Valintojen takia hetken onnellisuus voi vaihtua epäonneen? Ei tarvita kuin pieni hetki ja kaikki voi kääntyä ylösalaisin. Joskus valinta on vaikea tehdä. Silloin pitää kuunnella sydäntä ja järkeä. Mutta mitä teet, kun sydän ja järki eivät ole samaa mieltä. Niin tapahtui minulle. Antakaa minun selittää, sillä huomaan että olette hämillänne.
Oli aamu. Aurinko häikäisi, sillä se pääsi paistamaan verhon raosta suoraan silmiini. Vaistomaisesti käännyin poispäin ikkunasta ja kohtasin Louisin kasvot. Kyllä. One directionin laulaja Louis Tomlinson makasi sängyssäni. Syy tähän kaikkeen on selvä : Hän on minun poikaystäväni.
Tapasin Louin ensimmäistä kertaa hyväntekeväisyyskonsertissa. One direction oli tapahtumassa laulamassa ja minä tanssimassa. Pidän virkistäviä ja räväköitä tanssiesityksiä. Aluksi pyörin vain Suomessa erinlaisissa tapahtumissa, mutta se loppui jo lyhyeen. Minua nimittäin pyydettiin esiintymään hyväntekeväisyyskonserttiin Lontooseen. Olin innoissani, sillä se oli ensimmäinen kerta päästä esiintymään ulkomaille. Ja siellä konsertissa tapasin Louin. Muistan sen kuin eilisen, kun tapasin hänet siellä. Olin odottamassa vuoroani takahuoneessa. One direction oli lavalla ennen minua. Olin hermostunut. Jalkani tärisivät vimmatusti ja samoin kädet. Kuulin topissani olevien paljettien helinän Hengitykseni oli tiuha. Tunsin pyörtyväni, kun yhtäkkiä tunsin lämpimän ja pehmeän käden olkapäälläni. Käänsin kasvoni ylöspäin ja heti ensimmäiseksi kohtasin ne ihanat siniset silmät.
- Älä stressaa. Se menee ihan hyvin, Louis sanoi vinosti hymyillen.
En tiedä mikä minuun iski en vaan millään pystyn sanomaan mitään. Jäin vain koukkuun Louin ihaniin sinisiin silmiin ja vinoon hymyyn. En tienyt edes mitä tehdä, mutta sillä hetkellä tiesin olleeni ihastunut.
- Amanda Manninen. Sinun vuorosi, takahuoneessa ollut mies sanoi. Mies otti kädestäni kiinni ja lähti kuljettamaan minua lavalle.
Saapuessani lavalle tunsin jalkojeni pettävän. Olin lavan keskellä yksin. Kaikki yleisössä olevat ihmiset tuijottivat minua. Kävelin mikrofoonin eteen, mutta ennen kun ehdin sanoa mitään kuului kuulutus.
- Anteeksi hyvä yleisö meillä on pieniä teknisiä ongelmia. Pyydämme teiltä kärsivällisyytä, kuului jostain lavan takaa.
Voi paska. Eka keikkani ulkomailla ja kaikki kaatuu teknisten ongelmien takia. Yleisö alkoi jo supista ja osa näytti olevan jo lähdössä.
- Olemme pahoillamme. Amanda Manninen ei voi esiintyä tänään. Emme saa musiikkia kuulumaan. Tämä oli sitten tässä. Kiitos, kun tulitte tänne ja autoitte keräämään rahaa hyväntekeväisyyteen, lavan takaa kuului ääni.
- Jos te musiikkia tarvitsette niin täältä tulee! kuului takaani ja Louis tuli viereeni. Hän otti mikrofoonin telineestä ja koko yleisö alkoi huutamaan riemusta.
- Kiitos, sanoin niin hiljaa, että vain Louis kuuli sen.
Hän hymyili minulle ja aloitti. Sain energiaa ja hyvän fiiliksen Louin ansiosta. Jännitys oli kadonnut, kun aloitin tanssini. Se oli uskomattomin esitykseni ikinä. Yleisö hurrasi ja tanssi mukanani. Silloin tajusin, että tämä on minun paikkani ja minun on jäätävä tänne.
