Mikään täällä ei koske minua.

Joten voisin hyvin olla hiljaa. Kerron kuitenkin jotain.

Näin viime yönä unta, jossa pakenin erästä ihmistä menneisyydestä. Aamuyöllä herätessä oli ensimmäinen ajatus: hän on kuollut. Ei tarvitse pelätä enää. Se oli jotenkin äärimmäisen vapauttava ajatus. Ja hän on tosiaan kuollut. Otin mielessäni kädestä kiinni sitä pikku tyttöä, joka tosiaan joskus pakeni.

Nukuin ehkä nelisen tuntia. Väsy on, mutta rauhallinen olo. Mä luotan itseeni.
8<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Koskettava viesti. Olet nyt hinnan maksanut, taakan kantanut, kohtuuttoman ilmeisesti, tästä ihmiselämästä, mutta tärkeintä että olet nyt vapaa. Toivottavasti loppuelämäsi on myös peloista vapaa.
Hyvää yötä sinulle kuka oletkin!

Äänestä

Kuulostaa erittäin tutulle. Itsellänikin kokemusta siitä kauhunsekaisesta pelosta, kun on pitänyt paeta.. Tietää mitä se on. Minunkin tapauksessani hän on todella kuollut jo. Ja, kun olen saanut käydä niitä traumoja läpi, joita tilanteet on elämääni tuonut, on se vapauttanut todella paljon. Tiedän olevani vapaa ja mikään vastaava pelko ei saa kahlita minua koskaan enää. Vapaa sinä pienenä tyttönä ja vapaa nyt naisena, jossa se pieni tyttö asuu. Olen onnellinen puolestasi ja myös itseni puolesta. Toivon sinulle unelmien täyttymistä elämääsi. Sitä toivon myös itselleni : )

Äänestä

Kuka olet, olisin tahtonut kuulla nuo asiasi sinulta henkilökohtaisesti. Mikäli olen sinulle aiheuttanut pahoja asioita jollakin lailla..Olisit uskoutunut minulle, koska minuun voi kuitenkin luottaa sen verran että tahtoisin että minulle uskoudutaan. En vain ymmärrä, olen pahoillani jos minä olen sinulle jotakin aiheuttanut aikoinani.

Äänestä
  • Vastaan tähän vaikka en olekaan aloittaja, vaan tuo edellinen. Kerroin kokemuksistani silloin, kun todella olin pieni tyttö. Hän, joka kauhun sai aikaan, oli läheinen, joka todella on jo kuollut joitakin vuosia sitten. Minulle ei kukaan nykyisessä elämäntilanteessani ole aiheuttanut mitään samaa. Joten kukaan ei voi pahoitella minulle. Olen työstänyt kokemukseni monien kipujen kautta, se on vienyt monenlaista tietä pitkin. Ja viimein on jäljelle jäänyt se, että sain ennen hänen kuolemaansa antaa anteeksi ja hän tiesi sen. Se vapautti sydämeni kivusta ja niin hänenkin. Armo tuli minulle ja niin hänellekin, kuolevalle. Siitä olen kiitollinen koko loppuelämäni. Joskus on surua silmissäni, kun katson maailmaa ja näen niin paljon, syvälle. Silti kipu on poissa ja olen vapaa.

    Äänestä

  • minullamyös kirjoitti:

    Vastaan tähän vaikka en olekaan aloittaja, vaan tuo edellinen. Kerroin kokemuksistani silloin, kun todella olin pieni tyttö. Hän, joka kauhun sai aikaan, oli läheinen, joka todella on jo kuollut joitakin vuosia sitten. Minulle ei kukaan nykyisessä elämäntilanteessani ole aiheuttanut mitään samaa. Joten kukaan ei voi pahoitella minulle. Olen työstänyt kokemukseni monien kipujen kautta, se on vienyt monenlaista tietä pitkin. Ja viimein on jäljelle jäänyt se, että sain ennen hänen kuolemaansa antaa anteeksi ja hän tiesi sen. Se vapautti sydämeni kivusta ja niin hänenkin. Armo tuli minulle ja niin hänellekin, kuolevalle. Siitä olen kiitollinen koko loppuelämäni. Joskus on surua silmissäni, kun katson maailmaa ja näen niin paljon, syvälle. Silti kipu on poissa ja olen vapaa.

    Lisään vielä kokemuksistani, ettei väkivalta koskettanut onneksi suoraan minua, mutta lapsen kauhun ja pelon hetket jättävät aina suuria jälkiä.. Ja niistä vapautuminen on suurta rikkautta. Voimia sille tielle kaikille, jotka ovat sen kokeneet.

    Äänestä

  • Kiitos kertomuksestasi ja voimaa tulevaisuuteen!

    Äänestä

Kiitos. Kyllä on monilla ihmisillä samankaltaisia kokemuksia ja joskus ne palaa mieleen. Omat kokemukseni ovat kyllä osa minua, mutta toivon etteivät ne ohjaisi tekemisiä liikaa. Aurinkoista ja lämmintä päivää kanssaikävöitsijät. Elämä kantaa.

Äänestä

Niintotta, eivain malttais pysyä hiljaa. Olen silti.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kaikkihyvinnyt kirjoitti:

Joten voisin hyvin olla hiljaa. Kerron kuitenkin jotain.

Näin viime yönä unta, jossa pakenin erästä ihmistä menneisyydestä. Aamuyöllä herätessä oli ensimmäinen ajatus: hän on kuollut. Ei tarvitse pelätä enää. Se oli jotenkin äärimmäisen vapauttava ajatus. Ja hän on tosiaan kuollut. Otin mielessäni kädestä kiinni sitä pikku tyttöä, joka tosiaan joskus pakeni.

Nukuin ehkä nelisen tuntia. Väsy on, mutta rauhallinen olo. Mä luotan itseeni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu