Mitä jos...

kautta_buddhan

olimme aviopari edellisessä elämässä? Siksikö minusta tuntuu niin... vaimolta?

35

<50

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tarkoitettuyhteen

      En tiedä, mutta jotenkin tunnen sanoinkuvaamatonta vetoa häneen.

    • erässevaan

      ;D näin se varmaan on ollut. Outoa on elämä, rakas vaimoniedellisestäelämästä.

    • kiertokulkua

      Mieluusti olisin sitä tässäkin elämässä...

      • kautta_buddhan

        Samma här! Se tuntuisi jotenkin hyvin luontevalta.


      • kiertokulkua
        kautta_buddhan kirjoitti:

        Samma här! Se tuntuisi jotenkin hyvin luontevalta.

        Jotain hemmetin outoa tässä on. Ikään kuin taajuutemme resonoisivat. Huomaan, että tartumme usein samoihin mielikuviin ja ajatuksiin. En tiedä, silti tuntuu siltä, että jokin pakenee, kun yritän tavoittaa sitä. Ehkä niin on tarkoituskin? Tosin hänkin tuntuu nyt pakenevan, enkä tiedä miksi... toivottavasti en ole ahdistanut antamallani huomiolla...


      • kautta_buddhan
        kiertokulkua kirjoitti:

        Jotain hemmetin outoa tässä on. Ikään kuin taajuutemme resonoisivat. Huomaan, että tartumme usein samoihin mielikuviin ja ajatuksiin. En tiedä, silti tuntuu siltä, että jokin pakenee, kun yritän tavoittaa sitä. Ehkä niin on tarkoituskin? Tosin hänkin tuntuu nyt pakenevan, enkä tiedä miksi... toivottavasti en ole ahdistanut antamallani huomiolla...

        Itse en haluaisi mitään niin paljon kuin voida täysin käyttäytyä siten kuten tunteet ja halut käskevät, mutta itse pelkään kaiken olevan kuten kerran ennenkin - tunne on vahva, mutta silti toisella onkin parisuhde tai jotain, jota en tiedä ja se olisi jälleen vain minä, joka tuntee tällä tavalla.

        Mutta ei kyllä mikään aiempi vedä tälle vertoja. On ihan kuin elämämme olisi synkronoituja jollain tapaa. Kuljemme koko ajan ristiin polkujemme yli ja hän osaa lukea minua ihan eri tavalla kuin kukaan muu. On ristiriita tuntea näin vahvasti, mutta silti olla... vain ystäviä.


      • kunhanvaantotean
        kiertokulkua kirjoitti:

        Jotain hemmetin outoa tässä on. Ikään kuin taajuutemme resonoisivat. Huomaan, että tartumme usein samoihin mielikuviin ja ajatuksiin. En tiedä, silti tuntuu siltä, että jokin pakenee, kun yritän tavoittaa sitä. Ehkä niin on tarkoituskin? Tosin hänkin tuntuu nyt pakenevan, enkä tiedä miksi... toivottavasti en ole ahdistanut antamallani huomiolla...

        Et todellakaan ahdista. Jos hän olet.


      • kiertokulkua
        kautta_buddhan kirjoitti:

        Itse en haluaisi mitään niin paljon kuin voida täysin käyttäytyä siten kuten tunteet ja halut käskevät, mutta itse pelkään kaiken olevan kuten kerran ennenkin - tunne on vahva, mutta silti toisella onkin parisuhde tai jotain, jota en tiedä ja se olisi jälleen vain minä, joka tuntee tällä tavalla.

        Mutta ei kyllä mikään aiempi vedä tälle vertoja. On ihan kuin elämämme olisi synkronoituja jollain tapaa. Kuljemme koko ajan ristiin polkujemme yli ja hän osaa lukea minua ihan eri tavalla kuin kukaan muu. On ristiriita tuntea näin vahvasti, mutta silti olla... vain ystäviä.

