Mä runon teille nyt kirjoitan,
se on ihan vähänläntä,
mutta kasvaa myöskin ylöspäin,
ei ole kuin lehmän häntä.
Voisin kauneudesta mä kertoa
kuin muutkin palstaliset,
mutta mitä siinä on vertoa,
olis runot samanlaiset.
Siis kerron mä hiukan ilosta,
tavasta hippuloinnin.
kun aina pois jään moisesta,
myös keinoilla pippuroinnin.
No, mikäs se on tapasi,
hippulointi, mä kysyn,
se ilakointia ompi vaan
ei matkintaa käsirysyn.
Ei siis muuta kuin alkamaan
vauhdissa kyllä pysyn.
Pannaan hippulat vinkumaan,
eikö vaan, mä lopuksi kysyn.
se on ihan vähänläntä,
mutta kasvaa myöskin ylöspäin,
ei ole kuin lehmän häntä.
Voisin kauneudesta mä kertoa
kuin muutkin palstaliset,
mutta mitä siinä on vertoa,
olis runot samanlaiset.
Siis kerron mä hiukan ilosta,
tavasta hippuloinnin.
kun aina pois jään moisesta,
myös keinoilla pippuroinnin.
No, mikäs se on tapasi,
hippulointi, mä kysyn,
se ilakointia ompi vaan
ei matkintaa käsirysyn.
Ei siis muuta kuin alkamaan
vauhdissa kyllä pysyn.
Pannaan hippulat vinkumaan,
eikö vaan, mä lopuksi kysyn.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä hippula mahtaa olla
ei nyt säteile mun polla.
Suomalaista runoa
helppoa on punoa.
Uutta sanaa tuosta vaan
käy runoilija tuunaamaan.
Hippulalla kuvaa hän
ilon hetken kiitävän.
Hippulat ne vinkuu vaan
kun riemukkaasti juhlitaan.
On joulu vasta tulossa,
ohjelmaa voit rustata.
Nyt kavereita kylään kutsumaan,
aattona hippulat vinkumaan!
Puuroa ja paistikasta,
sitten kuumaan saunaan vasta.
Nyt pääsin mä hieman jyvälle
ei käsirysyjä lainkaan!
Jo alkoi tää tuntua hyvälle
mitä hippuloita sainkaan?
Ilo kirpeä suklaassa ydin on
kuin makean pyöreä marja.
Ilman iloa elo ois ponneton
päivät viikkojen loputon sarja.
Hippulat kakunmuruja vissiin
ne mä keräsin yksintein.
Riemuiten ryntäsin sitten hissiin
pihan linnuille einestä vein.