaaan ollut - monilla muillakin paljon samanlaisia ongelmia. Surua oli ja edelleenkin. Tai toisenlaisia ongelmia, joista jäipaha mieli ja olo,