        Samat toiveet ja halut minullakin, mutta hänen toiveensa ovat tärkeimmät. Ehkä pääsen niistä joskus vielä selville. Se olisi jo paljon sen. Uskon, että osaan lukea häntä jonkin verran. En kaikkea, mutta ehkä keskimääräistä enemmän kuitenkin. Tunteet ovat tulleet kovin vahvoiksi, kun olen oppinut häntä tuntemaan. Vaikka olenkin tuntenut aina syvästi, niin tämä on silti ollut uutta.

        Ajatella, että hän on tietyllä tapaa kulkenut mukanani jo vuosia. Kunpa joskus saisin tietää mikä tarkoitus tällä ympärikäymisellä on. En osaa sanoa, tulkitseeko hän asioita samoin, mutta tavallaan hänen elämässään on ollut eräänlaisia merkkejä läsnä minusta. Tämä tulee kylläkin oman tulkintani lävitse, mutta asiat voi nähdä näinkin.


      • 0307tänään
        kiertokulkua kirjoitti:

        Jotain hemmetin outoa tässä on. Ikään kuin taajuutemme resonoisivat. Huomaan, että tartumme usein samoihin mielikuviin ja ajatuksiin. En tiedä, silti tuntuu siltä, että jokin pakenee, kun yritän tavoittaa sitä. Ehkä niin on tarkoituskin? Tosin hänkin tuntuu nyt pakenevan, enkä tiedä miksi... toivottavasti en ole ahdistanut antamallani huomiolla...

        Et hemmetissä ahdista. Lähesty vaan enemmän n>m, oon nuori nainen, mutta vanhanaikainen siinä, että kyl miehen pitää lähestyä. Anna huomioo, anna :)


      • kautta_buddhan
        kiertokulkua kirjoitti:

        Samat toiveet ja halut minullakin, mutta hänen toiveensa ovat tärkeimmät. Ehkä pääsen niistä joskus vielä selville. Se olisi jo paljon sen. Uskon, että osaan lukea häntä jonkin verran. En kaikkea, mutta ehkä keskimääräistä enemmän kuitenkin. Tunteet ovat tulleet kovin vahvoiksi, kun olen oppinut häntä tuntemaan. Vaikka olenkin tuntenut aina syvästi, niin tämä on silti ollut uutta.

        Ajatella, että hän on tietyllä tapaa kulkenut mukanani jo vuosia. Kunpa joskus saisin tietää mikä tarkoitus tällä ympärikäymisellä on. En osaa sanoa, tulkitseeko hän asioita samoin, mutta tavallaan hänen elämässään on ollut eräänlaisia merkkejä läsnä minusta. Tämä tulee kylläkin oman tulkintani lävitse, mutta asiat voi nähdä näinkin.

        En oikeastaan ole edes voinut kertoa monellekaan siitä miten merkityksellinen hänestä on tullut ja tiedätkö - olen nyt jälkeenpäin huomannut elämästäni ne aavistukset hänestä ja miten ne ovat kummitelleet jättäen jälkensä esimerkiksi tarinoihin, jotka olen kirjoittanut.

        Se ei tunnu enää sattumalta, vaan siltä kuin minuun olisi ollut koko ajan koodattuna tieto hänestä... Ja sitä on vaikea ymmärtää ellei ole koskaan itse kokenut vastaavaa.


      • kiertokulkua
        kautta_buddhan kirjoitti:

        En oikeastaan ole edes voinut kertoa monellekaan siitä miten merkityksellinen hänestä on tullut ja tiedätkö - olen nyt jälkeenpäin huomannut elämästäni ne aavistukset hänestä ja miten ne ovat kummitelleet jättäen jälkensä esimerkiksi tarinoihin, jotka olen kirjoittanut.

        Se ei tunnu enää sattumalta, vaan siltä kuin minuun olisi ollut koko ajan koodattuna tieto hänestä... Ja sitä on vaikea ymmärtää ellei ole koskaan itse kokenut vastaavaa.

        Jännä juttu, nimittäin juuri hänen tekstissään olen nähnyt niitä aavistuksia minusta. Muun muassa nimeni, joka ei ole aivan yleisin, esiintyy erilaisissa muodoissa siellä. Vaan mistäpä näistä varmaksi tietää tai miten toinen asiat näkee.

        Sen kyllä tiedän, että vaikkemme ole yhdessä, niin muut naiset ovat itselleni suhdemielessä nykyisin täysin yhdentekeviä. Näin ei ole ollut edes aiemmissa parisuhteissa, vaan olen silloin saattanut ihastua muihin. Nyt tiedän, etten enää voisi. Enkä kyllä haluaisikaan, koska hän vain on niin kaikkea. Välillä raastaa kovasti, mutta päivääkään en tästä tunteesta vaihtaisi pois.


      • kautta_buddhan
        kiertokulkua kirjoitti:

        Jännä juttu, nimittäin juuri hänen tekstissään olen nähnyt niitä aavistuksia minusta. Muun muassa nimeni, joka ei ole aivan yleisin, esiintyy erilaisissa muodoissa siellä. Vaan mistäpä näistä varmaksi tietää tai miten toinen asiat näkee.

        Sen kyllä tiedän, että vaikkemme ole yhdessä, niin muut naiset ovat itselleni suhdemielessä nykyisin täysin yhdentekeviä. Näin ei ole ollut edes aiemmissa parisuhteissa, vaan olen silloin saattanut ihastua muihin. Nyt tiedän, etten enää voisi. Enkä kyllä haluaisikaan, koska hän vain on niin kaikkea. Välillä raastaa kovasti, mutta päivääkään en tästä tunteesta vaihtaisi pois.

        Mikä silloin estää sinua? Itseäni se, että lähestyin häntä viime syksynä kun emme vielä tunteneet näin hyvin - ja laihoin tuloksin - sekä se, että ainakin keväällä kuulin hänen seurustelevan. Olen todennut, että ehkä hän on tyytyväinen asioihin näin. Mutta on se on hyvin kuluttavaa. Löytää joku sellainen, josta on olo kuin hän olisi se, jota olet etsinytkin koko ikänvä, ja sitten ei pääse lähelle?

        Itse ihastun hyvin harvoin ja kun se tapahtuu tapahtuu se yleensä aika perusteellisesti. Viimeksi yli kymmenen vuotta sitten, hänen kanssaan hiukan alle kolme vuotta sitten... Ja ajatuskin siitä, että tässä pitäisi nyt vain jatkaa eteenpäin ja tutustua johonkin toiseen, päästää joku muu lähelleni, on mahdoton.


      • kiertokulkua
        kautta_buddhan kirjoitti:

        Mikä silloin estää sinua? Itseäni se, että lähestyin häntä viime syksynä kun emme vielä tunteneet näin hyvin - ja laihoin tuloksin - sekä se, että ainakin keväällä kuulin hänen seurustelevan. Olen todennut, että ehkä hän on tyytyväinen asioihin näin. Mutta on se on hyvin kuluttavaa. Löytää joku sellainen, josta on olo kuin hän olisi se, jota olet etsinytkin koko ikänvä, ja sitten ei pääse lähelle?

        Itse ihastun hyvin harvoin ja kun se tapahtuu tapahtuu se yleensä aika perusteellisesti. Viimeksi yli kymmenen vuotta sitten, hänen kanssaan hiukan alle kolme vuotta sitten... Ja ajatuskin siitä, että tässä pitäisi nyt vain jatkaa eteenpäin ja tutustua johonkin toiseen, päästää joku muu lähelleni, on mahdoton.

        Suurimmat esteet ovat sama työpaikka ja se, että olen saanut siipeeni aiemmissa suhteissa. Luotamus itseeni ei ole kovin korkealla. Missään nimessä en tahtoisi, että kanssakäymisestämme tulisi hankalaa. Ja toisaalta en ole onnistunut lukemaan hänen kiinnostustaan täysin selvästi. Merkkejä siitä on hänen käytöksessään, mutta aloitteeni eivät aina ole tuntuneet toivotuilta. Ehkä en vain osaa ja uskalla olla tarpeeksi suora teoissani ja puheissani.

        Itse taisin ihastua aiemmin kovin pinnallisesti. En usein, mutta en myöskään tällä tasolla kuin nyt. Jos hän ei halua olla kanssani, niin olen valmis viettämään loppuelämäni yksin. Tuntuisi valheelliselta aloittaa mitään kenenkään toisen kanssa. Elämä on joskus yllättävää ja opettavaista. Kun on samaan aikaan vahva ja syvä tunne, johon tietää voivansa luottaa, mutta silti epävarmuus tämän kaiken tarkoituksesta kalvaa.

        Ehkä pitäisi vain lakata miettimästä liikaa ja pyrkiä tarttumaan hetkeen. Tällä hetkellä haaveilen ihan arkisista asioista hänen kanssaan. Jäätelön syönnistä, juttelemisesta, uimisesta ja tanssimisesta. Samalla tuntuu siltä, että nämäkin ovat liikaa toivottuja. Ristiriitaista...


      • sivuhuomio
        kiertokulkua kirjoitti:

        Suurimmat esteet ovat sama työpaikka ja se, että olen saanut siipeeni aiemmissa suhteissa. Luotamus itseeni ei ole kovin korkealla. Missään nimessä en tahtoisi, että kanssakäymisestämme tulisi hankalaa. Ja toisaalta en ole onnistunut lukemaan hänen kiinnostustaan täysin selvästi. Merkkejä siitä on hänen käytöksessään, mutta aloitteeni eivät aina ole tuntuneet toivotuilta. Ehkä en vain osaa ja uskalla olla tarpeeksi suora teoissani ja puheissani.

        Itse taisin ihastua aiemmin kovin pinnallisesti. En usein, mutta en myöskään tällä tasolla kuin nyt. Jos hän ei halua olla kanssani, niin olen valmis viettämään loppuelämäni yksin. Tuntuisi valheelliselta aloittaa mitään kenenkään toisen kanssa. Elämä on joskus yllättävää ja opettavaista. Kun on samaan aikaan vahva ja syvä tunne, johon tietää voivansa luottaa, mutta silti epävarmuus tämän kaiken tarkoituksesta kalvaa.

        Ehkä pitäisi vain lakata miettimästä liikaa ja pyrkiä tarttumaan hetkeen. Tällä hetkellä haaveilen ihan arkisista asioista hänen kanssaan. Jäätelön syönnistä, juttelemisesta, uimisesta ja tanssimisesta. Samalla tuntuu siltä, että nämäkin ovat liikaa toivottuja. Ristiriitaista...

        Ehkä se aloitteellisuus joskus tulee kuin puun takaa, jos myös toinen on kovin ihastunut. Ainakin näin itselle on käynyt, ja olen tajunnut asiat vasta sen jälkeen, kun tilanne on mennyt ohi. Eli omasta mielestäni selkeys ja suoruus avaa tilannetta, vihjailut eivät ainakaan itselle aukea välttämättä juuri siinä hetkessä, jolloin voi näyttää siltä, että en olisi kiinnostunut ollenkaan, vaikka asia on ihan päin vastaisesti.


      • kautta_buddhan
        kiertokulkua kirjoitti:

        Suurimmat esteet ovat sama työpaikka ja se, että olen saanut siipeeni aiemmissa suhteissa. Luotamus itseeni ei ole kovin korkealla. Missään nimessä en tahtoisi, että kanssakäymisestämme tulisi hankalaa. Ja toisaalta en ole onnistunut lukemaan hänen kiinnostustaan täysin selvästi. Merkkejä siitä on hänen käytöksessään, mutta aloitteeni eivät aina ole tuntuneet toivotuilta. Ehkä en vain osaa ja uskalla olla tarpeeksi suora teoissani ja puheissani.

        Itse taisin ihastua aiemmin kovin pinnallisesti. En usein, mutta en myöskään tällä tasolla kuin nyt. Jos hän ei halua olla kanssani, niin olen valmis viettämään loppuelämäni yksin. Tuntuisi valheelliselta aloittaa mitään kenenkään toisen kanssa. Elämä on joskus yllättävää ja opettavaista. Kun on samaan aikaan vahva ja syvä tunne, johon tietää voivansa luottaa, mutta silti epävarmuus tämän kaiken tarkoituksesta kalvaa.