Esityksen jälkeen menin takahuoneeseen. Avasin juomapulloni ja otin ison kulauksen. Olin ihan punainen ja läähätin kuin koira.
- Vau! Sul on ihan sika hyvä kunto. Miten oot päässy noin hyvään kuntoon? Käännyin ympäri ja näin Louisin edessäni.
- Kiitos. Mä oon harrastanu liikuntaa koko mun koko elämän ajan joten se on kai syy miks oon täs kunnossa, sanoin vähän nolona.
- No sit hän se on ihan ymmärrettävää. Saanko mä tarjota sulle ruuan. Luulis et ton pomppimisen ja pyörimisen jälkeen ois nälkä, Louis sanoi hymyillen.
- No voinhan mä tulla, mut mä kyl maksan. Se on mun velvollisuus, sanoin ja punaistuin heti. "Velvollisuus" mikä ihmeen ministeri mä muka oon.
Louis naurahti.
- Jos sä kerran haluut, hän sanoi ja tarjosi kättään. Tartuin hänen käteensä ja lähdimme syömään käsikädessä.
Siitä oli noin kuukausi. Illallisella oli hauskaa keskustelimme kaikesta ja nauroimme koko illan. Jossain vaiheessa tajusin, että olin rakastunut häneen. Toivoin vain, että se ei olisi yksipuolesta. Ja ei se ollut. Muuten hän ei olisi minun vieressäni nyt.
Nousin sängystä ja lähdin tekemään aamupalaa. Laitoin veden kiehumaan ja kävin hakemassa postin. "Yllätys. Taas laskuja" ajattelin selatessani posteja. Silmääni pisti kuitenkin sininen kirjekuori. Laskin laskut keittiän pöydälle ja avasin sinisen kirjeen.
Kirje osottautui kutsuksi. Minut oli kutsuttu nuorisotyön juhliin Suomeen viikonlopuksi. Olin heti innoissani. Näkisin vanhat tanssiystäväni joiden kanssa voisin taas juoruilla kaiken mitä minun ja Louin välillä oli.
- Mitä siinä lukee? Käänsin katseeni kirjeestä ja näin Louin keittiön oven suussa. Hän oli vielä uninen.
- Et ikinä arvaa! sanoin ihan fiiliksissä....
No pidittekö. On teidän vuoro päättää jatkanko tarinaa vai en. Voin vain sanoa että tämä on ihan kesken ja odotan itse jaksoa.
Oli aamu. Aurinko häikäisi, sillä se pääsi paistamaan verhon raosta suoraan silmiini. Vaistomaisesti käännyin poispäin ikkunasta ja kohtasin Louisin kasvot. Kyllä. One directionin laulaja Louis Tomlinson makasi sängyssäni. Syy tähän kaikkeen on selvä : Hän on minun poikaystäväni.
Tapasin Louin ensimmäistä kertaa hyväntekeväisyyskonsertissa. One direction oli tapahtumassa laulamassa ja minä tanssimassa. Pidän virkistäviä ja räväköitä tanssiesityksiä. Aluksi pyörin vain Suomessa erinlaisissa tapahtumissa, mutta se loppui jo lyhyeen. Minua nimittäin pyydettiin esiintymään hyväntekeväisyyskonserttiin Lontooseen. Olin innoissani, sillä se oli ensimmäinen kerta päästä esiintymään ulkomaille. Ja siellä konsertissa tapasin Louin. Muistan sen kuin eilisen, kun tapasin hänet siellä. Olin odottamassa vuoroani takahuoneessa. One direction oli lavalla ennen minua. Olin hermostunut. Jalkani tärisivät vimmatusti ja samoin kädet. Kuulin topissani olevien paljettien helinän Hengitykseni oli tiuha. Tunsin pyörtyväni, kun yhtäkkiä tunsin lämpimän ja pehmeän käden olkapäälläni. Käänsin kasvoni ylöspäin ja heti ensimmäiseksi kohtasin ne ihanat siniset silmät.
- Älä stressaa. Se menee ihan hyvin, Louis sanoi vinosti hymyillen.
En tiedä mikä minuun iski en vaan millään pystyn sanomaan mitään. Jäin vain koukkuun Louin ihaniin sinisiin silmiin ja vinoon hymyyn. En tienyt edes mitä tehdä, mutta sillä hetkellä tiesin olleeni ihastunut.
