Aamulla kello viis

Koitereen myrskyävällä isolla järvellä olen ollut, isän mukana uittojätkien asujamissa. Tulee kova myrsky, Koitere on mahtava järvi, isä elävöittää tunteita vaarasta. Minä se soutaja. Ukkosmyrskyn ajaksi vene saareen nurin, performanssi - yllyttäjä oli hän.

Hyvä kuvaus Sus, huikeista maisemista. Tuli hyvä fiilis.

Aloittajan kertomuksen kohta, "ääretön hiljaisuus" palautti mieleeni valtavan suuren suoalueen Sotkamossa. Oltiin korjaamassa keskelle suota särkynyttä suurta traktoria. Vetoakseli oli mennyt poikki, painava akseli ja työkalut raahattiin sinne suolle ja istuttiin hengähtämään.

Silloin havahduin äärettömään hiljaisuuteen. Lopulta kuulin vaimeaa koiran haukkumista jostakin 10km päästä. Sitten kuului vaimeaa auton hurinaa. Aloitettiin korjaustyöt ja lopulta ehkä puolen tunnin kuluttua se hurisija maitoauto kulki suon reunaa.
Mieliin jäi lähtemättömästi se korjausmatka.

Muistelu eräästä hellepäivästä 27 vuotta sitten.

Olin helteisenä sunnuntaina työssä seitsemästä kolmeen. Rankka työpäivä se oli, sillä tavan mukaan sunnuntaimiehitys oli niukka, kuuma oli ja hiki virtasi.
Ajoin kotiin ja pakkasin autooni kasaanpantavan aurinkotuolin, matkaradion ja uimapuvun. Juotavaa ja pientä evästä.

Ajoin autollani 25:n kilometrin päähän veljeni rantaan. Aurinko paistoi lahdelle ja asettelin aurinkotuolin aivan veden tuntumaan, jotta sain vilvoitella varpaitani vedessa. Takanani oli monta vanhaa tervaleppää, puun alle oli jäänyt käyttämätön tervattu soutuvene kumolleen, josta vieläkin tuli tervan tuoksu nenään.
Ei muuta kun aurinkotuoliin pötköttelemään ja radiosta hiljainen musiikki soimaan. Siinä rantakaislikon suhistessa ja veden liplatusta rantakiviin kuunnellessa vaivuin ihanaan nirvanaan taisin ihan nukahtaakin.
Ennen kotiinpaluuta uinti vilvoittavassa merivedessä huuhtoi pois päivän rasitukset. Joskus kun uni ei ota tullakseen palaan muistoissani tuohon tunnelmaan ja rentoudun samalla tavalla.

Jorhonjärvi. Vielä sekin aivan silmissäni. Soudan venettä, isä vain uistinta perässä vetää. Kuikat äänessä. Kauas kapeata jokea erämaassa menimme. Pieni uittojätkien lepopaikka päämääränä.

Meillä oli osattava soutaa .. koska kaikki kesät olin lastenkanssa pienellä saarella jossa oli mökki ja sauna . Sillon oli näsijärvi niin likasta että seitä ei voinut käyttää mukkakun keitettyn- - Kaljaa tejtiinkin että oli mitä sai juodakseen .
Sitten kun lapset synty -- vietiin saareen Ruokavesi Isolla pullolla joka oli Tampereen Marjatehtaalta mieheni saanut . Niissä oli kuljetus helppoa .Saatiin autolta veneeseen autolta veneeseen kieritettyä se ,,mutta hankalaa se oli kuitenkin . Varsinkin sitten kun mieheltä raskaitten töitten teko oli kielletty .
Mutta Heille se oli rakas paikka mieheni äidille ja isälle , minä en niinkään olisi sinne pientenlastenkanssa . Ei ollut edes sähköä. Ja kesällä lapset aina kastelemassa vaatteitaan , vaikka melkein alasti sielä kyllä oltiin . Ja terveitä niistä tuli . -- Sinne miehenikin halus --vaikka kunto oli monena vuonna jo huono.
Ne ihanammat kesän muistot saa jättää toiseenkertaan .

Neljä vuotta ynnä yhden kesän olen viettänyt järven rannalla. Näistä neljästä vuodesta muistan järven pinnan elämisen, kun terassilta sitä katseli. Se saattoi kimmeltää, myrskytä, olla tyyni. Elävä taulu. Tähän järveen liittyy haikeita muistoja. Voi käydä siellä, mutta mikään ei ole kuin silloin ennen.

Betonikolhoosissa istun ja kuuntelen yläkerran rakin räkytystä. Alhaalta ei kuulu nyt basson jytkettä eikä muuta volinaa. Ovat kai jossakin muitten kiusana.
Ukona kirkas auringonpaiste, 12 astetta ja myrsky. Passaa tässä turhaan nuoruuttaan tuhota koneen ääressä kylmää kahvia mukissa.

Yläkerrasta rakkikoiran taukoamatonta räksytystä, soitin täysillä beatlesta ja koirakin hiljentyi mutta vain hetkeksi.

Kummallisia nuo maaltamuuttajat?
Eihän heidän rakki räksytä, niinsitäpitääpuolustautua.