Olen seurustellut 2 vuotta miehen kanssa,kenellä on 1 lapsi edellisestä suhteesta.Itselläni 2 lasta.Aluksi oltiin todella rakastuneita ja ex:stä ei tarvinnut välittää ollenkaan,se ei häirinnyt meitä lainkaan.Mutta,kun ex erosi,niin hän tuli takaisin kuvioihin mukaan.Ennen riitti soitella päivinä,jolloin oli lapsen tapaaminen kyseessä.Nyt hän soittelee mies ystävälleni päivässä 5 kertaa vähintään,esim.lainaa rahaa,on saanut töitä, sun muuta turhaa.Mitkä ei liity lapseen lainkaan.Olen yrittänyt puhua asiasta miesystävälleni,että se häiritsee minua,mutta vastaukseksi saan,että eihän hän soittele vaan ex:nsä.Nyt on vaan alkanu tuntua siltä,että jos mies ystävääni se häiritsisi,ehkä hän sanoisi asiasta jotain ex:nsä,eikä avuliaasti olisi aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan.Olenko niin tyhmä etten tajua,mitä selkäni takana tapahtuu vai onko tää normaalia.Miesystäväni sanoo rakastavansa vaan minua ja sanoo että enkö ymmärrä sitä.Kun puhun että soittelut vaivaa minua,hänen mielestä se on normaalia ja aina kun otan asian esille hän raivostuu ja syyttää minua,että jankutan turhaa.Onko tää rakkautta vai mitä tää on?Itse rakastan häntä niin paljon,että en haluaisi,kun keskittyä meidän elämään,ilman tunkeilevaa ex:säänsä.Ystävä saa olla,mutta tää alkaa olla liikaa.Mitä tehdä,erota vai?????????
Onko suhteessa rakkautta enää
sabe
1444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin. Mieheni exän yhteydenpito on 90% epäasiallista, sivistymätöntä käytöstä. Vain 10% -jos sitäkään on asiallista lapsiin liittyvää. Mies on sanonut ettei siedä exänsä yhteydenottoja, mutta ei myöskään tee mitään niiden lopettamiseksi. Väittää ettei ole keinoja. Kyllä minä olen aikanaan saanut epämiellyttävät tyypit lopettamaan puhelinhäirinnän joko lopullisesti tai edes sille asialliselle tasolle. Mies tietää että mittani on täynnä. En enää usko rakkauteen hänen puoleltaan. Enkä taida uskoa rakkauteen ilman vastarakkautta, joten minun 'tunteeni' häntä kohtaan ovat ennemminkin kiinnipitämisen halua, toiveita siitä elämästä mikä meillä joskus oli.
Joten olen alkanut katsella eromahdollisuuksia (kuten asunto, auto). Sitten kun asiat ovat siinä mallissa että voin lähteä, teen sen vain ilmoituksella. En usko että mies pahemmin vastustaa, mutta siltä varalta että edes ihmettelee voin mainita syyt, että hän ei kuunnellut eikä tukenut minua/meitä exänsä suhteen. Varmasti tulen kaipaamaan häntä - tai oikeastaan sitä illuusiota joka minulla alkuun elämästämme oli. Harmi ettei se ollut todellista. Mutta eteenpäin on mentävä kuin mummo lumessa. Ja jalat maassa. Rakkautta jos on ja se kohdalleni osuu niin tervetuloa. Toistaiseksi olen vain saanut esimakua.