Mikä teitä ihmisiä vaivaa!!
Ei ole kielettyä rakautta!!
Uskonnolisethölmöt
76<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
On. Köyhän ja rikkaan välinen.
Rakkaus on kielletty silloin kun loukkaat sillä sun ja rakkauden kohteesi läheisiä.
Et ole kokenut etkä nähnyt koskaan mitä tuskaa kielletty rakkaus voi tuottaa.
Onnea sulle sun kielletyn rakkauden tielle.
Ei mun rakkaus voi satuttaa kenenkään toisen läheisiä. Jos sen toisen läheisiä jokin satuttaa, niin se on sitten hänen rakkautensa minua kohtaan.
Hyvä pointti.
Ei rakastaminen ole kiellettyä.
Samaa mieltä ettei ole kiellettyä! Mutta teot voivat kunkin ihmisen oman moraalin mukaan olla kiellettyjä tai sallittuja. Omaa moraalia ei saisi kuitenkaan soveltaa muihin eli syyttää siitä mitä itse pitää vääränä, ainakaan näin monimutkaisessa asiassa kuin rakkaus.
Saivartelijat! Rakkaus tunteena ei voi olla kiellettyä -teot voivat. Voi sanoa, että rakkaus on rakkautta vasta rakkauden tekojen kautta, ja ne ovat jossain tilanteissa kiellettyjä.
Jos minä naapurin Jallua ajattelen sillä silmällä koko elämäni, niin mitäpä se kellekään kuuluu. Mitä teen Jallun kanssa on sitten eri asia. Älä himoitse naapurisi puolisoa :)
Jännä juttu, että rakkaus voidaan kokea kielletyksi, mutta esimerkiksi viha sallituksi.
Itse koen, että rakkaus on hieno asia, mutta kaikkea ei voi rakastuneenakaan tehdä, ts. moraali on oltava.
Rakkautta on niin monenmoista. Parisuhdetakkauden kuoleminen ja sen tajuaminen on niin vaikeaa ja kuvitteleminen ja kiinni pitäminen varmaan vielä vaikeampaa.
Yksipuolinenkin rakkaus on tukahduttavaa sen yrittää tunkea pois mielen syövereistä, sieltä sen välillä pilkahtaessa. Rakkaudettomuus voisi olla se tila ja siinä ajatus ja kolahdus kun vastaan tulisi ja syttyisi se rakkaus.
Aloittajan pitäisi sivistää itseään, rakastuneenakin. Kielletyllä rakkaudella tarkoitetaan varmaan rakkautta joka sotii kultaista sääntöä vastaan.
Kultainen sääntö tunnustetaan lähes kaikissa uskonnoissa, humanismissa ja ateistina voin sanoa että se on suurin viisaus sosiaalisen elämisen säännöistä.
Älä yritä sanoa että Eeva ei ottanut kielletyn puun hedelmää. Yrität tehdä tuon turhaksi, sinä otat itse kielletyn hedelmän kun sallit tehdä sitä mikä on sinulta kiellettyä. Tekosi osoittaa rakkauden. Minkä pahan teet toiselle, tahdotko että sama vääryys tehdään sinulle. Rakasta itseäsi mutta käsky kuuluu että rakasta myös toista ihmistä sama määrä. Ei rakkaus ole tunne, ei sanoja, se on enemmän, se on tekoja.
Rakkaus on aina vain hyvästä. Ns kielletyt tuntee voi lakaista maton alle ja rakkaus on vain hyvästä.
Pesen talvisen pyykin, hankaan ajatusta valkoiseksi
Pyykki on likaista, mutta se on pestävä. Ripustan tunteeni kuivumaan.
Kesätuuli niitä kuivattelee
kirjavaa
valkoista
tummaa
Mutta yhden lakanan unohdin, siinä on hänen tuoksunsa....
Tässä on varmaan niin, että ihmiset käsittävät tuon termin eri tavoin. Toisille se on jo sitä toteuttamista, toisille pelkkää tunnetta. Vaikea määritellä jokin kielletyksi tai sallituksi, kun ei tiedä, mitä kukin termillä tarkoittaa.
Henkisellä tasolla pettäminen yhtä loukkaavaa, jos ei vielä enemmän. Toivoisin itse, että parisuhteessani ollaan rehellisiä ajatuksista ja tunteista, ettei siitä tule henkinen vankila kummallekkaan.
