Sen verran runsaasti juridista "mutu"-tietoa avioeropalstan eräässä keskustelussa, että koetettava josko täältä tietoa saatavissa.
Tilaane tämä:
- vaimo lähti
- omat lapset isällä
- vaimon edellisen parisuhteen täysi-ikäinen lapsi miehen asunnossa myös
- uusi puoliso ei tahdo naisen lapsia luokseen
- avioehto, asunto miehen
Kysymyksiä:
- voiko mies häätää ketään kunnes avioero lopullinen?
- onko mahdollista (tai todennäköistä) että se joka asuntoa enemmän tarvitsee saa jäädä siihen vuokralle oikeuden päätöksellä (olettaen että miehen omat lapset jäävät äitinsä huollettaviksi) ... riippumatta avioehdosta tai omistussuhteesta?
koko keskustelun näkee tuolta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000005735292
Tilaane tämä:
- vaimo lähti
- omat lapset isällä
- vaimon edellisen parisuhteen täysi-ikäinen lapsi miehen asunnossa myös
- uusi puoliso ei tahdo naisen lapsia luokseen
- avioehto, asunto miehen
Kysymyksiä:
- voiko mies häätää ketään kunnes avioero lopullinen?
- onko mahdollista (tai todennäköistä) että se joka asuntoa enemmän tarvitsee saa jäädä siihen vuokralle oikeuden päätöksellä (olettaen että miehen omat lapset jäävät äitinsä huollettaviksi) ... riippumatta avioehdosta tai omistussuhteesta?
koko keskustelun näkee tuolta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000005735292
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yhteiselämän lopettaminen on avioerosta erillinen prosessi.
Tuomioistuin voi määrätä, että se puolisoista joka tarvitsee asuntoa enemmän, saa jäädä asumaan ja toisen on muutettava. Tämä ei riipu siitä, kuka asunnon omistaa, mutta jos asumaan jäänyt ei omista asuntoa, niin silloin laitetaan esim. asumisoikeus määräaikaiseksi esim. 2 vuotta.
Mies voi siis häätää vaimonsa, jos lapset jäävät miehelle.
Jos lapset jäävät naiselle, niin nainen saa tod. näk. asunnon määrä ajaksi ja mies muuttaa pois.
Täysi-ikäinen lapsi joutuu hankkimaan oman asunnon jonkun ajan kuluessa, ellei opiskele.
Monesti täälläkin todettu (ja syystä), ettei äärettömän vajailla lähtötiedoilla voida tuomioita etukäteen "langettaa" -- tilanteet kun kovin tapauskohtaisia.
Mutta keskustellaan nyt kuitenkin, yleistellen... eli esim. vaimo nostaa kytkintä, ja lähtee yhteisestä kodista (joka miehen omaisuutta ollut jo ennen avioliittoa, ja avioehdolla luultu suojatun). Lapset sen verran vanhoja, että heidän tahdollaan merkitystä ... tahtovat äidin lähihuoltajaksi ja asua kotonaan. Exän uusi miesystävä tietenkin muuttaa mukana.
Tuomio oletettavastiko olisi siis se, että mies etsiköön uuden asunnon, olkoonkin että saa vuokraa omastaan (kuinka vapaasti voi muuten määrittää sen?). Hän ei voi myydä omaisuuttaan esim. kahteen vuoteen ... tai itse muuttaa siihen vaikka uuden puolisonsa kanssa joka raskaana.
Mielenkiintoista... olen tiennyt ao. pykälästä, ja kuvitellut sen lähinnä koskevan tilannetta jossa asutaan yhteisessä vuokra-asunnossa tai yhteisesti omistetussa talossa ... aina sitä ihminen oppii uutta.
"jos asumaan jäänyt ei omista asuntoa, niin silloin laitetaan esim. asumisoikeus määräaikaiseksi esim. 2 vuotta"
Ei aivan näin.
Asumisoikeutta koskeva päätös on voimassa toistaiseksi. Puolison vaatimuksesta sitä voidaan muuttaa tai se voidaan peruuttaa tuomioistuimen uudella päätöksellä, jos olosuhteet ovat päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet. PÄÄTÖS JA MUUTTOVELVOITUS RAUKEAVAT, KUN PUOLISOIDEN VÄLILLÄ ON TOIMITETTU OMAISUUDEN OSITUS TAI EROTTELU ja se on saanut lainvoiman. Päätös ja velvoitus raukeavat kuitenkin kahden vuoden kuluttua siitä, kun päätös on annettu, vaikka omaisuuden ositusta tai erottelua ei olisikaan toimitettu.