        Ehkä pitäisi vain lakata miettimästä liikaa ja pyrkiä tarttumaan hetkeen. Tällä hetkellä haaveilen ihan arkisista asioista hänen kanssaan. Jäätelön syönnistä, juttelemisesta, uimisesta ja tanssimisesta. Samalla tuntuu siltä, että nämäkin ovat liikaa toivottuja. Ristiriitaista...

        Ei kannata tehdä sellaisia päätöksiä, että nojaat oman elämäsi onnen yhden ihmisen varaan. Ymmärrän sen, miten tunteet ja yhteenkuuluvuus voi tuntua niin suurilta, että ajatus jostain toisesta on mahdoton, mutta elämä osaa yllättääkin.

        Omasta tapauksestani tiedän, että jos en päädy hänen kanssaan koskaan yhteen niin ehkä joskus kuitenkin ihastun ja rakastunkin johonkin toiseen, mutta en välttämättä harkitse samoja asioita kuten sitoutumista ja avioliittoa. Se tunne siitä oikeasta vain on niin erityinen ja vahva. Sitä voi saada ihan ok suhteen aikaan jonkun toisen kanssa ja toisista lähtökohdista, mutta tuntuisiko yhtä suurelta rakkaudelta? Tuskin.


      • kiertokulkua
        sivuhuomio kirjoitti:

        Ehkä se aloitteellisuus joskus tulee kuin puun takaa, jos myös toinen on kovin ihastunut. Ainakin näin itselle on käynyt, ja olen tajunnut asiat vasta sen jälkeen, kun tilanne on mennyt ohi. Eli omasta mielestäni selkeys ja suoruus avaa tilannetta, vihjailut eivät ainakaan itselle aukea välttämättä juuri siinä hetkessä, jolloin voi näyttää siltä, että en olisi kiinnostunut ollenkaan, vaikka asia on ihan päin vastaisesti.

        Näin voi olla ja vihjailuja yritän välttää. Ja vaikka en vielä pysty tunteistani avautumaan, niin pyrin kyllä muutoin suoruuteen, kyselen seuraksi jne. Koska tunneilmaisu on hankalaa, niin yritän pitää epämääräisyyden minimissä muutoin.


      • kiertokulkua
        kautta_buddhan kirjoitti:

        Ei kannata tehdä sellaisia päätöksiä, että nojaat oman elämäsi onnen yhden ihmisen varaan. Ymmärrän sen, miten tunteet ja yhteenkuuluvuus voi tuntua niin suurilta, että ajatus jostain toisesta on mahdoton, mutta elämä osaa yllättääkin.

        Omasta tapauksestani tiedän, että jos en päädy hänen kanssaan koskaan yhteen niin ehkä joskus kuitenkin ihastun ja rakastunkin johonkin toiseen, mutta en välttämättä harkitse samoja asioita kuten sitoutumista ja avioliittoa. Se tunne siitä oikeasta vain on niin erityinen ja vahva. Sitä voi saada ihan ok suhteen aikaan jonkun toisen kanssa ja toisista lähtökohdista, mutta tuntuisiko yhtä suurelta rakkaudelta? Tuskin.

        Onneni ei ole kenestäkään muusta kuin itsestäni kiinni. Tiedän, että saisin halutessani seuraa, mutta en itsekään haluaisi, että minuun tyydyttäisiin ikään kuin paremman puutteessa. Asia ei tietysti oikeasti ole aina näin yksinkertainen ja rakkaus on aina erilaista.

        Elämäni on ihan hyvää itsekseenkin ja ystävät tarjoavat riittävästi seuraa ja keskustelukumppaneita. Tarkoitin vain sitä, etten voisi oikein kuvitella jakavani elämääni kenenkään muun kuin hänen kanssa. Ja toki tiedän, että ajatukset ja tunteet voivat muuttua, mutta tässä hetkessä tilanne on näin.