Kultainen sääntö ohjaa tätäkin asiaa miettimään, haluaisinko itse, että kumppani haaveilee ja unelmoi muusta kun meidän välillä olevista tunteista?
En, haluaisin että hän on rehellinen ja itseään ei kukaan pääse pakoon.
Olen ihan samaa mieltä loukkaavudesta. Juuri sen loukkaavuuden vuoksi, toista säästääkseni (itse sen kokeneena!) pidän ajatukseni vain omana tietonani.
En haluaisi kumppanini haaveilevan muusta, en tietenkään, mutta olen ollut siinä tilanteessa, että on haaveillut.
Vasta itse koettuani saman, olen todennut, että vaikea on olla ajattelematta. Sen sijaan on helppo olla pettämättä fyysisesti.
Intoudunpa nyt vielä tarkentamaan tuota henkisellä tasolla pettämistä: tarkoitan sillä pelkästään toisen ajattelemista. En soittele hänelle, lähettele tekstiviestejä ja sähköposteja, en ole facebookissa. Joku voisi laskea tuollaisetkin henkiseen pettämiseen.
Sitähän se on. Ajatuksesi ovat muualla kuin omassa kumppanissa. Tunnetta ja ajatusta vieraaseen pöytään, eikö se ole omasta pöydästä pois, vaikka kumppani ei sitä huomaisikaan. Yleensä se tyhjentää sitä omaa pöytää kuitenkin, hitaasti, huomaamatta ja tekee tuhojaan. Itsensä pettämistä ja puolison pettämistä, koska tunteet ja ajatukset ovat luottamuksen perusta. Teot ja puheet vahvistavat toiselle tunteiden ja ajatuksien paikkansa pitävyyttä.
Olet perustellut itsellesi vain tavan olla epärehellinen tunteissa ja ajattelussa.
Onneksi et ole minä ;) Ja koska et ole minä, et voi tietää todellista tilannettani. Haluat nähdä minut ikään kuin perustelemassa tapaa olla epärehellinen. En ole toistaiseksi keksinyt, miten voi olla ajattelematta henkilöä, jonka joskus aina kuitenkin näkee. Ehkä joku aivovaurioa ratkaisisi sen asian.
Tämä ei ole omasta pöydästä pois, koska omassakin pöydässä on niin paljon. Jossain vaiheessa se toi jopa lisämaustetta omaan pöytään, omassa sängyssä oman kanssa. Joillakin on sitä rakkautta ja läheisyyttä, vaikka joku toinen joskus ajatuksissa olisi. Luuletko, etten olisi lähtenyt omasta suhteestani, jos rakkautta ei olisi?
Mitä olen palstaa lukenut, olen tullut siihen tulokseen, että oma tilanteeni on enempi poikkeus, tavallisempaa on se, että oma suhde on näivettynyt. Meillä ei ole näivettynyt, koska kumpikin on pitänyt siitä huolta.
https://www.mozilla.org/fi/firefox/central/
Väärä linkki tuli :D
http://yle.fi/uutiset/jos_toinen_on_kuin_pakastin_niin_hankala_hanta_on_lahestya__rakkaus_hiipuu_laheisyyden_puutteeseen/8112299
Minäkin rakastan sisaruksiani, vanhempiani ja lapsiani.
Parisuhteen rakkaus on kuitenkin muuta, se on sellaista, joka täyttää ajatukset ja luo fyysisyydellään myös tunnetta. Tunnetta mitä pitää jakaa intohimona, fyysisesti ja psyykkisesti. Sitä ei kuulu salata tai valehdella.
Onnea valitsemallasi tiellä.
Olen samaa mieltä kuin tyhjiöidentäyttöä ;)! Kehoitankin tuota joka ei petä fyysisesti alkamaan suhteeseen myös sen toisen kanssa, se pitää jakaa intohimona ;). Ehkä kumppanisi olisi valmis kolmen kimppaan? Tai neljän, jos tilanteessasi on neljäskin osapuoli ;)?
Ehkä kaikki eivät osaa lukea alusta asti, tai eivät usko lukemaansa. Minä uskon. Hänhän oli sitä paitsi kokenut itsekin henkisen pettämisen kohteena olon. Hän tuntuu tekevän niin, kuin toivoisi itsellleen tehtävän, eikä tee niin, kuin ei toivoisi. Siis koska oli kokenut henkisestä pettämisestä tiedon saamisen tuskallisena, ei halua tuottaa sitä tuskaa toiselle, joka on hänelle rakas edelleen.