"Tuomio oletettavastiko olisi siis se, että mies etsiköön uuden asunnon, olkoonkin että saa vuokraa omastaan (kuinka vapaasti voi muuten määrittää sen?)."
Vuokraa voi vaatia lopullisen avioeron päivästä eteenpäin (siis ei harkinta-ajalta). Kysymykseen tulee kohtuullinen käypä vuokra. Ellei ex-vaimo sitä maksa, se ei (ilmeisesti) kuitenkaan kelpaa häädön perusteeksi. Vuokraa (tai sitä vastaavaa hyvitystä saadusta asumisedusta) voi vaatia otettavaksi huomioon omaisuuden osituksessa/erottelussa (jo kuluneelta ajalta). Ellei sitä ole osituksessa/erottelussa vaadittu, sitä voi vaatia erillisellä kanteella tuomioistuimessa.
Mutta nyt ositus/erottelu pikaisesti vireille! Asumista koskeva oikeuden päätös nimittäin raukeaa, kun ositus/erottelu on lainvoimaisesti toimitettu. Osituksen/erottelun voi vaatia heti, kun avioerohakemus (I vaihe) on toimitettu oikeuden kansliaan. Jo avioerohakemuksessa voidaan esittää vaatimus pesänjakajan määräämisestä ositusta/erottelua toimittamaan.
... vaikka sanansaattajahan minä tässä. Linkitän tuonne avioeropuolelle tämän vastauksen, tulee asianomainen piristymään :-/
Jutun juoniko on ositus- ja erottelusopimus, joka lainvoimainen. Heillä avioehto, ja edelleen asunto miehen (ollut jo ennen avioliiton somimista, joten mielestäni kohtuullistaminen ei sovellu tähän) ... mitä epäselvää tai esteitä osituksen välittömälle toteuttamiselle olisi, kuinka voisi kestää pari vuotta ...
Siis, kun osituksen osalta homma paketissa, eikö silloin miehellä oikeus omaan oikeuteensa ja päättää kuka siinä asuu?
Kommentteja ao. lainaukseen / mielipiteeseen :
************
Kyseinen kohta "yhteiselämän lopettaminen" ei perustu mihinkään lakiin. Suosituksia voi kyllä antaa. Edelleenkään ei löydy ilmeisesti mistään ennakkotapausta. Kyllä asia on niin että henkilö voi myydä omaisuuttaan täysin vapaasti. Oikeusistuin ei voi pakottaa tekemään vuokrasopimusta kenenkään kanssa (laki vuokrasuhteesta). Kymmenittäin muitakin lakipykäliä löytyy omaisuuden suojaksi samoin kuin asunnon vuokraamisesta. Henkilöä ei voi millään konstilla saada ulos omistamastaan asunnosta jos hän ei siitä vapaaehtoisesti lähde (poikkeukset esim. asunto-osakeyhtiölaissa). Eihän erotilanteessa ole kyse vuokrasuhteen lopettamisesta vaan yhteiselämän lopettamisesta. Eron jälkeen toisella on oma asunto ja toisella ei. Kyseessä on tällöin kaksi eri henkilöä, ihan kuin kaksi naapuria. Ei eron jälkeen enään voi vaatia mitään. Tai voihan sitä vaatia. Esimerkiksi isä voi vaatia lapsia itselleen siksi aikaa kun äiti järjestää asumisen kuntoon. Isän ei tähän tarvitse osallistua millään lailla. Nyt sitten se lakipykälä esiin, missä ko. asunnon omistussuhteen siirto mahdollistetaan. Mielenkiinnolla luen ja täydennän aukkoa sivistyksessäni. Eihän oikeudessakaan päätöksiä tehdä "musta tuntuu"- periaatteella.
Kun kerran mielestäsi tiedät asiat paremmin, niin haepa ne lakipykälätkin itse. Minun apuni loppui tähän.
Tämän päälle voi tulla normaali häätöprosessi muuttopäivän siirtoineen.
