Mitä on synti? Olen viime aikoina miettinyt sitä, ja todennut sen olevan aika kinkkinen asia. Sen takia tännekin kirjoitan kun siitä täällä niin paljon kirjoitetaan. Kysellään onko tuo ja tuo syntiä tai sallittua, mikä ei ole mielestäni asiallista. Jos huolettaa, onko jokin syntiä, voi siitä mennä keskustelemaan toisen uskovaisen kanssa.
Muistaakseni Luther määrittelee synnin olevan sydämen luopumista Jumalasta. Miten sydän luopuu Jumalasta? Siten, että tehdään Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Siis Jeesushan opetti, että laki ottaa ajatuksistakin kiinni. Jumala katsoo sydämen pohjaa, ei ulkomuotoa. Toisaalta nämä ulkonaiset asiat ovat monesti sen seurausta, että joko olemme luopuneet Jumalasta tai emme.
Nykyajassa on suuri määrä sellaisia asioita, jotka tahtovat erottaa ajatuksemme Jumalasta. Kun pohdit, onko jokin asia syntiä, mietitkö sitä että asia voi sinun sydämesi erottaa Jumalasta?
Nyt joku tietysti sanoo, että tämän mukaanhan kaikki arkinen työkin on syntiä kun ei sitä kerkiä sillon ajattelemaan Jumalaa kun tekee töitä. (Tämän huomautuksen ohitan, sen ontuvuuden vuoksi.)
Toisaalta joku sanoo, että kyllä minä voin katsoa vaikka elokuvia tuntematta sen erottavan Jumalasta. Mitä tämmöiseen voidaan sanoa?
Jumalan lapsi on saanut kaikki synnit anteeksi ja tällöin hänellä ei ole halu tehdä syntiä. Armo opettaa hylkäämään Jumalattoman menon ja tutkimaan Herran tietä. Raamattu sanoo myös sen, että ne jotka suostuvat synnin tekijöihin ovat samalla tavalla väärällä tiellä kuin itse synnin tekijät. Siis synti on semmoinen asia, että sen kanssa ei ole leikkimistä. Se voi erottaa Jumalasta. Tämän vuoksi on syytä aika lailla varovasti suhtautua nykyisenkin ajan ilmiöihin, sillä ne kiinnittävät sydäntämme tähän aikaan, ja erottavat Jumalasta.
Kun on saanut kaikki synnit anteeksi, on nöyrä mieli, eikä halua pahottaa toisenkaan Jumalan lapsen mieltä. Ja ennen kaikkea kun on nöyrä mieli, haluaa kuunnella neuvomista. Raamatussa kehotetaan neuvomaan sitä enemmän, kun näemme lopun ajan tulevan.(syytökset lakihenkisistä neuvojista myös ohitan).
Syntejä ei voi saada anteeksi missään muualla kuin Jumalan valtakunnassa, uskosta uskoon, niinkuin Raamattu opettaa. Ei onnistu suora yhteys Jeesuksen kanssa, koska ei Jeesus semmoisesta puhunut syntien sovituksen yhteydessä. "Kenelle te synnit anteeksi annatte, niille ne on anteeksi..." jne.
Koen, että aikamme ilmiöt koettavat vetää kaikin voimin Jumalan lapsia maailmaan. Mutta kaikki eivät ole samaa mieltä. Raamattu kuitenkin sanoo " Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kompastu" Eli kehottaa nöyryyteen. Nykyään vaan ei ole kovin muodikasta olla nöyrä ja suostua neuvottavaksi, en sano että helppoa olisikaan.
Tästä nyt voisi ehkä paljonkin kirjoittaa, mutta jatkakoon muut.
Muistaakseni Luther määrittelee synnin olevan sydämen luopumista Jumalasta. Miten sydän luopuu Jumalasta? Siten, että tehdään Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Siis Jeesushan opetti, että laki ottaa ajatuksistakin kiinni. Jumala katsoo sydämen pohjaa, ei ulkomuotoa. Toisaalta nämä ulkonaiset asiat ovat monesti sen seurausta, että joko olemme luopuneet Jumalasta tai emme.
Nykyajassa on suuri määrä sellaisia asioita, jotka tahtovat erottaa ajatuksemme Jumalasta. Kun pohdit, onko jokin asia syntiä, mietitkö sitä että asia voi sinun sydämesi erottaa Jumalasta?
Nyt joku tietysti sanoo, että tämän mukaanhan kaikki arkinen työkin on syntiä kun ei sitä kerkiä sillon ajattelemaan Jumalaa kun tekee töitä. (Tämän huomautuksen ohitan, sen ontuvuuden vuoksi.)
Toisaalta joku sanoo, että kyllä minä voin katsoa vaikka elokuvia tuntematta sen erottavan Jumalasta. Mitä tämmöiseen voidaan sanoa?
Jumalan lapsi on saanut kaikki synnit anteeksi ja tällöin hänellä ei ole halu tehdä syntiä. Armo opettaa hylkäämään Jumalattoman menon ja tutkimaan Herran tietä. Raamattu sanoo myös sen, että ne jotka suostuvat synnin tekijöihin ovat samalla tavalla väärällä tiellä kuin itse synnin tekijät. Siis synti on semmoinen asia, että sen kanssa ei ole leikkimistä. Se voi erottaa Jumalasta. Tämän vuoksi on syytä aika lailla varovasti suhtautua nykyisenkin ajan ilmiöihin, sillä ne kiinnittävät sydäntämme tähän aikaan, ja erottavat Jumalasta.