Tässä näemme taas, miten erilaisia ihmiset ovat.
Minäkin toivotan: onnea valitsemallasi tiellä :).
Ajatus ja tunne on tärkein, niitä ei voi muut määrätä, mutta rehellisinä ne kertoo muille kaiken. Niitä voi itse ohjata ja niissä kun on rehellinen itselleen, niin ei tarvitse rakkauttakaan itselleen arvottaa muilla ihmisillä.
Peitellyt ajatukset ja tunteet, ovat teeskentelyä joita alkaa peittää valheet, valkoisista mustiin.
Onneakaan ei voi valehdella itselleen, muille kyllä.
Tyhjiöidentäyttöä: mielenkiinnosta kysyn miten sinä ratkaisisit tuollaisen tilanteen. Olisit suhteessa, joka ilmeisesti toimii. Sitten ihastuisit toiseen ehkä rakastuisitkin. Tunteita olisi edelleen kumppaniinkin. Kertoisit kaikille? Lopettaisit ensin vanhan suhteen vaikka se on hyvä ja kertoisit sitten toiselle? Jos toinen on vapaa ja hänelläkin on tunteita, vaihtaisit kumppania? Jos toisella ei olekaan tunteita tai toinen on varattu, kertoisit vain ja jatkaisit elämää yksin? Vai ryhtyisit suhteeseen molempien kanssa? Nää on aika erikoisia tilanteita joihin ei varmaan ole yhtä ainutta vastausta.
Fyysinen pettäminen on pienempi asia kuin henkinen.
Fyysinen on usein vain heikkoa lihaa ja henkinen on sinä itse, tunteineen ja omine ajatuksineen. Pettänyt olen, lihalla ja hengellä. Henkinen johtaa aina eroon.
Mistä sä ne valheet keksit? Tai toisen onnen tai onnen puutteen? Emme me tässäkään ketjussa voi tietää kenenkään asioista oikeasti yhtään mitään. Joku kertoo totuuden ja joku toinen ei.
Mulle tulee näistä välillä väistämättä mieleen, että ne jotka sanoo olevansa edelleen hyvässä suhteessa saa moitteita eniten niiltä joilla ei ole suhdetta mutta ovat ihastuneet varattuun. Tai niiltä joilla oma suhde on kuollut tai sekä kuollut että kuopattu eivätkä voi ymmärtää että on muitakin tilanteita. Itse uskon että kaikenlaiset tilanteet on mahdollisia. Kaikenlaisia harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välissä.
Millä aikataululla väität henkisen johtavan eroon? Olen ollut siinä tilanteessa toistakymmentä vuotta sitten. Ei näy eroa vieläkään.
Jos suhde oikeasti toimii, en ihastuisi edes toiseen.
Tuossa tilanteessa unohtaisin ihastuksen ja miettisin suhdettani ja aloittaisin keskustelun kumppanin kanssa, mitä mieltä hän on suhteesta ja mitä sille on tehtävissä.
Jos keskustelu kertoo ettei suhde korjaannu, niin saisin itselleni luvan etsiä muuta.
Kävi miten kävi, jäisin yksin tai kaksin, mutta ilman pelejä ja itselleen valehtelua.
Ihastus voisi mennä, mutta silloinkin olisin vapaa uuteen ihastukseen, ilman salailua ja kiellettyjä tunteita.
Kielletty haave on hukattu mahdollisuus.
Kerron omasta kokemuksesta, kahdesta rakastuneiden suhteesta, jotka johti edellisissä suhteissa eroon.
Miksi sitten pariterapeutit sanovat, että on normaalia ihastua joskus johonkuhun vaikka oma suhde toimii? Eivätkö he ole parempia asiantuntijoita kuin yksittäiset ihmiset joilla on vain omakohtaisia kokemuksia?
Olet joku harvinainen erikoispoikkeustapaus. Itselleni ei ole vielä käynyt noin mutta onneksi olen tietoinen asiasta. Siskolle kävi, hyvä että joku tekee edeltä ja näyttää miten semmoisestakin selvitään.