Enpä oikein usko muuttopäivän siirtoon. Kysymyksessä ei ole vuokrasuhde, vaikka asukas onkin velvollinen oikeuden päätöksellä saamastaan asumisedusta maksamaan omistajalle korvausta. (Eikä vuokrasopimusta näin ollen myöskään tule hänen kanssaan solmia.) Lakia asuinhuoneiston vuokrauksesta (jossa muuttopäivän siirrosta säädetään) ei tähän tapaukseen siis voida soveltaa. Avioliittolaissa taas ei ole mahdollisuutta muuttopäivän siirtämiseen.
"Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta 31.3.1995/481
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan sopimukseen, jolla rakennus tai sen osa (huoneisto) vuokrataan toiselle käytettäväksi asumiseen (asuinhuoneiston huoneenvuokrasopimus). Huoneiston käyttötarkoitus määräytyy sen mukaan, mikä on huoneiston sovittu pääasiallinen käyttö.
Huoneenvuokrasopimuksella voidaan luovuttaa myös maa-alue käytettäväksi huoneiston yhteydessä.
Siten kuin jäljempänä säädetään, tätä lakia sovelletaan myös vuokrasuhteen johdosta vuokralaisen käytössä oleviin kiinteistön tai rakennuksen yhteisiin tiloihin ja laitteisiin."
Laki on avioliittolaki 24 §.
Ennakkopäätös asiasta on KKO 1996:53
"Tuomioistuin oli antanut avioliittolain 24 §:n 1 momentin mukaisen määräyksen yhteiselämän lopettamisesta ja oikeuttanut vaimon jäämään puolisoiden alaikäisen lapsen kanssa asumaan puolisoiden yhteisenä kotina olleeseen, miehen omistamaan asuntoon. Miehellä oli avioeropäätöksen lainvoimaiseksi tulon ja osituspäivän väliseltä ajalta oikeus saada osituksessa kohtuullinen korvaus asuntonsa käyttämisestä."
En voi tajuta tota kun itse (vaimoihminen 3 lasta joista yksi yli 18 v.) luovuin isosta osituksesta. Miten kukaan voi riidalla aloittaa mitään alusta? Vieläkin haluun ex-lleni antaa omaisuutta joka virallisesti ja lain puitteissa kuuluu minulle. Annan sen, kun voin sen taas myydä. Tällä hetkellä se on tappiolla enkä siksi halua sitä myydä. Tosin meistä kumpikaan ei kauheella kiireellä tarvi rahaa. Lapset on meille kummallekin rakkaita, järkevyyden takia ja ihan rakkaudesta lapsiin ... lapset asuvat kotitalossaan isänsä kanssa ja minä yksin rivarissani joka on velkainen. Itselläni ei ole varaa ostaa pesukonettakaan, mutta onneks taloyhtiössä on sellainen. Olemme sovussa keskenämme ja suosittelisin sitä teille kaikille eroaville.
Mikäpä siinä, jos noin sovite ja tahdoit menetellä -- kukin tyylillään. Se on totta, että riitelyä vältettävä viimeiseen saakka, mut vastointahtoisesti ei musta tarvitse laillisista oikeuksistaan kummankaan luopua.
Tarviiko mennä naimisiin jos ei tee sitä rakkaudesta. Lapset sois tulla tähän maailmaan vain rakkaudesta eikä vai kun se on tapana. Tuo uusi ei rakasta häntä, jos niin tekisi hän hyväksisi myös menneisyyden joka on osa häntä.
Muuten se on jotain muuta ja sitähän voi harrastaa nykyään ihan huolettomasti ilman lapsi ja yhteistä asuntoa. Tiedän parin jotka ovat eläneet niin 10 vuotta uskollisesti yhdessä.
et sanonut, mut ko tää ei oo sähköposti sulle yksin, niin totesin yleisesti. mulla vaan sellanen käsitys että eroissa ja osituksissa vaara riitelyksi menemiseen suuri. lopusta en sitten oikein tolkkua ottanut.
muille. Eipä tämä juttu sulle yksi ole paitsi ehkä tää (kannattas pohdiskelijan pohtia selkeäkielisempää viestintä tapaa).
Pohdiskeles myös pikkasen tätä: Täytys jokaisella olla vastuu tekosista (lapsistaan) ja minne sitä mammonaa muualle antas kuin omalle elämänjatkeelle. Erotessaan täytys hetkeks malttaa hiljentyä niin jaksas kaiken sen paremmin ja ois vanhana se joku nuorempi joka viitsis tulla katsomaan.