Olen 20 vuotias nuori nainen, joka on rakastunut silmittömästi erääseen mieheen. Sain opiskelupaikan muualta ja niin myös mies. Emme ole tunteneet vuosia, mutta sen vain tietää kun on oikea kyseessä. Tunne on molemminpuolinen. Opiskelupaikat ovat todella kaukana toisistaan ja päätöksen aika olisi noin kuukauden päästä jatkammeko vai emmekö. Opiskelupaikkani olisi myös samassa kaupungissa Etelä-Suomessa, eli jos lähtisin voisin hakea uudelleen kyseiseen kouluun, mutta samalle paikkakunnalle. Kuitenkin joutuisin menemään kaupunkiin ja olemaan kevääseen asti työttömänä ( tietenkin yritän saada töitä ), mutta se ei ole varmaa. Mies kävisi koulua. En kestä olla ilman häntä ja en voi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa, mutta en tiedä kestänkö olla toimettomana ja jättää opiskelupaikkaa.
Jäädäkö vai ei?
Mitäteen95-
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voimia sinulle päätöksentekoon, ja jatkoon, mihin tulokseen ikinä tuletkin tai tulettekin.
Itse olin kaukosuhteessa ihan alun alkaenkin, ts. koko syvempi tutustumisvaihe meni kummankin opiskellessa 600 km päässä toisistaan. Sitä aikaa kesti 2,5 vuotta. Se oli välillä rankkaa, koska toista oli ikävä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Edes kesäisin emme pystyneet olemaan kovin paljon yhdessä, koska itselläni oli kesätyöt aina eri suunnalla kuin hänellä, ja kummallakin myös opiskeluun liittyi pakollisia harjoittelujaksoja. Sitten valmistuin itse, ja menin töihin 400 km päähän hänestä, eli tilanne jatkui vielä vajaan vuoden etäsuhteena.
Kyllä siinä paljon laiteltiin sähköpostia (huomannet että olen aika paljon vanhempi kuin sinä :D), se oli melkein pääasiallinen kommunikaatiomuto väliaikoina - siis kummallakaan ei ollut mahdollisuutta raha-asioiden puolesta esim. lentämällä tulla joka viikonloppu toisen paikkakunnalle... nähtiin noin 4-6 viikon välein. Paljon myös soiteltiin ja tekstailtiin. Myöhemmin olin siitä ajasta kiitollinenkin, koska kirjoittaminen toi kummastakin esiin varmaan niitä puolia, joita ei ehkä jutellessa olisi tullut luodattua niinkään paljoa.
Se oli koettelemus, mutta se myös kasvatti meidät hyvin yhteen. Yhdessä olosta nautti sitten sitäkin enemmän, kun vihdoin päästiin pysyvästi saman katon alle.
Tuo että voisit hakea hänen paikkakunnalleen opiskelemaan, on hienoa. Jos tilanne olisi omani, aloittaisin varmaan eri paikkakunnalla, hakisin toiselle ja toivon mukaan pääsisinkin, jatkaisin sitten siellä- Luultavasti ekan vuoden opinnot hyvitettäisiin uudessa opiskelupaikassa?
Kiitos todella paljon vastauksestasi! Ihan mahtavaa kuulla tuollainenkin tarina, että suhde voi onnistua myös noin.