Puhut itselleen valehtelusta. Minusta tuossa on juuri päin vastoin: jos myöntää itselleen että on tunteita toista kohtaan, ei nimenomaan valehtele ITSELLEEN. Kukin osaa varmaan ajatella miten oma kumppani kestäisi asian ilmitulon. Jotkut kestää paremmin ja jotkut huonommin ja kukin toimii oman tilanteensa mukaan.
Parisuhdeterapeutti katsoo asiaa omasta näkökulmasta, hän saa leipänsä epäonnistuneiden parisuhteiden korjaamisesta.
Normaaliksi ne kerrotaan juuri siksi, vaikka ei kovin normaaleja olisi. Heillä on vain terapioidut parisuhteet nähtävänä. Ja hyvin usein he saa myös suhteita korjattua, jos siihen suhteen ongelmaan saadaan parannus ja huomio.
Ongelma täytyy olla ja sitä tarkoitin tuolla keskustelun tarpeella kumppanin kanssa.
Ei onnellisessa parisuhteessa ihmiset jaa tunteita muihin tai haaveile muista.
En ole samaa mieltä kanssasi. Toinen sisko opiskelee psykologiaa ja siellä on todella hyvin käyty läpi nämä ihastumisasiat myös. Samalla tavalla se ihastumisen mekanismi toimii, se mikä siellä taustalla on. Ei se kytkeydy päältä pois suhteen myötä.
Ei saa sekoittaa mitään uskontoa tähen tai kultaista sääntöä
Ne asiat on teidän ihan omassa päässä!
Mitä itse tarkoitat kielletyllä rakkaudella tai sen olemassa olemattomuudella? Voisit avata ajatustasi niin, että valkenisi muillekin :)
Tarkoitatko joko että et ole keneenkään rakastunut vaikka "hölmöt ihmiset" niin esittävät, tai / vai että olet rakastunut vain yhteen ihan luvallisesti?
Miksi uskovaiset sotkeentuvat elämääsi? Tai jonkun toisen?
Minusta kaikenlainen manipulaatio rakkauden nimissä on väärin.
Ei niin! Onneksi meitä on ainakin kaksi siis jotka eivät niin ikinä tee :) Ja toivottavasti kyllä muitakin..
Laskut lasketaan päässä ja tulosta voidaan etsiä kasvoista.
Hohhoijakkaa taas kun selvensikin, not
Uskon niin, uskonikin takia, ettei kiellettyä Rakkautta ole. Silloin, kun se on Todellista Rakkautta!
sika vastaa - ei ole !!
Todellakin on. Ihmisen on kontrolloitava tunteitaan jos ihastuu varattuun. Kolmanneksi pyöräksi tunkeutuminen on itsekeskeisin teko heti itsemurhan jälkeen. Siinä rikotaan sen miehen sosiaalinen verkko, sen miehen naisen sosiaaliverkko ja vielä jos lapsiakin mukana. Pahimmillaan revit 3 perhettä palasiksi, joten kyllä kielletty rakkaus on kielletty ja that's it!!! Jos toinen on jo varattu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen. Etsi vapaa ihminen!!!
Tangoon tarvitaan aina kaksi ja kielletyksi voi rakkauden sanoa vain rakastumisen tunteita käsittelevä itse.
Ei kukaan muu.
Varattu voi miettiä, onko tunteille lupaa ja vapaa voi miettiä, onko tunteille lupaa.
Varattuna olen joskus löytänyt sen luvan itselleni, mutta se on tarkoittanut sitä, että on ollut pakko myöntää parisuhteen tulleen siihen pisteeseen, ettei siinä ole rakkautta vaan ystävyyttä ja se on ollut eron alku siksi, koska kaikilla on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Näin selittelee itselle parhaansa mukaan se kolmas joka ei saanut rikottua pariskunnan suhdetta. Anteeksi vaan.
Miten tulkitaan itsensä tunkeminen muiden väliin, mietin tätä aina välillä.. Kun jos ihastuu, ja oma tunne ja moraalikin sanoo että pitää aina olla rehellinen. Eli haluaa kertoa omat tunteensa, ja sitten jättää siihen, kertookin muttei "pyri" kenenkään väliin.