        Itselleni tämä on myös ensimmäinen kerta, kun pohdin vakavasti avioliittoa ja perhettä ja sitä tanssimistakin :) Haaveita ne ovat kyllä olleet jo aiemmin, mutta niiden toteutuminen ei ole tuntunut mahdolliselta tai mielekkäältä vaikka muuten olenkin suhteisiin aina sitoutunut. Nyt tuntuu siltä, että voisin olla valmis melkein saman tien.


      • kautta_buddhan
        kiertokulkua kirjoitti:

        Onneni ei ole kenestäkään muusta kuin itsestäni kiinni. Tiedän, että saisin halutessani seuraa, mutta en itsekään haluaisi, että minuun tyydyttäisiin ikään kuin paremman puutteessa. Asia ei tietysti oikeasti ole aina näin yksinkertainen ja rakkaus on aina erilaista.

        Elämäni on ihan hyvää itsekseenkin ja ystävät tarjoavat riittävästi seuraa ja keskustelukumppaneita. Tarkoitin vain sitä, etten voisi oikein kuvitella jakavani elämääni kenenkään muun kuin hänen kanssa. Ja toki tiedän, että ajatukset ja tunteet voivat muuttua, mutta tässä hetkessä tilanne on näin.

        Itselleni tämä on myös ensimmäinen kerta, kun pohdin vakavasti avioliittoa ja perhettä ja sitä tanssimistakin :) Haaveita ne ovat kyllä olleet jo aiemmin, mutta niiden toteutuminen ei ole tuntunut mahdolliselta tai mielekkäältä vaikka muuten olenkin suhteisiin aina sitoutunut. Nyt tuntuu siltä, että voisin olla valmis melkein saman tien.

        Toivon että tarinallanne on onnellinen loppu ja kaunis alku. :-)


      • kiertokulkua
        kautta_buddhan kirjoitti:

        Toivon että tarinallanne on onnellinen loppu ja kaunis alku. :-)

        Toivon vilpittömästi samaa myös teille, rakkaus on tärkeintä :)


    • SitäOdotellessa

      Ehkä teillä on jäänyt jotain kesken edellisessä elämässä, siksi tuntuu niin mystiseltä. Voi olla. Ei tiedä. Joku näkijä sanoi minulle, että mun unelmieni prinssi on ollut kuninkaan hovissa ratsuväessä:D Ja siitä asti olen uskonut, että mun prinssini tulee hakemaan minua valkoisella ratsullaan, jos kerta osaa ratsastaakin:D

      • unelmienprinssinakki

        No määhän oon ollu...ed. elämässä.. :O


      • kysäsenpä

        Oletko katsonut Prinsessa -elokuvan?


      • MitäsSiihenSanotNakki
        unelmienprinssinakki kirjoitti:

        No määhän oon ollu...ed. elämässä.. :O

        "unelmienprinssinakille" - no nyt ei sitten osunut, nimittäin tämä näkijä nimenomaan korosti, että sillä ei ole sitten mikään prinssinakki:D


      • uskoavaieiuskoa

        Oletkohan käynyt samalla näkijällä kuin tuttavani... tuttavani oli kuullut myös eräästä toisesta jolle nähty sama.


    • elämäjakuolema

      Uskotteko edelliseen elämään? Olen miettinyt joskus näitä deja vu -ilmiöitä, että onkohan ne sellaisia kohtia edellisestä elämästä, jotka eivät ole ehtineet pyyhkiytyä kuollessamme sen elämän vilistessä mielessämme ja verkkokalvoillamme. Että, onkohan meillä joka elämässä - jos niitä on monta - mahdollista ns. mahdollisuus korjata tekemiämme asioita/valintoja toisella tavalla? Mitä, jos tämän takia ihmisen jatkuva kehittyminen on mahdollista sukupolvesta toiseen. Jos minuudet kiertää maailmassa - tosin väkiluku kasvaa maailmassa.