- Amanda Manninen. Sinun vuorosi, takahuoneessa ollut mies sanoi. Mies otti kädestäni kiinni ja lähti kuljettamaan minua lavalle.
Saapuessani lavalle tunsin jalkojeni pettävän. Olin lavan keskellä yksin. Kaikki yleisössä olevat ihmiset tuijottivat minua. Kävelin mikrofoonin eteen, mutta ennen kun ehdin sanoa mitään kuului kuulutus.
- Anteeksi hyvä yleisö meillä on pieniä teknisiä ongelmia. Pyydämme teiltä kärsivällisyytä, kuului jostain lavan takaa.
Voi paska. Eka keikkani ulkomailla ja kaikki kaatuu teknisten ongelmien takia. Yleisö alkoi jo supista ja osa näytti olevan jo lähdössä.
- Olemme pahoillamme. Amanda Manninen ei voi esiintyä tänään. Emme saa musiikkia kuulumaan. Tämä oli sitten tässä. Kiitos, kun tulitte tänne ja autoitte keräämään rahaa hyväntekeväisyyteen, lavan takaa kuului ääni.
- Jos te musiikkia tarvitsette niin täältä tulee! kuului takaani ja Louis tuli viereeni. Hän otti mikrofoonin telineestä ja koko yleisö alkoi huutamaan riemusta.
- Kiitos, sanoin niin hiljaa, että vain Louis kuuli sen.
Hän hymyili minulle ja aloitti. Sain energiaa ja hyvän fiiliksen Louin ansiosta. Jännitys oli kadonnut, kun aloitin tanssini. Se oli uskomattomin esitykseni ikinä. Yleisö hurrasi ja tanssi mukanani. Silloin tajusin, että tämä on minun paikkani ja minun on jäätävä tänne.
Esityksen jälkeen menin takahuoneeseen. Avasin juomapulloni ja otin ison kulauksen. Olin ihan punainen ja läähätin kuin koira.
- Vau! Sul on ihan sika hyvä kunto. Miten oot päässy noin hyvään kuntoon? Käännyin ympäri ja näin Louisin edessäni.
- Kiitos. Mä oon harrastanu liikuntaa koko mun koko elämän ajan joten se on kai syy miks oon täs kunnossa, sanoin vähän nolona.
- No sit hän se on ihan ymmärrettävää. Saanko mä tarjota sulle ruuan. Luulis et ton pomppimisen ja pyörimisen jälkeen ois nälkä, Louis sanoi hymyillen.
- No voinhan mä tulla, mut mä kyl maksan. Se on mun velvollisuus, sanoin ja punaistuin heti. "Velvollisuus" mikä ihmeen ministeri mä muka oon.
Louis naurahti.
- Jos sä kerran haluut, hän sanoi ja tarjosi kättään. Tartuin hänen käteensä ja lähdimme syömään käsikädessä.
Siitä oli noin kuukausi. Illallisella oli hauskaa keskustelimme kaikesta ja nauroimme koko illan. Jossain vaiheessa tajusin, että olin rakastunut häneen. Toivoin vain, että se ei olisi yksipuolesta. Ja ei se ollut. Muuten hän ei olisi minun vieressäni nyt.
Nousin sängystä ja lähdin tekemään aamupalaa. Laitoin veden kiehumaan ja kävin hakemassa postin. "Yllätys. Taas laskuja" ajattelin selatessani posteja. Silmääni pisti kuitenkin sininen kirjekuori. Laskin laskut keittiän pöydälle ja avasin sinisen kirjeen.
Kirje osottautui kutsuksi. Minut oli kutsuttu nuorisotyön juhliin Suomeen viikonlopuksi. Olin heti innoissani. Näkisin vanhat tanssiystäväni joiden kanssa voisin taas juoruilla kaiken mitä minun ja Louin välillä oli.
- Mitä siinä lukee? Käänsin katseeni kirjeestä ja näin Louin keittiön oven suussa. Hän oli vielä uninen.
- Et ikinä arvaa! sanoin ihan fiiliksissä....
No pidittekö. On teidän vuoro päättää jatkanko tarinaa vai en. Voin vain sanoa että tämä on ihan kesken ja odotan itse jaksoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.