Mutta jos vastassa on ihminen tai hänen puolisonsa joka kokee tuon kertomisenkin vääräksi, omaa moraaliaan vastaan olevaksi. Kumman moraali painaa; pitäiskö toisen vaieta eli valehdella jotta tekis toisen mielilsi mutta tekisi omasta mielestään väärin. JOS kaikki vois vain huolehtia omista pään sisäisistä asioistaan ihan itse niin olis rauhallisempi maailma ja tämäkin palsta?
Näkisin vääräksi kertoa tunteistaan varattuna olevalle. No, se on minun moraalini mukaista olla kertomatta.
Jos punnitsee kahden eri moraalin välillä, on pakko tehdä sen mukaan, jonka mukaaan saa itselleen mielenrauhan.
Joskus on tietenkin tilanteita, joissa luulee toisen olevan vapaa. Oman kokemukseni mukaan niissä tilanteissa jos toinen lähestyy ja kuulee toisen olevankin varattu, miehet osaa jättää asian siihen (itse siis lähestyessään), mutta naisille käy päinvastoin. He jäävät monesti silti roikkumaan ajatukseen, että entä jos sittenkin... Että jos varatulla sittenkin on tunteita... entä jos sittenkin voisi tulla jotain... Pitäisikö vielä laittaa viestiä... jne loputtomasti. Ja olen siis itse nainen, jota on lähestytty ollessani varattu. Tässä mielessä annan pisteet miehille.
Sinä itse_kokisin_sivusta, miksi et voi kertoa toiselle, että pidät hänestä, mutta että kun hän on varattu niin varatun kanssa en ala vehtaamaan. Siinä varatun pitäisi punnita tunteitaan sinuun samoin kuin ylipäätään suhteensa tilaa. Tuo on minusta tasapuolista ja oikeudenmukaista kaikille. Itse tekisin niin. Kaikista ikävintä on vältellä ja olla ilkeä varatulle tuossa tilanteessa.
Miksi en voisi kertoa? Koska se on moraalini vastaista.
Miksi se sinusta olisi tsapuolista ja oikeudenmukaista?
En välttele enkä ole ilkeä. Sitäpaitsi olen itsekin varattu. Mutta vaikka olisin vapaakin, en kertoisi varatulle. Sen sijaan vapaana kertoisin tuota pikaa toiselle vapaalle. En ole niitä, joiden mielestä miehen on aina ensin osoitettava kiinnostuksensa.
Suurinta rakkautta on irroittaa ja päästää irti varatusta ja etsiä joku joka on just sulle tarkoitettu...vapaa ja vain sinulle.
Nyt täytyy kyllä sanoa että onpa teillä tarkat säännöt, hauraat uskot (?) suhteidenne tilaan tai muuten vaan sallimaton ja ehkä vähän omistuskeskeinenkin maailmankuva. Kertokaa, MITÄ konkreettista se VOISI haitata jos puolisollenne tai itsellenne ulkopuolinen kertois tunteensa? Ei kukaan pelkästä sen kuulemisesta ihastu, lähde tai muuta... Kuulee, kohauttaa olkiaan ja jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, parisuhteessaan. Vai mitä ihmettä oikein pelkäätte siinä voivan käydä että kuulee jotain toisen ihmisen tunteista? Ei vaan voi ymmärtää teidän rajoja...
Itse lähestyin tilannetta siltä kantilta, että kertoisinko ITSE varatulle tunteistani, ja en kertoisi.
Jos joku tulisi minulle kertomaan, se ei hetkauttaisi omaa elämääni, mutta silti pidän itse vääränä kertoa toiselle, jos tietää toisen varatuksi tai vallankin, jos on itsekin varattu. Jos eräs TIETTY kertoisi minulle tunteistaan (tuskin, koska ei ole tähänkään saakka kertonut ja ajattelee käsittääkseni samoin kuin minä), se ei varsinaisesti hetkauttaisi omaa elämääni muutoin, kuin että luultavasti vaivuttaisi minut vähäksi aikaa johonkin melankoliaan.
Se, että rakastuu varattuun, ei tarkoita automaattisesti sitä, että se johtaa johonkin kiellettyyn, kuten pettäminen, edes tunnetasolla. Mikäli tunteiden kontrolloiminen olisi ylipäänsä mahdollista, suurin osa ihmisistä olisi luultavasti niin järkeviä, etteivät rakastuisi, ihastuisi tai vihastuisi koskaan, missään olosuhteissa. Ne tilanteet, joissa tunteet ottavat vallan, johtavat suurimpaan osaan niistä murheista, mitä ihmisillä on. Jos sinulla on resepti täydelliseen tunteiden kontrolloimiseen, niin kerro ihmeessä! Sillä olisi omassakin elämässä käyttöä!
