Tämä nyt ei tänne palstalle ehkä enää kuulu, koska on tainnut tuo murkkuikäkin jo mennä ohi muutama vuosi sitten. Mutta laitan nyt kuitenkin tänne, kun en parempaakaan löytänyt.
Olen siis 18-vuotias tyttö. Kärsin sosiaalisista peloista, esiintymiskammosta sekä ajoittain myös kahvikuppineuroosista. Jännitäin kovasti ihmisiä, vuorovaikutusta heidän kanssaan. Jos minua katsoo, suurta kärsimystä ei ehkä huomaa ollenkaan, mutta tosiasia on ihan toinen.
Olen viime aikoina alkanut jännittää mytös omia vanhempiani. Ajatella: omaa rakastan äitiäni ja isääni. En voi asialle mitään, jännitys vain tulee, kun pelkään sen tulevan ja nykyään minun on vaikea jutella vanhempieni kanssa.
En tiedä ovatko he huomanneet mitään. En missään tapauksessa haluaisi kertoa heille. Pelkään että he sanovat vaikka, että "no kyllä me ollaankin huomattu kuinka sä jännität" tai, että he pitävät mua ihan huonona.
Yleisesti minua pidetään reippaana tyttönä, jota en todellisuudessa kyllä ole. Kärsin ihan mielettömästi tästä asiasta ja pelkään, että vanhemmat pitävät minua jotenkin töykeänä vaikka oikeasti vaan jännitän heitä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Nyt haluaisin kuulla teiltä muilta vanhemmilta, että mitä mun pitäisi tehdä tässä tilanteessa. Tai huomaatteko te lapsestanne tuollaiset asiat helposti? Ovatkohan omat vanhempani jo huomanneet minussa jotain kummallista? Ja mitä te ajattelisitte omasta lapsestanne jos hän kärsisi näin pahoista sosiaalisista peloista ja huomaisitte, että hän jännittäisi jopa teitä? Pitäisittekö lastanne outona?
Tarvin nyt teidän apua muut vanhemmat!
Olen siis 18-vuotias tyttö. Kärsin sosiaalisista peloista, esiintymiskammosta sekä ajoittain myös kahvikuppineuroosista. Jännitäin kovasti ihmisiä, vuorovaikutusta heidän kanssaan. Jos minua katsoo, suurta kärsimystä ei ehkä huomaa ollenkaan, mutta tosiasia on ihan toinen.
Olen viime aikoina alkanut jännittää mytös omia vanhempiani. Ajatella: omaa rakastan äitiäni ja isääni. En voi asialle mitään, jännitys vain tulee, kun pelkään sen tulevan ja nykyään minun on vaikea jutella vanhempieni kanssa.
En tiedä ovatko he huomanneet mitään. En missään tapauksessa haluaisi kertoa heille. Pelkään että he sanovat vaikka, että "no kyllä me ollaankin huomattu kuinka sä jännität" tai, että he pitävät mua ihan huonona.
Yleisesti minua pidetään reippaana tyttönä, jota en todellisuudessa kyllä ole. Kärsin ihan mielettömästi tästä asiasta ja pelkään, että vanhemmat pitävät minua jotenkin töykeänä vaikka oikeasti vaan jännitän heitä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.
Nyt haluaisin kuulla teiltä muilta vanhemmilta, että mitä mun pitäisi tehdä tässä tilanteessa. Tai huomaatteko te lapsestanne tuollaiset asiat helposti? Ovatkohan omat vanhempani jo huomanneet minussa jotain kummallista? Ja mitä te ajattelisitte omasta lapsestanne jos hän kärsisi näin pahoista sosiaalisista peloista ja huomaisitte, että hän jännittäisi jopa teitä? Pitäisittekö lastanne outona?
Tarvin nyt teidän apua muut vanhemmat!
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos oma lapsi kärsisi sosiaalisesta jännityksestä niin, että se haittaa elämää, niin kyllä sitä kärsisi lapsen puolesta.
mutta ei lapsi siitä oudoksi muutu. apua sille yrittäisi järjestää, varaisi aikaa lääkärille, tuli mukaan vastaanotolle, jos se ei yksin kehtaisi mennä.
jännitys on kamala asia. varsinkin kun se ruokkii itse itseään. ja mitä ememmän pelkäät jännittäväsi sitä enemmän jännität.
tiedän, että monet pelkäävät lääkityksiä, leimaantumista, koukkuun jäämistä, mutta niistä huolimati jännitykseen on olemassa hoito ja auttava lääkitys.
koeta kerätä voimasi ja hakea apua tai pyytää sitä kotoa.
Mä jännitän myös isääni, sisaruksiani ja muita sululaisiani (äitiäni en jostain syystä jännitä), mutta en kehtaa kertoa hälle ongelmiani.
Tiedän miltä susta tuntuu.
Mua pidetään töykeänä ja huonona ihmisenä, kun edes mummon vointia en kuulostele väliin.
En osaa auttaa, kun en osaa auttaa itseänikään...lääkäriin pitäisi kai mennä, mutta kynnys on liian suuri kohtaamaan "elävä ihminen" jolle pitäisi vielä puhuakin.
miten jännitetään omia vanhempia? en oikeen ymmärrä
Sinulla on tosi paljon kohtalotovereita, vilkaise vaikka Terveys-palstan alaotsikon "Pelot ja jännitys" alta.
Mielestäni sinulla on asiaa lääkäriin, on olemassa lääkkeitä ja terapiamahdollisuuksia, joiden avulla pääset noista elämää vaikeuttavista peloistasi kokonaan eroon. Et ole mitenkään kummajainen, sama ongelma on monilla.