Kun on saanut kaikki synnit anteeksi, on nöyrä mieli, eikä halua pahottaa toisenkaan Jumalan lapsen mieltä. Ja ennen kaikkea kun on nöyrä mieli, haluaa kuunnella neuvomista. Raamatussa kehotetaan neuvomaan sitä enemmän, kun näemme lopun ajan tulevan.(syytökset lakihenkisistä neuvojista myös ohitan).
Syntejä ei voi saada anteeksi missään muualla kuin Jumalan valtakunnassa, uskosta uskoon, niinkuin Raamattu opettaa. Ei onnistu suora yhteys Jeesuksen kanssa, koska ei Jeesus semmoisesta puhunut syntien sovituksen yhteydessä. "Kenelle te synnit anteeksi annatte, niille ne on anteeksi..." jne.
Koen, että aikamme ilmiöt koettavat vetää kaikin voimin Jumalan lapsia maailmaan. Mutta kaikki eivät ole samaa mieltä. Raamattu kuitenkin sanoo " Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei kompastu" Eli kehottaa nöyryyteen. Nykyään vaan ei ole kovin muodikasta olla nöyrä ja suostua neuvottavaksi, en sano että helppoa olisikaan.
Tästä nyt voisi ehkä paljonkin kirjoittaa, mutta jatkakoon muut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mitä fundeeraat,minä sanon oman mielip. et siinä moni on joutunut hullun kelkkaan ,itseppä,,,,
Otit juuri oikealla tavalla esiin tuon synnin ja sen mitä se on. Elämme aikaa, jolloin ihmisten syntikäsite on hämärtynyt niin, ettei sitä välttämättä enää tiedostetakaan. Unohdetaan helposti se, että epäusko on kaikkien syntien ”äiti” . Syntihän on tuollainen voima, joka pitää epäuskon ihmistä kahleissaan. Se on paljon enemmän kuin yksittäisiä tekoja.
Jumala on kirjoittanut ihmisten omaantuntoon tiedon hyvästä ja pahasta. Sen vuoksi monet kyselevät sitten esim. että onko ehkäisy syntiä tai voiko alkoholia nauttia unohtaen sen, että pitäisi ensin tehdä parannus epäuskosta. Sen jälkeen on sitten seurauksen ja hedelmänä synnin pois jättäminen ja niiden anteeksi pyytäminen, jos synti tarttuu. Ja sehän tarttuu.
Tässä muutamia esimerkkejä.
Jos Jumala on luonut ihmisen omaantuntoon tiedon hyvästä ja pahasta, niin miten tuo tieto vaihtee niin kovin rajusti. Eri kristillisillä yhteisöillä on kovin erilaisia näkemyksiä synnistä ja kaikille löytyvät omat perusteensa Raamatusta.
Joten synnin käsite ei ole mikään absoluuttinen totuus, jonka esim. lestadiolaiset ovat löytäneet, vaan se vaihtelee. Se ei todellakaan ole totta, että vain yksi ryhmä voisi toteuttaa Jumalan tahtoa oikein. Esim. suuret kristilliset henkilöt historiassa ovat olleet varsin erilaisia persoonia ja jokaisella heistä on ollut erilainen käsitys synnistä. Tämän vuoksi järjestetään myös kirkolliskouksia ja muita. Minä uskon, että uskovainen voi noudattaa Jumalan tahtoa monella tavalla ja kaikki mitä monet tuomitsevat synniksi, esim. tanssi, musiikki, seksi jne. eivät ole syntiä. Jumala loi ihmisestä kulttuurisen ja tuntevan olennon, joten tätä toteuttamalla hän toteuttaa myös Jumalan antamaa tehtävää. Jos minä teen edellä mainittuja asioita, tunnen että toteutan jotain hyvää ja puhdasta. Toisin sanoen teen siis oikein enkä syntiä, kuten joku voisi väittää. Usein uskonnollisten ryhmien perustajat ja johtajat määrittelevät synnin, jota kaikki seuraavat. Minä ainakin tunnen sydämmessäni milloin teen oikein, enkä voi kokea esim. seksiä syntinä, vaan se on rakkauden hetki, jossa ihminen toteuttaa parhaiten rakkauden sanomaa ja lähimmäisen rakkautta. Tarkoitan tässä nyt sellaista seksia, jota ei tehdä lasten saavuttamiseksi, koska rakastelulla on monia muitakin funktioita, kuten esim. hellyyden antaminen, ilon tunne jota molemmat kokevat, mielihyvä joka säteilee myös kanssaihmisiin monta päivää. Tämäkö olisi pahasta? En todellakaan voi uskoa siihen.
Jumalasta.
Tuo oli hyvin sanottu! Minua mainitsemani asiat vain lähentävät Jumalan kanssa. Uskon, että Jumala haluaa kunkin toteuttavan uskoaan omalla tavalla ja jos se minulla on lähimmäisenrakkaus missä muodossa tahansa, niin se ei voi olla pahaa.