Jäi vielä mainitsematta, että tunteet voi tuollaisessa tapauksessa pitää omana tietonaan. Silloin ei riko mitään muuta, kuin korkeintaan itsensä.
Silloinkin tekee vääryyttä itseään kohtaan ja ihmisestä tulee itsekkyyttä puolustava katkero. Ei kannata, kannattaa kieltäytyä, siitä rakkaudesta, vaikka sitä hyväksi tai kauniiksi voisi itselleen selittää.
Miten siitä rakkaudesta kieltäytyy joka on vain omassa päässä ja omana tunteena? Miten sen sieltä poistaa? Minäkin ihmettelen.
Kielletty rakkaus on se, jonka joutuu itseltään kieltämään.
Kultainen sääntö toimii tässä hyvin, itselleen ei voi valehdella.
Viisas kiertää tämän loukun kaukaa, ei uskonnon takia vaan viisauttaan.
Rakkaus mikä tuottaa pahaa enemmän kuin luo hyvää, kannattaa kieltää, myös itseltään, jos se aiheuttaa katkeruutta.
Rakkaus on suurin ja tuottaa aina enemmän hyvää kuin pahaa!
Vai niin, rakkaudesta on jo kautta historian, tapettu, murhattu, rikottu ja neidot syksyneet koskeen. Silloin aina jälkiviisaana on voinut ulkopuolinen todeta, että kielletty rakkaus on tehnyt tuhojaan.
Yleensä silloin ei ole ollut kyse rakkaudesta! Aito rakkaus päästää toisen menemään, jos toinen ei enää rakasta. Omistaminen aiheuttaa nuo suurinmmat tuhot kautta historian! Varsinkin ennen vanhaan, kun omaisuudella ja asemalla pystyttiin ihmisiä kiristämään, tutkikaa historiaa.
Kyllä se on myös rakkaus joka on historiassa paljon pahaa saanut aikaan, irti päästäjien itsemurhia jopa lapsi vatsassaan, irrottautujien tekemiä murhia jne.
Rakkaudessahan koetaan kaikki tunteet oikeutetuiksi, mitkä sitä vahvistaa ja silloin annetaan myös itselle lupa tuntea, vaikka toinen ei tuntisi. Pahinta jälkeä jättää rakkaus, jossa toinen teeskentelee tunteitaan rakkaudeksi ja toinen tulee tunteineen petetyksi, yleensä teeskentelyyn on syynä toisen tunteiden hyväksi käyttö, omia narsistisia tarpeita tyydyttääkseen tai aineellinen hyöty.
Turhaa tulella leikkimistä kaikki kielletyt rakkaudet.
Mitä ei voi näyttää, sitä ei kannata alkaa kylvämään tai kasvattamaan.
Et tiedä mitä on todellinen rakkaus. Sinulla on vain oma kuvitelmasi rakkaudesta.
Ehkä todellinen rakkaus on se suuri voima, joka vain ON. Moni kokee sen vasta tuonpuoleisessa.
Jaksatte.. Kukaan ei voi toista väkisin viedä, jos suhde on muuttunut pelkäksi kaveruudeksi ja rakastuu toiseen ja se toinenkin rakastuu, ei se ole kenenkään väliin menemistä.
Luin kaikki kommentit. On kiellettyä, on kiellettyä, on kiellettyä.....kaikki on kiellettyä, silti ihmiset eroavat. En koe omia tunteitani kielletyiksi. Rakastuin varattuna varattuun. En rakasta puolisoani, liitto on olemassa paperilla. Rakastan yhtä ihmistä kerrallaan. Jos niikseen tulee, olen vapaa lähtemään nykyisestä liitosta.
Kas kun et ole sitä jo tehnyt. Valehtelet nykyiselle puolisollesi kaiken aikaa tai olet riippuvainen hänestä jollakin tapaa.
Samaa mieltä. Nämä itsekkäät pettäjät, toisen ihmisen hyväksikäyttäjät, valehtelevat teeskentelijät, ovat täällä näköjään suuria rakkauden julistajia. Eivät kykene edes itselleen olemaan rehellisiä.
