Erosin puolisostani talvella, tai muutimme erilleen, avioero on vireillä muttei tullut vielä voimaan.
Puolisossani on narsistisia piirteitä ja olen ihmetellyt miten ei ole vielä pyytänyt meitä jatkamaan, kuten on aiemmin tehnyt. Olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä ja erilleen olemme narsistisista jutuista johtuen ajautuneet pari kertaa aiemmin, aina ollaan silti jatkettu yhdessäoloa. Meillä on kolme tytärtä ja se on varmastikin vaikuttanut että itse olen aina palannut takaisin.
Nyt kuitenkin olemme olleet erillään jo n. puoli vuotta ja puoliso ei ole kertaakaan pyytänyt palaamaan? Huoltajuudesta tuli hieman riitaa aiemmin, valehteli minusta asioita lastensuojeluun mutta onneksi tilanne kääntyi voitokseni siellä, saimme yhteishuoltajuuden ja tytöt ovat minulla joka toisen viikon.
Välillä olen lapsista huomannut että kaikki ei ole kohdallaan, eka tapaamispäivänä saattavat olla hiljaisia ja hieman etäisiä, jossain vaiheessa tilanne muuttuu ja halailen normaalisti rakkaita tyttäriäni ja kaikki on kuin ennenkin.
Olen kysellyt mistä johtuu mutta väittävät kaiken olevan kunnossa. Epäilen että puolisoni saattaa jopa äitinsä kanssa puhua minusta pahaa tyttärien kuullen tai jopa suoraan heille!
No, päivä kerrallaan ja itsellänikin on ollut kovakin ikävä kotiin mutta parisuhdehelvettiä en kaipaa. Saan kuitenkin työstä muuta ajateltavaa niinä viikkoina kun olen yksin.
Puolisossani on narsistisia piirteitä ja olen ihmetellyt miten ei ole vielä pyytänyt meitä jatkamaan, kuten on aiemmin tehnyt. Olemme olleet yli kymmenen vuotta yhdessä ja erilleen olemme narsistisista jutuista johtuen ajautuneet pari kertaa aiemmin, aina ollaan silti jatkettu yhdessäoloa. Meillä on kolme tytärtä ja se on varmastikin vaikuttanut että itse olen aina palannut takaisin.
Nyt kuitenkin olemme olleet erillään jo n. puoli vuotta ja puoliso ei ole kertaakaan pyytänyt palaamaan? Huoltajuudesta tuli hieman riitaa aiemmin, valehteli minusta asioita lastensuojeluun mutta onneksi tilanne kääntyi voitokseni siellä, saimme yhteishuoltajuuden ja tytöt ovat minulla joka toisen viikon.
Välillä olen lapsista huomannut että kaikki ei ole kohdallaan, eka tapaamispäivänä saattavat olla hiljaisia ja hieman etäisiä, jossain vaiheessa tilanne muuttuu ja halailen normaalisti rakkaita tyttäriäni ja kaikki on kuin ennenkin.
Olen kysellyt mistä johtuu mutta väittävät kaiken olevan kunnossa. Epäilen että puolisoni saattaa jopa äitinsä kanssa puhua minusta pahaa tyttärien kuullen tai jopa suoraan heille!
No, päivä kerrallaan ja itsellänikin on ollut kovakin ikävä kotiin mutta parisuhdehelvettiä en kaipaa. Saan kuitenkin työstä muuta ajateltavaa niinä viikkoina kun olen yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikäs tässä nyt on ongelma?
Ilmeisesti "narsistin" olisi jo aika pyytää jatkamaan suhdetta muuttuneena ihmisenä.
Narsistista ei pääse ikinä eroon, mutta jos eksäsi on "vain" narsistinen, niin vaikeaa sanoa miten hän eroon suhtautuu.
Niin, ongelmanahan on se että monet syyttää exiään täysnarsisteiksi vaikka heissä olisikin vain ehkä niitä piirteitä. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin ja eri herkkyysasteilla. Toisinaan jää myöskin se oma itsekkyys siinä huomioimatta.
Jos on narsistisia piirteitä niin on vähän vaikea sitten sanoa tarkkaan miten reagoi. Joskus huono liittokin nostaa ihmisissä narsistisia piirteitä esiin mikä joskus ihan tervettäkin. Nämä on aika subjektiivisia näkemyksiä aina kun syytellään toisessa että hänessä on narsistisia piirteitä (kyseessä siis ei nph). Jotkut myöskin ymmärtävät että on parasta olla ja hoitaa ero tyylillä että ei esim.lapset joudu kärsimään. Tämä sittenkin vaikka toisessa olisi niitä piirteitä. Ne piirteet näkyy niin eri tavoin ja ovat sidoksissa sen hetkisiin tilanteisiin eli kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Aika moni nainen katsoo erotilanteessa olevansa oikeutettu valehtelemaan tai ainakin muuntelemaan totuutta omaksi parhaakseen.
(SE EI OLE KOSKAAN TAI MISSÄÄN OLOSUHTEISSA HYVÄKSYTTÄVÄÄ!)
Se ei vielä tarkoita sitä, että henkilö sairastaisi nimen omaan narsistista persoonallisuushäiriötä.
Kaikki mielenterveysongelmaiset käyttäytyy enemmän tai vähemmän narsistisesti ja tämä kulminoituu erityisesti erotilanteessa.
Avioero on aina shokki ja todella raskasta psyykkeelle (itse asiassa todella harvan psyyke oikeasti kestää sitä) josta toipumiseen menee vuosia.