    • mercedes_zen

      Ok.
      Selkeesti tässä vaiheessa siirrymme regression kautta ensimmäiseen kyssäriin:
      Ensimmäisen lapsen nimi, sukupuoli ?

      • kautta_buddhan

        En ole nähnyt edellisiä/edellistä elämääni hänen kanssaan. On vain tämä tunne ja se outo tapa miten käyttäydyn hänen seurassaan ja puhun kuin... no vaimo?

        Sen sijaan jos hän on yhden enneuneni mies niin meillä tulee olemaan tyttö sekä poika ja tyttö on esikoinen.


      • ihmisenkehitysteoria

        No, jos nyt lähtee miettimään niin pari fiksumpaa apinaa eli niin monta kertaa elämänsä, että syntyi kaksi ihmistä. Sitten nämä ns. fiksummat eristäytyivät saarelle, (onko tämä nyt pullonkaulailmiö?) ja alkoivat jatkaa sukuaan. Kehittyi kaksi eri lajia homo sapiens ja apina ugauga (en muista nyt oikeaa nimitystä). Näin olen kehittynyt näin pitkälle ja kehittänyt uuden teorion ihmisen syntymiselle. Kuka kannattaa?


      • Edellisestäelämästä
        ihmisenkehitysteoria kirjoitti:

        No, jos nyt lähtee miettimään niin pari fiksumpaa apinaa eli niin monta kertaa elämänsä, että syntyi kaksi ihmistä. Sitten nämä ns. fiksummat eristäytyivät saarelle, (onko tämä nyt pullonkaulailmiö?) ja alkoivat jatkaa sukuaan. Kehittyi kaksi eri lajia homo sapiens ja apina ugauga (en muista nyt oikeaa nimitystä). Näin olen kehittynyt näin pitkälle ja kehittänyt uuden teorion ihmisen syntymiselle. Kuka kannattaa?

        hyviä mietteitä;D


      • SeuraavaankinElämään
        Edellisestäelämästä kirjoitti:

        hyviä mietteitä;D

        Jess!! Kiitos!


      • AinakinToivonNiin
        ihmisenkehitysteoria kirjoitti:

        No, jos nyt lähtee miettimään niin pari fiksumpaa apinaa eli niin monta kertaa elämänsä, että syntyi kaksi ihmistä. Sitten nämä ns. fiksummat eristäytyivät saarelle, (onko tämä nyt pullonkaulailmiö?) ja alkoivat jatkaa sukuaan. Kehittyi kaksi eri lajia homo sapiens ja apina ugauga (en muista nyt oikeaa nimitystä). Näin olen kehittynyt näin pitkälle ja kehittänyt uuden teorion ihmisen syntymiselle. Kuka kannattaa?

        Tämä oli varmaan vitsi?


      • KyntelistäKirveliin
        ihmisenkehitysteoria kirjoitti:

        No, jos nyt lähtee miettimään niin pari fiksumpaa apinaa eli niin monta kertaa elämänsä, että syntyi kaksi ihmistä. Sitten nämä ns. fiksummat eristäytyivät saarelle, (onko tämä nyt pullonkaulailmiö?) ja alkoivat jatkaa sukuaan. Kehittyi kaksi eri lajia homo sapiens ja apina ugauga (en muista nyt oikeaa nimitystä). Näin olen kehittynyt näin pitkälle ja kehittänyt uuden teorion ihmisen syntymiselle. Kuka kannattaa?

        Jaahas, meinaatkos niin kuin Galapagossaarilla ? Synty ihan oma eliölajinsa ?


    • yxvaan2o1

      Ehkäpä...

    • se.vaimo

      Kyllähän me olimme. En tiedä muistatko sitä, mutta sinä olet ollut minun vaimo. Ehkäpä sen vuoksi haluan jatkaa kanssasi siitä, mihin viimeksi jäimme.
      Voisit olla tässäkin elämässä.

    • Vastavihitty

      palstavaimoltako?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2260
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      39
      1801
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      14
      1581
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      237
      1303
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      63
      1296
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      19
      1111
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      1052
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      61
      1012
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      108
      733
    Aihe