Se joka on syytön ja pyhimys, heittäköön taasen sen ekan kiven..suppeat ajatusmaailmat, kuljette laput silmillä. Mitään ei ole tarvinnut valehdella, kumpikaan ei halua tietää toisensa asioita. Liitto on pitkä, jossa suuret tunteet, läheisyys ja seksi loppuivat jo yli 10 vuotta sitten. Liitto on mukavuusliitto, jossa molemmilla on oma elämänsä. Tosin minulle ei ole koskaan käynyt mitään tällaista, miksi kirjoitan täällä. On niin helppo tuomita toisia, antaa neuvoja tietämättä mitään. Olen ollut itselleni armollinen, antanut itselleni luvan rakastaa toista, ennen kuin kuolema minut korjaa. Vaatimatta mitään, pienesti vaan toivoen. Oma näkökantani asiaan.
Sitä älköön kukaan ihminen erottako aamen
Anteeksi vaan mutta ihmiset (2) sen aikoinaankin halus yhdistää ja yks ihminen (esim pappi) vahvisti tän halun lukemalla litaniaa rutiinin vuoksi ihmisten kirjoittamasta kirjasta. Ketään muita ei asiaan kuulu todellisuudessa, vain mielikuvituksessa. Kuka saa siis erottaa? Mielikuvitusolento vai ne 2 joiden vallassa päätös alunperinkin oli?
Onneksi olen vapaa päättämään itse elämästäni ja uskallan sen myös itsenäisen rohkeasti tehdä.
Koettakaa sopia veivaajan kanssa, ennenkuin osallistutte seurakunnan kokoukseen. Hä?
Ei ole kiellettyä, eikä sallittua rakkautta. Ei rakkautta minkäänlaista. Vain se rakkaus, jota itse tunnen, mun elämässä läsnä.
Kerrankin mielenkiintoinen keskustelu jossa on tuota monia näkökantoja esiin.
Käsitykseni mukaan aito, puhdas ja vilpitön rakastaminen on välittämistä toisesta ihmisestä. Aitoon välittämiseen kuuluu se, että pyrkii tekemään toisen onnelliseksi, tai ei ainakaan tee häntä onnettomaksi. Rakkaus ei riko liittoja, ei petä tai loukkaa muutenkaan.
Rakastaminen varattuna/varatun rakastaminen aidosti tarkoittaa sitä, että välittää rakkautensa kohteesta ja toivoo hänelle kaikkea hyvää, pyrkii vaalimaan hänen onneaan ja onnellisuuttaan ja suojelee hänen ihmissuhdettaan. Myös pahoilta puheilta. Tunteilleen ei voi mitään. Jos joku väittää muuta, haluan kuulla oikeasti konkreettisia neuvoja siitä, miten tunteita voidaan hallinnoida kuin tuotantolinjaa. Moralisointi ja tuomitseminen on helppoa, kun ei tarvitse tehdä mitään rakentavaa ehdotusta asian korjaamiseksi. Sellaista minä nimitän tekopyhäksi teeskentelyksi. Ne, jotka tähän syyllistyvät, ovat yleensä ensimmäisinä perustelemassa sitä, miksi juuri heidän tunteensa ovat oikeutettuja, kun heille tapahtuu vahinko ja he rakastuvat varattuun tai varattuina ollessaan rakastuvat johonkin toiseen kuin omaan kumppaniin.
Asian ydin on mielestäni siinä, että et tee mitään, mikä voisi loukata toisen onnea. En ole tavannut ihmistä, joka kykenisi hallitsemaan tunteensa täydellisesti. Toivoisin olevani sellainen. Tiedän kuitenkin, että jos kykenisin siihen, olisin luultavasti täydellisen tunnekylmä ihminen, joka ei rakastaisi koskaan ketään. Ehkä se lopulta on tässä maailmassa parempi ja hyväksyttävämpi vaihtoehto.
Vielä täsmennyksenä ja rautalangasta vääntäen: rakastaa voi ilman seksiä. Nykyään on paljon seksiä ilman rakkautta. Minä ainakin tunnen rakkauden rinnassani, en jalkovälissäni. Olen kaiken lisäksi mies. Rakastamista ja himoa ei pidä sotkea keskenään. Ne ovat eri asioita.
Plussaa sulle kummmastakin ylläolevasta.